Matkakertomus rekkaretkeltä 9. päivä

Tämä on kertomukseni viimeinen päivä, sillä pääsimme kotiin ja lakkaan piinaamasta teitä matkakertomuksellani..

Aloittakaamme aamusta, joka tuotti suunnattoman pettymyksen ja häpeän. Heräsimme hieman yli yhdeksän. Taivas oli pilvessä eikä lämpötilakaan ollut kuin + 13º C. Mainosteksti kuuluu; ”Mennään syömään Vuoskaan tai tulee ruoskaa”. Ruoskaa tuli, sillä tämän paljon mainostetun ateriapaikan sämpylä ja leipä tarjonta oli todellinen pettymys. Jokainen sämpylä ja leipä, koosta riippumatta, sisälsi ainoastaan maksamakkaraa. Kokonainen kaapillinen oli vain maksamakkaralla täytettyjä leipiä.

Söimme hieman ja palasimme autollemme. Useat rahtivaunut olivat jo poistuneet ja asfaltti kertoi karua kieltään. Koska ei ollut bajamajaa tai muuta wc:n tapaista oli poistuneiden, kuten meidän paikallaan olevan, renkaan vierellä kosteat läikät. Koska Suomi ei kykene peruspalveluita järjestämään, niin luonto suoritti puhdistuksen ukkosrintaman mukanaan tuomalla kaatosateella. Kyllä pitää paikkansa tuo vanha toteamus eli Sovjet Finland.

Saimme lastaustiedot yhdentoista jälkeen ja se oli vasta seuraavalle päivälle. Puolisoni otti yhteyttä päällikköönsä, joka antoi kotiutumisluvan. Puolisoni soitti pikkupäällikölle, joka lähtisi jatkamaan. Tämä siksi, että viikkolepo on suoritettava. Kiitos EU:n herroille tästäkin. Matkalla kotiin pysähdyimme ateriatauolle.

Kotona olimme hieman yli kolme iltapäivällä. Kuten rooliini kuuluu (Ei Tottelevaisten Naisten Klubi), ryhdyin hytin tyhjentämiseen ja siistimiseen, sillä olen siinä puolisoani huomattavasti parempi ja taitavampi. Pääsimme täten vapaapäivän viettoon, toisin sanoen puolisoni. Minähän olin ollut vain vapaamatkustaja. Matka oli minulle antoisa kokemus, sillä en ole Ruotsin tai Tanskan maaseutua ikinä nähnyt. Matka oli minulle myös irtiotto kotiseinien sisältä, olinhan sikalentsun takia maannut useita viikkoja ja seinät alkoivat jo ahdistaa. Omalääkärinikin kun matkaan vielä siunauksensa antoi. Tuvalla pääsimme myös kuunteleman rokettirollia kunnon kajareilla.

Kiitos jos olet matkakertomustani jaksanut seurata.

Matkakertomus rekkaretkeltä 8. päivä

Heräsimme neljältä, mutta olisin kyllä mieluusti nukkunut vielä. Autoaamiainen ja hytin kuntoon laitto ajoa varten. Aamu alkaa aurinkoisena, mutta kun olemme jo pohjoisempani, niin lämpötila oli ainoastaan + 7 ºC. Ajoimme noin tunnin ja tulimme Tukholman satamaan ja lyhyen odottelun jälkeen siirtyi rahtivaunuarmada laivan uumeniin. Jouduimme hieman huonoon paikkaan, sillä jäimme keskiriviin ja sunnuntaiaamuisin alin autokansi on rahtivaunua piukassa ja kolmessa rivissä.

Veimme laivakassit hyttiin ja suuntasimme aamupalalle. Kiertelimme hetken laivalla, joka oli nyt hiljainen kuin huopatossutehdas. Kävimme myös taxfree ostokset tekemässä. Nautimme tuopillisen olutta ja palasimme hyttiin nukkumaan, sillä yöunet ovat jääneet heikoiksi. Puolisoni heräsi aiemmin ja kävi laivalla hieronnassa. Palatessaan hän herätti minut ja lähdimme syömään seisovaan pöytään. Tunnetusti se meni mässäilyksi, joten vatsa oli laitettava vaakatasoon.

Olimme nukkuneet sikeästi hieman yli kaksi tuntia ja havahduimme hyttisiivoojan terävään koputukseen. Kävin pikaisesti suihkussa ja lähdimme kahville. Juuri herännyt ihminen on hivenen toistaitoinen. On tosi asia, että ylösnousemus ja herääminen ovat kaksi eri asiaa. Ruumis lähtee liikkeelle ripeästi, aivojen jäädessä vielä tyynylle ja sitten se poloinen on pihalla kuin puutarhatonttu, yrittäen epätoivoisesti päästä jyvälle tapahtumista. Tästä syystä puolisoni yritti maksaa kahvit saunakupongilla ja minä limut hyttiavaimella. Oli kassaneidillä hilpeä ilme meitä katsellessaan. Kummallakin olivat silmät vielä sikkurassa ja olemus juuri heränneen.

Pakkasimme tavaramme ja siirryimme autokantta kohti. Matkalla huomasimme hyttisiivoojan ja kerroimme, että hyttimme on nyt tyhjä. Me kaksi ”laihaa” ja ”todella notkeata” keplottelimme itsemme ja tavaramme autorivin keskelle. Muistakaa, että rahtivaunukannella autojen nokan ja perän väliin jää noin sentin tyhjä tila. Koska olimme keskellä, niin joudumme kiipeämään sisäreunassa olevan rahtivaunun aisan yli. Puolisoni huikkasi kuskille aiheesta ja hän totesi, että kyllä se sopii, jos otamme kengät jalasta, ettei tahriinnu. Puolisoni konttasi edessä olevan rahtivaunun perävaunun puskurin alta ja pääsi sisään repsikan ovesta. Avattuaan kuskin ikkunan, niin minä nostelin laivakassit ja ostokset puolisoa kohti, joka latoi tavarat lattialle. Itse marssin kumarassa em. perävaunu alitse ja kiipesin paikalleni. Nostelin tavarat siten, etteivät ne olisi ajon tiellä tai kaatuilisi.

Laiva saapui satamaan ja rahtivaunuarmada lipui maihin. Kävimme täyttämässä tankit ja suuntasimme matkamme kohti Vantaata. Scania on kilometri kilometrin jälkeen parantanut suoritustaan aivojen vaihdon jälkeen. Kruise päällä, rahapyörät alhaalla ohitimme useamman rahtivaunun mäkisellä alueella. Puolisoni ihmetteli jälleen, että missä ne mäet nyt on.

Oli outoa tottua suomalaiseen kyntöpeltomaiseen tiestöön Ruotsin ja Tanskan teiden jälkeen. Kun saimme auton laituriin, niin purku alkoi välittömästi. Klo 00.05 oli lasti purettu ja suuntasimme lähintä rahtivaunuparkkia kohden eli Vuosaari. Paikan nähtyäni, en uskonut, että välittömästi kaipasin takasin Tanskaan ja Ruotsiin. Paljon mainostettu paikka ja puolenyön jälkeen ei mitään ollut avoimena. Rahtiparkkiin mahtui arviolta 50 rahtivaunua. Yksi roskasäiliö löytyi reunalta, mutta paikalla ei ollut edes yhtä ainokaista bajamajaa. En yhtään ihmettele suomalaisten taukopaikkojen sotkua ja kaaosta, kun tällaiseen suureen parkkiin, jossa käyt satoja ajoneuvoja päivittäin, ei pystytä järjestämään edes alkeellisia palveluja vuorokauden ympäri.

Toisin oli Ruotsissa ja Tanskassa, jossa myymälä laitettiin iltaisin kiinni, mutta wc:t olivat auki 24 h

ja henkilökunta kävi vuoronsa viimetöiksi vaihtamassa tyhjät roskasäkit roskiksiin, joita rahtiparkeissa oli useita ja wc:hin he täyttivät käsi- ja wc-paperit. Meidän herrat vaihtoivat markan euroksi kumartaessaan EU:hun, mutta tiet ovat kuin kyntöpeltoa ja palvelut katoavaa kansanperinnettä, kuten Saimaan norpat. Tanska ja Ruotsi ovat säilyttäneet omat valuuttansa, mutta palvelut pelaavat. Helsinki-Vantaan lentokentälle johtavalla tiellä on tietyöt on leväällään jo toista vuotta. Tanskassa päällystettiin 10 km:n verran moottoritietä. Kaksi kaistaa, ajoratamaalauksineen oli valmis alle vuorokaudessa. Ihmettelen todella, minne katoavat maksamamme verorahat, vai pitäisikö kysyä, kenen taskuun.

Nautimme pari maalikaljaa ja menimme maate, sillä tiedossa ei ollut uutta lastausta. Tänään, kiitos Suomen, toteutui kohdallani todellinen rahtarin elämä: ”Asuu kopissa, syö kupista, kusee renkaaseen ja haukkuu autoja”, joka kohdallamme tarkoittaa sivilipörriäsiä.

Matkakertomus rekkaretkeltä 7. päivä

Heräsimme puoli kymmenen ruotsalaisen käkikellon kukuntaa. Päivännäöllä oli tämä rahtivaunuparkki kaunis ja meri siinsi taustalla. Ajattelimme käyttää parkin suihkutiloja hyväksemme, mutta jätimme sen väliin, sillä tarjolla oli ainoastaan kylmää ja helvetin kylmää vettä.

Söimme aamiaisen autossa, kuten puolisoni totesi, ettei tuollaiseen paikkaan viitsi rahojaan tuhlata. Olin täysin samaa mieltä.

Ajoimme läpi kauniiden maisemien, mutta en jaksanut niistä kiinnostua kovinkaan. Meillä kun yhdessä ollessa tuppaa menemään tuolle pulisemisen puolelle paljon aikaa, niin yöunet ovat jääneet kovin vähänlaisiksi. Täten jäivät säkenöivimmät säksätykset meiltä suorittamatta, toisin kuin Scanialtamme. Saattoi muutamilla rahtivaunujen kuljettajilla olla eräs käyrä korkealla, kun puolisoni lasketti rahapyörät alhaalla ohitse. Niin kuin puolisoni totesi, että missä ne mäet nyt on. Lopulta pysähdyimme, noin seitsemänkymmentä kilometrin päähän Tukholman satamasta, yötauolle.

Paikka osoittautui hienoksi rahtivaunuparkiksi. Oli monta wc:tä ja siistejä kuin mitkä. Hienot olivat suihkutilat, avarat ja puhtaat. Pistäkää mieleenne; Ok-huoltamo Sillekrog södra. Siellä myydään myös läheisen tossumaakarin tuotteita ja puolisoni osti minulle samankaltaiset poposet kuin aiemmin itselleen. Tossujen malli on matala tai hollannikasmallinen. Päällys on aitoa nahkaa ja pohja öljyä sietävää kumia. Ilmankos ne ovat monen rahtarin jalassa. Jos siellä käyt, niin kannattaa ostaa, hintakin on vain noin 40€.

Ajo- ja lepoaika säädösten vuoksi pysähdyimme jo varhain, sillä meillä ei ollut mitään kiirettä. Laiva lähtee vasta aamulla, satamaan on noin tunnin ajomatka ja satamaan olisimme tauon jälkeen voineet ajaa, mutta siellä ei rahtiparkin mukavuuksia ole. Nautimme rauhassa hieman olutta ja siivosin meidän ”hotellihuonetta”. Taukomme oli varsinaista pohjoismaalaista yhteistyötä eli suomalaisessa rahtivaunussa,  ruotsalaisella autorastilla nautimme tanskalaista olutta. Viitaten kintaalle EU:lle, pohjoismainen yhteistyö kunniaan. *käsi lippaan laita*

Kuten arvata saattaa, niin pulisemiseksi se meni taas. Juttua olisi ollut vielä vaikka kuinka paljon, mutta koska herätys aamulla oli aikaisin, niin pakotimme itsemme maata.

Tottelevaisten vaimojen klubi

Johan taas pomppasi ja korkealle, kun päivän lehteä lueskelin aamutuimaan. Malesialaiset musliminaiset ovat perustaneet klubin, joka päätarkoituksena on opettaa naisille tottelevaisuutta ja nöyryyttä. Yhdistyksen mukaan avioerojen kasvun syynä ovat naiset itse. Heidän käyttäytymisensä lisää miesten syrjähyppyjä ja väkivaltaisuutta naisia kohtaan. Kerhon perustajan mukaan naiselle kuuluu kodinhoidon lisäksi miehen viihdyttäminen. Miehen vastuulla on täten kouluttaa naisensa tottelevaiseksi. Siteeraten lehteä: ”Vaimojen on ymmärrettävä, että heidän on pakko viihdyttää miehiään, muuten miehet hankkivat toisen naisen ja avioliitto romahtaa.” Pakko? 

Ja sitten yksi suomalainen mies esittää tekstissään, että näin pitää olla. Hänen mukaan naisella on markkina-arvo, jolla määritetään seksuaalinen haluttavuus. Hänen mukaansa kuuliaisuutta ja miehen miellyttämistä korostavalle naiselle olisi ottajia. Nyt hänen mukaansa tällaisia naisia joutuu etsimään ulkomailta. Onko tosiaan näin, että vielä 2000-luvulla löytyy miehiä, joiden mielestä naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä? Onko hänen mielestään seksi ainoa asia, jota hän näkee naisessa? Uskooko hän todellakin tuohon lauseeseen, että mies sanoo aina viimeisen sanan ja se on: ”Kyllä kultaseni”. 

Vanha suomalainen sananlasku toteaa: ”Mies on perheen pää, mutta nainen on kaula, joka sitä päätä kääntää”. Tämä mieskirjoittaja hakee miesten tasa-arvoa, mutta hän unohtaa tuon edellisen lauseen. Täällä kylmässä pohjolassa mies ja nainen ovat aina olleet tasavertaisia. Ilman sitä ei olisi ollut edellytyksiä selvitä hengissä. Mies ja nainen, ovat yhdessä uurastaneet kodin, ruuan, perheen ja lämmön vuoksi. Se toteutuu yhä, sillä monessa parisuhteessa jokainen kantaa kortensa kekoon tietojensa, taitojensa ja voimiensa mukaan.

Ajattelen isovanhempiani, jotka yhdessä ovat kokeneet sodan kauhut. Toinen isovanhemmistani joutui jättämään kotiseudut sotien vuoksi. Molemmilla isovanhemmistani, homma toimi eli se joka oli jossain asiassa näppärämpi, teki sen, eikä siinä ollut merkitystä oliko tekijä ukko vai akka. Sama koskee vanhempiani, äiti ja isä laittoivat ruokaa. Äiti oli loistava puurojen, vellien, keittojen ja kiisseleiden kanssa, mutta isä oli lettumaakari ja leivontamestari. Isi teki paremmat munkit, lätyt ja leivät kuin äiti. Näiden edellisten sukupolvien liitot ovat olleet tasapainoisia. Kummatkin ovat hankalissa tilanteissa koonneet voimat yhteen ja saaneet tilanteen haltuunsa.  

Minä ja puolisoni olemme ihan tavallinen suomalainen pariskunta. Me olemme molemmat tasa-arvoisia. Palvelemme toinen toistamme, tarpeen ja taitojemme mukaan. Minä osaan myöntää tietojeni ja taitojeni vajavuuden, kuten puolisoni. Autamme toista siinä, missä olemme parempia.  Aivomme ovat samanlaiset, mutta toimivat eri tavoin. Siksi jokaisella on erityistaitoja. 

Kun luin tuon kirjoittajan tekstejä, niin tuli mieleeni nyt noussut kohu Kasarmi-ohjelmasta. Kirjoittaja taitaa olla samanlainen poika, joka soitti armeijasta äidilleen, ettei ollut saanut puhtaita alusvaatteita kahteen viikkoon. Äiti soitti kasarmille ja poika sai puhtaat vaatteet. Hän oli ilmeisesti odottanut, että armeijassa vääpeli tuo puhtaat vaatteet pinkassa tuolille odottamaan aamuista herätystä, kuten äiti kotona. Se siitä naisten nöyristelystä, sillä nainen kasvattaa miehestä miehen ja intti viimeistelee sen. 

Nyt kysyn vakavasti, että, miksi suomalainen media tuo edes esille tällaista? Islam ei ole uskontomme ja kulttuurimme ovat täysin erilaiset. Haluaako media nyt olla suvaitsevainen, monikulttuurinen, kukkahattutäti, kettutyttö, jne. He tehkööt siellä mitä haluavat, mutta älkää tuputtako sitä meille. Olemme jo monesti maassamme nähneet, miten muslimien nöyryytys on toiminut. Haluammeko lisää naisia patologin tutkittavaksi, kun mies on hakenut tasa-arvoaan.

Suomi on kristitty maa pääsääntöisesti. Historiallisesti olemme muinainen panteistinen maa. Meidän tarustossamme on Ukko Jumala ja Äiti Maa. Älkää unohtako tätä. Me olemme me ja säilyttäkäämme se.  Tätä tuo kirjoittaja ei ole koskaan ymmärtänyt, saati sitten kokenut: 

Jumalan kasvojen edessä ja näiden todistajien läsnä ollessa, kysyn sinulta? Tahdotko ottaa hänet puolisoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta sekä hyvinä että pahoina päivinä aina kuolemaan asti. Aamen

Matkakertomus rekkaretkeltä 6. päivä

Heräsimme seitsemältä Tanskan aikaa. Aamu oli upean aurinkoinen. Nautimme autoaamiaisen ja laitoimme hytin ajokuntoon. Lähdimme kohti Kastrupin lentokenttää, joka sijaitsee aivan Kööpenhaminan kupeessa. Matka sujui jouhevasti, sillä liikennettä oli vähän. Tullimuodollisuudet hoituivat nopeasti ja sieltä siirryttiin läheiseen parkkiin odottamaan, että joku tulee kärryn hakemaan ja purkamaan.

Taisivat tanskalaiset olla ruotsalaisten puolella tuon lätkämatsin suhteen eli jälleen kuudentunnin odottaminen. Puolisoni epäili kylläkin jotain työtaistelua, sillä meidän kuorma oli Tanskan sisäinen ja se saattaisi selittää eilisen lastauspaikan vaihdoksen. Moinen odottelu tosin kävi käämien päälle, sillä Scanian aivojen takia jouduimme lojumaan jo puolitoista vuorokautta. Keittelimme kahvit ja sen aikana tulivat lastaustiedot, joka oli illalla ja purkukohde Helsinki.

Tanskan ajojärjestelyn sähläykset, etenkin osoitteiden osalta ja täällä purkamisen odottelu saivat aikaan onnellisuuden tunteen, että pääsemme Tanskasta pois. Olivat pistäneet vielä viereisen marketin kiinni, joten jäimme ilman halpaa olutta. Että osaavatkin olla ilkeitä meille. Päivän ainoa ilon pilkku oli ilahtunut tanskalaiskuski, sillä heidän liikkeelle lähtiessä havaitsin apumiehen tossun tipahtavan ja pysäytin heidät ja annoin tossun. Tähän selityksenä, että kuljettajat ja apumiehet jättävät ulkokengät ylärappuselle, ettei hyttiin kulkeudu likaa ja kuraa.

Lopulta pääsimme lastaamaan ja se tuntui kestävän ikuisuuden. Päätimme mennä nukkumaan ja se on tasan varmaa, että kun teet jotain muuta niin homma on valmis alta aikayksikön. Olimme juuri päässee uneen, kun koputtivat ikkunaan, että valmista on. Siirryimme toiseen terminaaliin, josta saataisiin rahtikirjat. Yllättäen jouduimme jälleenodottamaan eli kesti lähes tunnin saada ne pahuksen kupongit. Taisivat käydä ensin katkomassa papyruskaislat ja sitten vääntää rahtikirjat niistä.

Kun kaikki oli valmista, käänsimme nokan kohti Malmö:tä. Tähyilimme yöpaikkaa, sillä meille selvisi, että laivamme lähtee vasta sunnuntaiaamuna. Tunnin ajettuamme, löysimme rahtiparkin. Olimme väsyneitä, sillä pulisemiseen oli mennyt enemmän aikaa kuin nukkumiseen.

Yleistieto vs. nippelitieto

Taasen tuo päivän lehti jaksaa hämmästyttää ja naurattaa. Kyse oli oppilaille esitetystä, muutamasta yleistiedon kysymyksestä, joihin useat oppilaat eivät osanneet antaa oikeaa vastausta. Kysymykset olivat yksinkertaisia eli esimerkiksi, milloin Suomi itsenäistyi, missä on Bryssel, millä rahalla maksetaan Norjassa. Tästä taitavat eräät tahot saada vettä myllyynsä, kun puhutaan maahantulotestistä, jotka ovat käytössä muutamissa maissa. Miksi vaati muilta, kun omatkaan eivät osaa. Pisa-testissä emme enää johda, vaan alamme kallistua alaspäin, em. tornin tavoin.

Itse tulin hieman surulliseksi, ettei yleistieto ole enää nuorilla hallussa. Itse nauroimme lapsena amerikkalaisten yleistietoutta. Etyk-kokous järjestettiin Helsingissä ja paikalle saapui monen maan päämiehet. Amerikkalaisilta koululaisilta oli kysytty, että missä on Suomi. Vastauksina oli mm. Siperia, Grönlanti ja pohjoisnapa. Helsingin kaduilla kävelevät jääkarhut. Lunta meillä on myös ympäri vuoden ja siitä huolimatta pääelinkeino on maanviljelys. Yhdysvaltain presidentin Gerald Fordin avustajilla taisivat olla samankaltaiset näkemykset, sillä presidentti hikoili Helsingin lentokentällä verrattain paksuissa vaatteissa. Kerrotaan hänen joutuneen ostamaan Suomesta hieman kesäisempiä vaatteita.

Sinulle tarjotaan teetä nimeltä Ceylon, mikä on nimi nykyisin tuottajamaalla?

Kumpi entinen maalyhenne oli itä ja kumpi länsi, BRD vai DDR?

Millä valtiolla on edelleen alusmaa?

Kumpi on nykyisin Istanbul vai Konstantinopoli?

Missä sijaitsee pohjoismaiden ainoa mausoleumi?

Tällaisia asioita sanotaan nykyään nippelitiedoksi, jolla ei ole käytännön merkitystä ja jos sellaista tarvitaan, niin onhan meillä kaikkitietävä internet, hakukoneineen. Ennen vanhaan meillä oli vastauksena KVK eli kirjastasi. Nykyisin tuo viimeinen kirjain on toinen. Miksi pitää mielessä asioita, jotka ovat netistä helposti löydettävissä? Ei tarvitse muistaa enää mitään. Maksukortin numeronkin voi tallentaa kännykkään. Pidän suuntausta huonona, sillä aivomme tarvitsevat toimintaa pysyäkseen virkeinä. Lisäksi, jos et tiedä Suomesta mitään, niin miten voit esitellä kotimaatasi vieraillesi, jotka tulevat tuolta kaukaa? He kysyvät sinulta kuitenkin erilaisia asioita ja odottavat sinun vastaavan kysymyksiinsä. Minkälainen isäntä/emäntä olet vieraillesi, jos et tiedä edes itsenäisyyspäiväämme?

Sinä, joka katsot kaiken netistä, etkä ilman sitä löytänyt vastausta edellisiin kysymyksiin, niin kokeile tätä:

Valtio Pohjois-Afrikassa on; Vesirokko, Tulirokko, Marokko?

Valtio Välimeren rannalla on; Pomppa, Palttoo, Turkki?

Kaupunki Israelissa on; Jaffa, Pepsi, Cokis?

Kaupunki Egyptissä Niilin varrella on; Luxor, Philips, Telefunken?

Libyan pääkaupunki on; Monopoli, Tripoli, Kupoli?

Sinun, city-kalastaja, opettelisitko tuntemaan edes nämä kaksi, ennen kuin rysäsi veteen heität?

Pusa hispida saimensis ja Lutra lutra.

Viharikos

Otsikoissa on ollut runsaasti kirjoituksia tapahtuneesta rouvan pahoinpitelystä, joista median mukaan hänellä ei ole muistikuvia, vain välähdyksiä. Arveksi jäi ikävä merkintä ja median mukaan väliviivalla. Tapaus ei ole ensimmäinen hänen kohdallaan, joten pelko perheessä on suuri. Hänen synnyinmaansa on toinen, kuin Suomi, pieni kokoinen nainen, tummat hiukset, jne. Median mukaan hän puhuu hyvää suomenkieltä. Synnyinmaansa suurlähettiläs on ottanut yhteyttä poliisiviranomaisiin tapauksen selvittämiseksi. Syyllisten etsintä on alkanut, mutta ken hän on?

Nämä ovat luonnollisesti vain minun ajatuksiani ja kokemuksiani sieltä sun täältä. Jouduin kerran kuultavaksi hyvin ikävässä ja julmassa tapauksessa, joten olen tämän pohjalta pohtinut asiaa syvällisesti ja siksi kirjoitan vasta nyt. Katson, että mahdollisia syyllisiä on paljon, mutta kuka osoittautuu todelliseksi? Huomatkaa, että tämä on vain arvailuja kokemusteni perusteella, ei siis todellista, tutkittua totuutta. Tulkinta on täysin teidän.

Mediassa on kerrottu, että tekijät ovat miehiä. Luonnollisesti on kehään heitetty rasistikortti.

Aloitetaan A:sta, koska rasistikortti on heitetty.

Suomalainen peräkammarin junttipoika, äitinsä helmoissa elelevä, viinaan menevä, vastaan ulkoiselta olemukselta ei suomalaista alkuperää oleva nainen. Uhka hänelle, joka ei edes suomalaisten naisten keskuudessa ole suosiota saanut ja sitten suomalaiselle miehelle ei kelpaa kotimainen akka. Jo pistää vihaksi. Tulevat tänne keikistelemään. Laittaa hieman mietityttämään tuo mediassa esitetty väliviiva. Junttipoika/mies, joka on läpäissyt koulun armoviitosilla, ei tunne väliviivaa, kuin hymiöiden laadintaan, saati sitten muita välimerkkejä.

Suomalainen mies, joka koulusta on saanut muuta kuin armoviitosia. Hänen mieleensä ei edes tulisi käyttää puolittaiseen yhdyssanaan väliviivaa tai ns. tavuviivaa. Tosin on todettua, että jo 70-luvulla syntyneillä on suunnattomia vaikeuksia tavuttaa sanat. Nykyisin se on jo käytäntö, ettei tavuviivaa tai muita välimerkkejä käytetä. Onhan tietokoneen tekstinkäsittelyssä ollut jo noin 20 vuotta tasaustoiminto, jolloin tavuviivoja ei ole tarvinnut käyttää ja se ilmoittaa välimerkin paikan. Sekä kännykkä, jossa kieliopilliset muotoseikat voidaan sivuuttaa ohjelmistoteknisillä syillä.

Suomalainen nainen ja mustasukkaisuus on paha yhtälö. Onko taustalla nainen, joka on valjastanut miehensä, suhteesta riippumatta, kostoon. Vievät meidän miehemme ja niitä kun on muutenkin jo vähän markkinoilla. Tunnetusti, jos parisuhde on jo muutenkin heikolla, on tämä kortti helppo esittää. Miehelle nämä naiset asettavat helposti ehtoja, joissa rajataan parisuhteen normaaleja toimintoja, jos et tee niin ja näin, jäät ilman tuota ja tuota. Ks. edelliset kappaleet ja tuo tavuviiva.

Täten heitän todellisen rasistikortin peliin ja ison sellaisen.

Avioon Suomeen tullut, sukupuolesta riippumatta. Parisuhde mennyt kivikolle jo alkuvaiheessa, on huoltajuuskiistat, jne. Kielitaitokin on jäänyt heikoksi ja alkuvaiheen suomalaiset kaverit kadonneet, pääosin kielitaidottomuuteen ja sopeutumisen puutteeseen. Koston paikka. Tuo nainen sen kun porskuttaa. Puhuu hyvää suomenkieltä, liitto kukoistaa, kaunis koti, hyvinvoivat lapset ja kahden erilaisen kulttuurin elementeistä on saatu koottua toimiva kokonaisuus. On tunnettua, että kielitaidon hallinta on, niin meillä, kuin muuallakin osoittautunut koston elementiksi.

Ihmettelen suunnattomasti, miksi mediassa ei tätä kuule. Katupuheet ovat työni puolesta arkipäivää, joten pidän sitä todenmukaisempana kuin mediaa. Tarkoitan uskonnollista käsitystä eli miksi mm. buddhalaiset, hindulaiset tai shintolaiset eivät pidä meteliä itsestään? Ovatko he sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa? Mutta nuo islaminuskoiset jaksavat pitää meteliä ja toitottaa lakejaan, ainoana oikeana ja omia sääntöjään. Ovatko mahdollisesti tekijät islaminuskoisia miehiä, joille hieman perinteistä, suomalaista naista tummempi pukeutuu sääntöjen vastaisesti? Tämähän koettiin jo Linnamäen huvipuistossa, jossa eri etniset ryhmät tappelivat keskenään. On tiedossa, että meillä Suomessa ja muualla on havaittu, että islaminuskoiset ovat käyneet kiinni muihin etnisiin vähemmistöihin pukeutumiskiistan vuoksi, uskontokunnasta välittämättä. Väliviivaa ja tavutusta opetetaan aikuisille vain siinä tapauksessa, ettei kotikieli ole suomenkieli, jotta havainnoitsevat paremmin sanan rakenteen.

Tosin on tunnettua myös kopio tekijät, jotka matkivat jotain tunnettua tapausta ja tekevät samoin. Ikävä kyllä, on myös näitä, jotka sepittävät tarinan poliisille tapahtuneesta raiskauksesta, pahoinpitelystä, tms. Arvon poliisit, teillä on vaikea paikka ja sinulla, rouva hyvä, on karmeat kokemukset takanasi. Toivotan teille kaikille onnea ja parasta mahdollista.

Herra, ole minulle armollinen. Ovat tietoni vajavaiset ja uskoni horjuva, vaikeuksien keskellä. Pyydän sinulta Jumalani kestävyyttä heikkouteni hetkellä. Anna anteeksi virheeni, sillä vajavainen olen minä, lapsesi. Nöyränä astun eteesi, tunnustaen heikkouteni. Isä meidän, joka olet taivaassa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnian iankaikkisesti. Aamen.