Tonttu Tohvelo söi uunipuuroa kiisselin kera ja tutki Tonttulan Sanomia. Siinä kehoitettiin muistamaan pakettitalkoot, jotka alkavat huomenna kello kahdeksan ja vaunujen täytyy olla lastattuna yhdeksästoista päivänä kello seitsemääntoista mennessä.
Joonas Porosuksi, kuljetti päivän aikana monta ahkiollista paperia ja lahjanaruja sekä pakettikortteja koulun juhlasaliin, jossa tontut asettelivat niitä pöytiin. Sakset ja kynät kaivettiin esille. Suuret toivekirjat kannettiin yhteen pöytään ja pikku hiljaa alko lahjojen tuominen varastosta. Tonttu Tohvelo ihmetteli rehtori Agricolan puuttumista, sillä hän valvoo aina lahjakirjojen saapumisen. Tonttu Kotitonttu muistutti puhelusta, jota rehtori odotti ja toivoi, että kunnan ongelma saisi hyvän ratkaisun.
Rehtori Agricola todellakin odotti puhelua ja huokasi, kun puhelin viimein soi. Luurissa oli nyt Matias Maalakka, joka kertoi, että puurojuhla oli ollut katastrofi kunnajohtajalle. Hänelle ja rouvalleen oli annettu valmispakkauspuuro, joka oli kylmää. Edes lasten lauluesitys ei ollut lämmittänyt kunnanjohtajaa. Kunnanjohtaja oli nuori mies, joten ajattelemattomuutta on varmasti takana. Tonttu Tuikitärkeä jatkoi ja kertoivat kirjoittaneensa kirjeen havainnoistaa nuorelle kunnanjohtajalle. Kunnanjohtaja ei ollut tyytyväinen puuroon lainkaan. Oli ilmeisesti odottanut edellisen vuoden höyryävää puuroa ja varmaan tajusi, että jotain on pahasti pielessä eikä puuro ollut lapsillekaan maistunut.
Mitä kirje sisälsi? Se selviää, kun aukeaa kahdeksastoista luukku.
Teksti ei tule haudan takaa, vaikka nimi sinne viittaakin eikä se haudanvakavaa ole myöskään. Korkeintaan kaapin takaa tai sen sisältä, mutta ihka elävästä maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti