Kielikokeisiin ruuhkaa

Luin pari päivää sitten aamun aviisista, että perustason kielitutkimuksiin on ruhkaa. Kansalaisuuden myöntämisessä vaaditaan keskitason Suomen tai Ruotsin kielen tuntemus. Kielikokeisiin on nyt ruuhkaa kaikissa suurissa kaupungeissa. Ilmeisesti kaikki, riittävän kauan, Suomessa notkuneet ovat hakeneet kansalaisuutta, kun tiukennuksia on tulossa. Passin saatuaan onkin sitten kelarahoilla kiva matkustella entiseen kotimaahansa lomalle ja elää herroiksi.

Mielestäni keskitaso ei riitä kansallisuuden edellytykseksi. Nämä keskinkertaiset eivät käytännössä puhu Suomea tai Ruotsia. He tarvitsevat yhä tulkkipalveluita pärjätäkseen yhteiskunnassa. Kansalaisuuden saamiseksi ei riitä keskitaso vaan hyvä Suomen ja Ruotsin taito. Tässä on viranomaiset menneet riman alta.

Kansalaisuuksia jaetaan kuin ämpäreitä marketin avajaisissa. Niitä myönnetään heppoisin perustein ja onkin oikein, että saantia tiukennentaan. Nyt moni kansalaisuuden saanut notkuu suurissa kaupungeissa sosiaalitukien varassa. Espoossa ja Vantaalla saa suurin osa matuista sosiaalitukea. Naiset eivät ole yksinhuoltajia, vaan sharialain mukaisessa avioliitossa. Jokaisen neljän sallitun vaimon luona vierailee säännöllisesti sama mies, joka siittää uuden lapsen. Palkitsihan jo prisidentti äitien päivänä matun, joka oli yksinhuoltajana kasvattanut kaksitoista lasta.

Kansalaisuus ei pitäisi olla jaettava, vaan ansaittu. Tästä tulee ensinnäisenä kieli, jota on osattava hyvin ja sillä pärjää ilman tulkkipalveluja. Sitten pitää sitoutua paikalliseen kulttuuriin. Se ei ole sitä, että suurten kaupunkien keskustoihin keräännytään lössiksi ja puhekieli on entisen kotimaan älämölöä. Huutamalla ählämikielillä ei saada aikaan kuin pahaa verta.

Kyllä kansalaisuus on voitettava tapahtuma. Sitä ei saa keskinkertaiseela kielitaidolla.