Paremman elämän unelma

Alkuun tämän jutun tarina juontaa aamun aviisiin, jossa muutama päivä sitten oli kuva jälleen pelastettavista pakolaisista ylibuukatussa kumiveneessä ja tähän oli tänään joku kommentoinut kyseistä kuvaa ja todennut siinä olleen vain terveen näköisiä, nuoria miehiä - ei lapsia, naisia tai vanhuksia. Sitten törmäsin historialliseen dokumenttiin, jossa aihetta käsiteltiin, mutta eri ajassa, joihin ovat viherpunavarpuset kovasti vedonneet, että kyllä ennenkin muutettiin paremman elintason perässä. Kyllä, mutta realiteetit olivat toiset.

Suurin muuttoliike Euroopasta Amerikkaan tapahtui 1880-luvun aikana ja sinne lähdettiin erityisesti Irlannista ja Saksasta, mutta eri syistä. Irlannissa perunarutto vei sadon useana vuonna ja peruna oli tuohon aikaan pääravintoaine ja aiheutti 1800-luvun puolessa välissä valtaisan nälänhädän, jota ei helpottanut Englannin herruus ja ahneet tilalliset, jotka veroja korottamalla sai irlantilaiset häädettyä torpistaan. Lisäksi maasta vietiin emämaa Englantiin huomattava määrä ruokatarvikkeita. Nälänhätä surmasi miljoonan verran ihmisiä. Erään britannialaisen ministerin on väitetty sanoneen: "Irlannin väestö on kasvanut yli luonnollisten rajojensa. Olisi moraalitonta puuttua itsesääntelyvaiheeseen. En tiedä, tunnetteko Malthusin ennusteen? Väestönkasvu ylittää aina ruuantuotannon ilmiselvin seurauksin." Tähän teoriaan on lähinnä syypäänä huonosti johdettu politiikka, mutta se siitä ja pari miljoonaa lähti Jenkkeihin. Tämä on myös syynä Pohjoismaista lähtöön. Osasyynä oli myös väestön voimakas kasvu Euroopassa, joten töitä ei riittänyt kaikille ja viljelypalstat olivat pieniä, joten leipä oli tiukassa.

Saksasta taas lähdettiin poliittisen tilanteen vuoksi, sillä Euroopan kevät oli koittamassa ja vanha valta koki kansannousun uhkana, joten hengenlähtö oli varmempi kuin huominen leipä. Laiva oli ainoa matkustuskeino ja siirtolaisten paikat eivät olleet kovin kasoisia laivoissa, jossa vietettiin yli kaksi tai kolme viikkoa. Ne tilat olivat ahtaita, likaisia ja eipä niissä juuri mukavuuksiakaan ollut. Moni menetti matkalla henkensä, sillä ahtaissa tiloissa kulkutaudit saivat helposti vallan.

Siirtolaisissa oli myös mukana niitä, joilla kotimaan kamara alkoi käydä liian polttavaksi. Omasta suvusta tiedän yhden lähtijän. Lapsena kutsuimme häntä pikku-mummoksi kokonsa vuoksi, mutta todellisuudessa hän ei ollut mummoni, vaan mummoni äitipuoli. Hänellä oli yksinäinen lapsi ja poikakaveri kun sai tietää raskaudesta ja otti jalat alleen. Sukututkimuksen myötä hän oli päätynyt Amerikkaan. Ja lähtihän sinne isäni isoisä ja veljensä, mutta isoisä tuli takaisin parin vuoden kuluttua, mutta veljensä sinne jäi ja kohosi korkeaan virkaan. Toiset onnistuivat, toiset eivät, mutta jokainen vastasi virheistään itse.

Tuohon maailmanaikaan Amerikka kannusti raivaamaan ja viljelemään maata ja siirtolaiset olivat suosittuja, sillä he olivat ahkeraa ja sitkeää työväestöä, jota työ raskaus olisi pelottanut, sillä monella oli takanaan maanviljelyksen taidot ja työn rasittavuus tiedossa. No tuo kultaryntäys sitten toi väkeä muultakin, eikä tervetulotoivotus ollut enään kovin iloinen. Mutta eipä tämä siirtolaisuus sujunut kovin hyvin, jos ajatellaan alkuperäiskansoja, joita Yhdysvaloissa oli viimeisten intiaanisotien jälkeen ainoastaan 300 000 jäljellä.

Nyt tulevat Euroopaan idästä ja Afrikasta väkeä, osa vanottuina, osa paremman elämän toivossa. Muistelen sitä aikaa, kun vietkongin pakolaiset tulivat. He olivat ahkeria ja oppivat kielen nopeasti, kuten Persian luhitustumisen jälkeen tulleet. Ensin saapuivat somalit, jotka eivät sitten enää ahkeroineet ja siitä alkaen näitä vähemmän ahkeria on tullut pilvin pimein. Hei eivät ole jääneet oman onnen nojaan ja heidän ei tarvitse vastata itse virheistään, mitä nyt sitten oikeuden edessä, mutta sitäkin harvemmin.

Kun ajattelen noita ihmisiä, jotka lähtivät toistasataa vuotta sitten kotimaistaan, he lähtivät, koska tiesivät, että työllä voi tienata parempaa elämää. Syntyvyyden säännöstelynä oli vain pidättäytyminen, joten muutamassa vuodessa oli pirtti täynnä ruokittavia suita, joten pieni peltotilkku ei enää taannut jokapäiväistä leipää. Nykyiset tulijat tulevat rahanperässä ilman työn teon vaikeutta ja raskautta eli elatusautomaatin piiriin. He tulevat maista, joissa syntyvyys on suurta, jota voitaisiin säädellä, mutta halua moiseen ei näy.