Tonttu Tohvelo oli herännyt varhain, sillä hän halusi syödä puuronsa rauhassa. Nyt lautasella oli ohraryynipuuroa karpalokiisselin kera. Hän muisteli eilisiltaa syödessään, sillä Alf Sølvskæg kertoi hauskoja tapahtumia Koldinghusin linnasta, joka oli hänen kotinsa ja lauloi tankskaksi joululauluja. Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu tunsivat laulut, mutta sanat olivat hyvin erikoiset.
He olivat syöneet maittavan jouluaterian, jossa oli kinkkua, lohta, suolasilakkaa, silliä, laatikoita, rosollia, peruna- ja sillisalaattia sekä palanpainikkeeksi Tonttu Sammalyrtin tekemää mustaviinimarjaviiniä. Jälkiruuaksi riisipuuroa ja rusinasoppaa ja lopuksi vielä kahvia pipareiden ja torttujen kera.
Tonttu Tohvelo oli tiskannut aamiaisastiat ja tarkastanut reppunsa vielä kerran. Kotikolon tarkastus, että kaikki jäisi hyvään kuntoon. Hän lähti yhdessä Tonttu Kotitontun kanssa kaupungintalolle, jossa Ahkiolan Kuljetuksen linja-autot jo odotti. Tonttu Tohvelo oli jo nousemassa linja-autoon, kun Tonttu Tuikitärkeä huusi hänen peräänsä. Tonttu Tohvelo pysähtyi ja Tonttu Tuikitärkeä antoi hänelle lahjapaketin ja sanoi: "Kun menet kuntaan viemään lahjoja, niin vie tämä paketti kunnanjohtajalle." Tonttu Tohvelo lupasi ja nousi linja-autoon. Alkoi matka Korvatunturille.
Miten sujuu Korvatunturilla ja mitä on tuossa viimehetken paketissa? Se selviää, kun aukeaa kahdeskymmenesneljäs luukku.
Teksti ei tule haudan takaa, vaikka nimi sinne viittaakin eikä se haudanvakavaa ole myöskään. Korkeintaan kaapin takaa tai sen sisältä, mutta ihka elävästä maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti