Elämän poluilta löytyneitä XVII

Kävin viimeviikolla tuossa isossa marketissa ja käytävillä oli hyllyjä ja laatikoita täynnä erilaisia koulutarvikkeita. Oli hileistä pinkkiä My litlle pony penaalia, mustaa Star War reppua, Frozen vihkoa ja paljon, paljon muuta. Eihän koulujen alkamiseen ole enään kuin parisen viikkoa. Koska olen oravan kaltainen jemmari, niin rupesin muistelemaan, että vanhojen koulutarvikkeiden joukossa taisi olla ensimmäinen penaalini ja siellähän se oli. En siis täysin ole dementoitunut.

Kun itse astelin koulutielle, niin elettiin aikaa, jolloin lauantai oli koulupäivä ja ensimmäisenä päivänä saimme sinikopion, josta saimme sitten kotona ruksata viikon koulupäivät lusituksi. Tosin ekaluokkalaisella se ei vielä lusimista ole vaan riemua täynnä.

Mutta itse asiaan. Ei kovin tyttömäinen penaali, mutta itse sen tulin valinneeksi, sillä olenhan jo ratasikäisenä kääntynyt kuin korkkiruuvi V8-myllyn äänen kuultuani sen suuntaan. Täten penaali kuvastaa minua hyvin. Entisaikain maalit taitavat olla perinjuurin väkeviä, kun pinnan kuvat ovat ehjiä ja autojen nimet luettavissa täydellisesti. T-merkin alapuolella on Cadillac 1906 ja sen yläpuolella Hispano Taiga Alfonso 1912.

Pakko se oli avata ja kurkistaa sisälle, että oliko siellä enää mitään. Tämä operaatio sai minut hämmästymään, sillä inansa vaille viisikymppinen vetoketju aukesi täydellisesti. Mitenkähän ennen tehtiin vetoketjuja, joita saatiin puhkikuluneesta vaatteesta siirtää toiseen useamman kerran ennenkuin hajosi. Nykyään ne tuppaavat hajoamaan paljon ennen vaatteen vähäisintäkään kulumaan.

Ohos, klassinen sini-punakynä, muutama värikynä ja kaksi hyvin nysäksi käytettyä lyijykynää. Pitkä hopeinen on puuviivotin, jonka olemmat päät olen jyrsinyt, mutta 15 cm:n mitta-asteikko loistaa kuin uusi. Kuminauhalenkit ovat vielä venyvässä moodissa, joten lienee niidenkin laatu parempi kuin nykyisin, vain yhdestä on ommel irronnut. Ilmeisesti kynät olivat tuohon maailmanaikaan kalliimpia, kun noin lyhyiksi nysiksi on käytetty. Kumi puuttuu, kuten auton muotoinen terotin. Minne lienevät joutuneet. Puuttuu muuten se köyhän mihen mustekynäkin eli kosmus.

Vihkot olivat tavallisia ruutuvihkoja, joihin sitten harjoiteltiin kirjoittamista ja laskemista. Kansi oli tavallisen sininen ja siinä valkoinen "ikkuna", johon sai kirjoittaa nimensä, luokkansa ja aineen, johon sitä käytettiin. Toisella luokalla tuli kuvaan mukaan keltaiset vihkot, joissa oli kolme viivastoa per rivi. Pääsimme siis harjoittelemaan standardoituja aakkosia, ensin lyijykynällä, sitten kosmuksella ja lopulta oikealla mustekynällä, johon muste pumpattiin opettajan pöydällä olleesta lasipullosta.

Onnea ja menestystä kaikille koulutiensä aloittaville.