Aiheittain

torstai 7. helmikuuta 2013

Verkostomarkkinointi yritystoimintaa vai piilorikollisuutta



Tuossa taannoin oli mediassa kertomus kansalaisesta, joka oli ryhtynyt verkostomarkkinoijaksi ja luvatut yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista olivat muuttuneet Lernan lohikäärmeeksi. Kansalainen oli kokenut aiheuttaneensa haittaa ystävilleen houkutellessaan heidät mukaan ja henkisen taakan vuoksi surmasi itsensä.

Yritin määritellä verkostomarkkinoinnin, mutta satuin löytämään Kuluttajaviraston sivuilta loistavan määritelmän, joten siteerasin sen tähän: "Verkostomarkkinointi on myyntitapa, jossa tuotteiden markkinoinnin hoitaa itsenäisistä jälleenmyyjistä koostuva verkosto. Verkostomarkkinointiyrityksellä ei ole kiinteää myyntipaikkaa, vaan kauppaa käydään tuttavien kotona, työpaikoilla, hyväntekeväisyystilaisuuksissa jne. Verkostomyyjä on yleensä itsekin markkinoimansa tuotteen käyttäjä, joka suosittelee ja välittää sitä pienelle asiakaspiirille ja kouluttaa jälleenmyynnistä kiinnostuneet asiakkaansa tekemään samoin. Nämä kouluttavat edelleen omia asiakkaitaan jälleenmyyjiksi ja luovat siten omaa verkostoaan." Eräänlainen pyramidiverkko siis.

Olen itsekin tutustunut tähän toimintaan. Olen ollut esittelykutsuilla ja nuo yli kaksikymmentä vuotta sitten hankitut Tupperware astiat ovat vieläkin käytössä ja hyvässä kunnossa. Lähempänä asiaa seurasin kun veljeni ryhtyi tuohon toimintaan ja ostin minäkin sitä saippuaa. Veljeni oli pyramidin pohjalla ja toiminnan hiipuessa hänelle jäi kymmenen tuhannen mummon markan velka tuosta toiminnasta. Nykytoimintaa olen seurannut kansalaisten keskusteluista ja tuttavien yhteydenostoista, myydäkseen jotain tuotetta.

Verkostomarkkinoinnissa ystävä, tuttava, tms. kutsuu sinut kylään ja tarjolla on jokin tuote/tuoteryhmä. Tavallisesti paikalla on vielä ko. tuotteen supermyyjä, joka turbovauhdilla ja elävästi esiintymällä puhuu sinut pökerryksiin tuotteen erinomaisuudesta ja suurista tuloista sekä valtavista bonuksista, joita tulet ansaitsemaan uutena myyjänä, kun hankit uusia asiakkaita ja vielä suuremmista tulosta ja bonuksista, kun hankit uusia myyjiä. Yleensä nämä supermyyjät ovat siellä pyramidin huipulla ja kummasti katoavat, kun tuotteen suosio hiipuu. Yllättäen nämä samat heput ilmestyvät kuvaan heti, kun uusi verkostomarkkinointituote tulee kuvioihin. Muistan yhden keskustelun muinaisuudesta eli uuden myyjäehdokkaan piti laittaa paperille kymmenen sukulaista, ystävää, tuttavaa, työtoveria, tms. joille hän voisi tuotetta myydä. Entäpä, jos nämä kymmenen ovat jo toiminnassa tavalla tai toisella mukana tai eivät halua siihen ryhtyä? Jäät lehdelle soittelemaan ja joudut keksimään uudet kymmenen. Onko tämä tapa rikkoa suhteet em. ihmisiin?

Päästäksesi myyjäksi on sinun lunastettava "aloituspaketti", joiden hintahaitari on huima. Yleensä alle viidensadan euron ei edes neuvotella. Kuten tuossa ensimmäisessä kappaleessa tuli kerrottua tuosta kansalaisesta, joka oli ottanut lainaa maksaakseen tuon "aloituspaketin". Minua myös houkuteltiin erään tuotteen myyjäksi, mutta ilmoitin, että rahalle on taloudessani muutakin käyttöä. Kappas vaan, supermyyjä esitti luoton ottamista ja esitys sisälsi myös sen, että jos henkilöllä ei ole luottotiedot kunnossa, laina voidaan ottaa luottotiedollisen myyjän tai hänen läheisensä nimiin. Voitte arvata, että hieman kierroksia otin moisesta, sillä katsoin tuollaisen rikolliseksi toiminnaksi.

Useimmiten verkostomarkkinointituotteen pääyritys on jossain muussa maassa kuin Suomessa ja tavarantoimitus tapahtuu myös alkuperämaasta. Suomessa edellytetään, että  käyttöohje on maan virallisin kielin. Katselin tuossa taannoin, erään tällaisen tuotteen mukana tullutta käyttöohjetta ja jos manuaalissa oli jotain suomen kielellä, niin se oli niin pienellä, että olisin varmaan tarvinnut mikroskoopin sen etsimiseen. Tavallisesti tällaiselle yritykselle löytyy myös suomalainen Y-tunnus, jonka takaa löytyy joku muu yritys ja yllättäen yhteydenottoon on sähköpostiosoite info@tuote.fi.
Sieltä sun täältä kuultuna, osoitteeseen lähetettyyn viestiin tulee automaattivastaus ja luvattoman usein muulla kielellä kuin Suomi tai Ruotsi. Viikkojen kuluttua saattaa joku oikea ihminen vastata kysymyksiisi, mutta (kuten kuultuna) huonolla Suomen tai Ruotsin kielellä, riippuen kysyjän käyttämästä kielestä. Erästä tuotetta kauppaava tuttavani kertoi, että voit yrityksen sivuilta käydä katsomassa ja rauhassa tutkia tuotteitta. Taasen paljastui välinpitämättömyys asiakkaista. Tuli ihan Sampo Pankkimainen olo (anteiksi siis Danske Bank sjæl). Tietokoneen käyttöjärjestelmänä olisi pitänyt olla Microsoft ja nettiselaimena Internet Exploder. Sivut avautuivat erittäin epäselvästi Firefox-selaimella ja Unix tuumasi sivun virukseksi eikä avannut sitä lainkaan. Tuttavan koneella sitten katsoin sivut ja ne avautuivat loistavasti, sillä sivun laatijan edellytykset tulivat täytettyä.

Nykyisin on toimintaan tullut uusia ja julmia ilmiötä eli asiakassopimukset ovat pitkiä ja jos sellaisen haluaa purkaa, niin vastaukseksi tulee: "Olet sopimuksen allekirjoittamalla hyväksynyt ehdot ja sopimus on voimassa ehtojen mukaisesti.". Näissä käytetään myös etäkauppasopimuksen ehtoja eli purkuun on aikaa 14 vuorokautta. Ennen vanhaan, jos joku jätti lunastamatta tuotteen, se jäi myyjälle, joka seuraavassa esittelytilaisuudessa saattoi antaa ostajalle jo heti osan tuotteista. Nyky-yhteiskunnan viimeiset paholaiset ovat valjastettu verkostomarkkinoinnin palvelukseen eli jos et lunasta tuotetta tulee postilaatikkoon kirje perintäyhtiöltä. Kohteliaassa kirjeessä kerrotaan tuo klassinen teksti: "Emme halua sinun joutuvan vaikeuksiin. Jos et maksa velkaasi, voimme jatkaa perintää oikeusteitse.". Myyntiesittelyt ovat lyhyitä ja tuotteeseen tutustuminen jää heikoksi. Olet tuotteen sopivuudesta sen tiedon varassa, mitä myyjältä saat ja tuossa tilaisuudessa pääset sitä kokeilemaan. Kun olet sitten ensimmäisen asiakastuotteesi lunastanut (puhun nyt tuotteista, joita syödään, juodaan, puetaan päälle, jne.) ja havaitset, että tuotteessa on joku ainesosa, joka ei sinulle sovi, et voi tämän perusteella purkaa sopimusta ja perusteluna on se, että esittelytilaisuudessa sinulle on annettu mahdollisuus tutustua tuotteeseen. Otetaan nyt esimerkiksi alusvaatteet. Myyntiesittelyssä ne eivät kosketa paljasta ihoasi vaan vasta käytössä saattaa paljastua, että tuotteen materiaali tai sen osa eivät sovi ihollesi. Täten kylläkin täyttyvät lain kohdat, jossa ostajalle annetaan harhaanjohtavaa tietoa ja täten olisi oikeus purkaa sopimus/osto, mutta muiden säädösten vuoksi se ei ole mahdollista.

Kun ryhtyy myyjäksi, olet myös yrittäjä, joten sinun on saatava Y-tunnus, liityttävä ennakkoverovelvolliseksi, pidettävä kirjanpitoa, hankittava yrittäjäeläkevakuutus, jne. Sitten näihin liittyy vielä se, että jos olet työtön, niin menetät työttömyysturvasi. Taasen suora lainaus Kuluttajaviraston sivuilta: " Työttömyysturvan maksaminen katkeaa, jos yritystoiminnan vuoksi olet estynyt ottamaan vastaan kokopäiväistä palkkatyötä. Työvoimaviranomaisten tulkinta siitä, koska yritys-toiminta on näin laajaa, vaihtelee jonkin verran. Jos olet jo aikaisemmin toiminut yrittäjänä työn ohessa, Sinun katsotaan helpommin kykenevän ottamaan vastaan palkkatyötä yrityksestäsi huolimatta.".

Median ja poliisin teksteistä löytyvät ns. rikolliset liivijengit, mutta kukaan ei puutu näiden supermyyjien toimintaan, jotka katoavat ja ilmestyvät tuotteiden mukana. Ihmisen unelma on rikastua ja nyt kun lopputilin on saanut moni, eikä uutta työtä löydy kirveelläkään, on helppo lähteä mukaan verkostomarkkinointiin. Tuloja ja bonuksia on tarjolla roppakaupalla. Tilanne on sama kuin muinainen lottovoittoa toivovan kansalaisen toteamus: "Ensin maksan velat pois ja sitten kierrän vähän maailmaa.". Nyt on oikeudessa tuo Wincapita huijauspyramidi. Herää kysymys, että miksi verkostomarkkinoinnin pyramidi on laillinen tuotteen nimissä, mutta ei silloin kun kyseessä on selkeä raha?

Selkeyden vuoksi pistän tähän vielä tuon Kuluttajaviraston sivuilta löytyvän kehityksen numerot:


Esimerkkejä verkoston laajenemisesta:
Toiminnan aloittaja1 1
1. tason myyjiä 3 5
nämä hankkivat
2. tason myyjiä 9 25
3. tason myyjiä 27 125
4. tason myyjiä 81 625
5. tason myyjiä 243 3.125
6. tason myyjiä 729 15.625
7. tason myyjiä 2.187 78.125
8. tason myyjiä 6.561 390.625
9. tason myyjiä 19.683 1.953.125
10. tason myyjiä 59.049 9.765.625


Kun tuon Wincapitan juttu tuli esille, sanoi eräs: "Ei ideanikkaria pidä rangaista vaan asettaa syylliseksi ne jotka uskovat toimintaan.". Se mikä esitetään mediassa on monelle epäilyksen paikka. Muistammehan tuon satutarinan, jonka ympärille muodostui suuri tukijaryhmä ja sekin osoittautui huijaukseksi. Ihmiset ovat tottuneet luottamaan ystäväänsä ja tätä tuo verkostomarkkinointi käyttää hyväkseen. Katseltuani ja kuultuani tarinoita, alan uskoa, että kyseessä on tuon Wincapitan kaltainen huijaus.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Älyauto



Lueskelin tuossa muutama päivä sitten aamun aviisia ja voitte arvata, että hymy oli herkässä. Artikkelissa ei ollut kuin muutama lause isojen havainne kuvien ympärillä, mutta jo otsikko sai minut hyvin huvittuneeksi: "Tulevaisuuden auto varoittaa kuljettajaa liukkaasta ajokelistä jo hyvissä ajoin ennen vaaranpaikkaa."

Huvittuneeksi minut teki se, että ajan työkseni nykyaikaista autoa ja muutama päivä ennen artikkelia tulin ajaneeksi pienen onnettomuuden. Tosin toisena osapuolena oli matala kivipilari ja vahinkoja kärsi ainoastaan auto. Tämän päivän tekniikka ei auttanut ja huvittuneisuuttani lisäsi artikkelin teksti: "Uusi teknologia tekee ajamisen turvallisemmaksi myös ikävällä suomalaisella talvikelillä." ja juuri ikävässä talvikelissä tuo tekninen nykyaika minut petti.

Kun ajattelen tuota artikkelin otsikkoa ja nykyistä työautoani sekä sen antamia lukuisia viserryksiä milloin mistäkin, niin tulee pakosta ajatelleeksi vanhaa tarinaa pojasta piloillaan huusi: "Susi tulee" ja teki sen toistuvasti, joten kukaan ei häneen lopulta enää uskonut. Kun poika sitten tosipaikan tullen huusi, oli jo muille liian myöhäistä. Työautoni vinkaisee kesäpyörien vanteilla noin 30 kilometrin välein ja ilmoittaa, ettei löydä pyöriä. Hilpeäähän tämä kerran oli kun ajelin aivan uudella alueella ja tunnetusti karttaohjelmat laahaavat. Täten ajelin tiettömällä alueella ja ilman renkaita. Nykyautoissa on näitä piipittäviä, visertäviä, ym. merkkiääniä tajuton määrä. Kuka enää viitsii välittää jokaisesta vinkaisusta. Saman ilmiön olen huomannut myös ihmisten reagoinnissa varoitusvaloihin. Suojateiden läheisyyteen on tullut sinistä ja keltaista välkettä, jotka varoittavat autoilijaa lähestyvästä jalankulkijasta, mutta välkkeen aiheuttaa myös suojatietä lähestyvä rusakko. Oliko sen kuolemaan johtaneen auto-onnettomuuden syy juuri tämä eli henkilöauto lähti ohittamaan rahtivaunua ja törmäsi tien huoltoautoon kohtalokkain seurauksin, jolla keltaiset varoitusvalot olivat käytössä. Samoin ei enää havaita hälytysajossa olevaa ambulanssia tai paloautoa. Sinistä kun vilkkuu siellä sun täällä.

Epäilen suuresti tuonkin teknologian toimimista talvisissa olosuhteissa. Onhan tunnettua nuo VR:n ongelmat talviaikaan. Jos mennään tuohon kolhaisuuni, niin työautossani on ns. peruutustutkat edessä ja takana. Pölyävä lumi tekee niistä käyttökelvottomat, joissakin ajamissani autoissa ne myös reagoivat puskurin taakse kertyvään jäähän. Luonnollisesti ulvonta on loputun ja näyttö, jossa viivat lähenevät auton kuvaa, on solmussa eikä kerro enää mitään. Täten on järjestelmä kytkettävä pois. Olisiko kolhu ollut väistettävissä, jos järjestelmä olisi ollut toisin rakennettu ja nimen omaan pohjoisen olosuhteisiin, ei Teneriffan olohin.

Jokainen pyryssä ajanut tuntee nykyajan ihmeet. Tuulilasit ovat suuret ja pyryllä alkaa kertyä ikkunan alareunaan ja sivuille jäämatot sekä jäätymättömät tuulilasin pyyhkijät keräävät jäätä itseensä ja näkyvyys sumenee sumenemistaan. Yksi oli kysynyt, että miksi näihin ei saada lämmitettäviä laseja. Maahantuojan vastaus oli, että pohjoiset markkinat ovat niin pienet, että sellaisten lasien toimittaminen on liian kallista. Herää kysymys, miksi sitten takalasien ja sivupeilien lämmitys on vakio varuste?

Artikkelin lause: "Auton akseleihin sijoitetut anturit mittaavat renkaiden pyörimisnopeutta ja kitkaa eri ajotilanteissa.". Just joo, omassa työautossa syttyi varoitusvaloja joka lähtöön. Jäätä oli kertynyt antureihin ja lakkasivat automaattinen käsijarru, luistonesto ja ajon vakautusjärjestelmä vastaamatta. Ja kaikki vain jään takia. Mitähän viestejä ja viserryksiä sitä vielä saakaan kuulla?

Jos jatketaan tällä älylinjalla, niin eikö tulisi jalankulkijoiden jalkineisiin asentaa anturit, jotka estävät tien ylityksen suojatien ulkopuolella (luonnollisesti tunnistaa suojatien läheisyyden) ja valo-ohjauksen ollessa punainen. Pyöräilijöille automaattinen valon kytkentä ja tien ylitystä valvova anturi, joka kehottaa: "Himmaa ny ees vähä.". Juu ja vaatteisiin hämäräkytkimellä aktivoituvat heijastimet. Autoihin luonnollisesti tunnistimet nopeusrajoituksiin, jotka kytkevät nopeuden rajoittimen ja liikennemerkkitunnistuksen, etteivät nyt sentään kiellettyä ajosuuntaa vasten ajaisi.

Tiedon siirto artikkelin mukaan tapahtuu matkapuhelinverkkoa tai langatonta lähiverkkoa käyttäen. No, sen on varma se, ettei tämäkään järjestelmä ole aukoton. Kun on ollut näitä äänestä tekstarilla, niin matkapuhelinverkko on tukossa. Sama koskee langatonta verkkoa. Muistan hyvin tuon viimekesäisen mammuttikonsertin, jossa älypuhelimien avulla lähetettiin valokuvia ja videokuvaa verkon yli. Arvatkaas miten meille kävi? Data pimeni, maksua varmentavilla korteilla ei voitu suorittaa, sillä varmentavaa yhteyttä ei ollut ja voitte arvata, että asiakkaat olivat iloisia.

Kuten vanha kansa sanoo, niin: "Äly hoi, älä jätä". Opetetaanko nyt tiellä liikkujat liian helppoon elämään? Kyllä se auto vinkaisee, jos jotain on vialla. Kuten etu- ja takapenkiltä kuultuna on moni sanonut: "Puolet autoilijoista pitäisi laittaa uudelleen autokouluun.". Vai onko kyseessä monen tiellä liikkujan kohdalla vain puhdas, rehellinen itsekkyys?

tiistai 8. tammikuuta 2013

Eläkeiän nosto



Nyt on ollut paljon puhetta eläkeiän nostosta, työuran pidentämisestä ja työvoimapulasta. Erikoiseksi tekee asian vielä Valtion Taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajana aloittava Juhana Vartiainen, joka on sitä mieltä, että vanhoilta työntekijöiltä pitäisi palkkaa alentaa suorituskyvyn alentumisen mukaan.

Irtisanomisia on ollut paljon ja viimevuonna sen saldo on jotakuinkin 16 000 työntekijää. Puhutaan työvoimapulasta ja samaan aikaan pistetään väkeä pihalle. Puhutaan, että tarvitaan maahan muuttajia paikkaamaan vaje.

Höpö höpö, sanon minä.

Nuorille työtä, mutta kuka palkkaa juuri koulunsa päättäneen nuoren kun ei työkokemusta ole ja kuka palkkaa iäkkään, jolla on työkokemusta paljon, mutta koulutus vanhaa muotoa. Kuten jo 2011 olen kirjoittanut otsikolla Opetusministeriö on huolissaan. Koulutuksiin on tullut laajoja muutoksia ja koulutusajat pidentyneet useilla vuosilla. Kun entisessä ammatissani kuuntelin opiskelijoita oli tunteja paljon hilavitkutin tiedoissa, mutta ei ammatillisissa tiedoissa. Oli oppiaineita siitä kuinka kohtaan asiakkaan, miten näytän osaavalta, olenko ammattilaisen näköinen, jne. Ammattisanastoa ei tunnettu lainkaan ja käytännön työvälineitä ei harjoittelutunneilla ollut.

Olen vanhaa kansaa ja työntekijä palkattiin taitojen mukaan. Nykyisin assan vessan siivooja tarvitsee hygienia passin. Koulutukset ovat pidentyneet ja pidentyneet. Hoitajakoulutuksessa ne olivat 1,5 ja 2,5 vuotta. Nyt alle kolmen vuoden ei yhtään enää ole. Täten eivät nuoret työllisty. Koulutusta vaaditaan, mutta koulutukset eivät sisällä konkreettisia taitoja. Kuten tunnettua teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Kuten jo ammoin luotiin huumorinen Työtä sinulle. Ikävaatimus 20 v. ja kolmenkymmenen vuoden työkokemus.

Kävin kansalaiskoulun, jonka oppiaineisiin kuului konekirjoitus ja koska arvosanani oli hyvä, sain konekirjoittajan paikan. Nykyisin en sitä saisi, koska minulta puuttuu virallinen paperi, vaikka koe silloin suoritettiin virallisten vaatimusten mukaan. Osaamista ja tietotaitoa ei ole olemassa ilman todistusta. Luontaisia kykyjä ei myöskään lasketa. Ratkaisijana osaamisesta on A4, jossa joku todistaa, että olet lusinut 72 op oppiaineissa X, Z ja Y. Pitäisikö ottaa käyttöön kansalais-CV, jossa jokainen voisi kertoa osaamisestaan, esim. tyyliin; "Olin jo koulussa hyvä matematiikassa ja tykkään yhä tehdä erilaisia matemaattisia harjoituksia sekä pidän peleistä, joissa numerot ovat merkittävässä asemassa vaikka työni tein laitosmiehenä vanhainkodissa". Tällainen henkilöhän olisi aivan loistava tukihenkilö pienille koululaisille, joille numerot ja matematiikka eivät avaudu.

Olen jo vanha ja minun ikäistä ei enää palkata. On raihnaisuuksia ja vajaa kuntoisuutta. Työintoa ei puutu. Haluan yhä antaa panokseni, tarjota tietotaitoni käyttöön. Mutta moni työnantaja ei sitä halua. Jo perustuslaki kieltää syrjinnän iän puolesta, mutta tästä työnantajat viis veisaavat. Liian nuori ja kokematon tai liian vanha ja raihnas. Kuten isäni sanoi ammoin: "Kuinka me saamme uusia ammattitaitoisia kollegoja jos me vanhat emme jaa tietotaitoamme.".

Juhana Vartiaisen mukaan palkkaani pitäisi siis laskea, koska olen vanha. Julkishallinnon virkamiehinä on usein erittäin iäkkäitä kansalaisia ja heidän palkkansa on usein hyvin korkea. Perusteena tähän työn vaativuus ja siihen vaadittu pätevyys. Ikä ei alenna suorituskykyä vaan sairaus, joka rajoittaa voimakkaasti työsuoritetta. Maailman yleisintä sairautta eli lorvikataria sairastetaan kaikissa ikäryhmissä.  

Eläköitymiseen johtavista sairauksista suurin ryhmä on tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Operatiivinen hoito aloitetaan vasta sitten kun työkyky on jo menetetty. Näin menetetään työvuosia. Yksityisellä työnantajalla tuntuu olevan ideoita työnkuvan muuttamiseen työntekijän toimintakunnon alenemisen johdosta. Julkishallinnossa tavallisesti osoitetaan ovea. Itsekin yritin päästä arkistoon, puhelinkeskukseen, jne. (olin näitä töitä jo ammoin kunnalla tehnyt), kun nivelet kieltäytyivät yhteistyöstä osastotyössä. En tullut valituksi ja hilpein perustelu oli se, että minun sijalleni osastolle olisi täytynyt palkata toinen henkilö. Sitä ei ilmeisesti tarvittu silloin, kun irtisanouduin ja lähdin kevyempiin töihin yksityiselle sektorille. Vein mukanani yli kahden vuosikymmenen työkokemuksen ja tietotaitoni (tai oikeastaan tuon lisäksi vein kahden edellisen sukupolven tietotaidon myös eli oikeastaan 70 vuotta osaamista pois mennessäni). Kevyemmät työt talossa olivat varattu myös eläkeuhan alaisille. Kollegani esittivät myös tuolloin esimiehistölle, että minut palkattaisiin taloon teknikkona, joka käyttöhuoltaisi laitteet, opastaisi uudet työntekijät niiden käyttöön eli olisin puhtaasti teknikko. Ei kelvannut, perusteluna oli, että osastolla on jo osastoavustaja. He eivät ymmärtäneet, että olisin ollut kaikkien toimipisteiden teknikko. Yksityiselle puolelle minut palkattiin sairauksistani huolimatta. Katsottiin, että etuni on halu tehdä työtä. Nykyisellä alallani palkkaus on prosenttipohjainen eli jokaiselle tulee palkkaa vain ahkeruutensa mukaan. Pitäisikö mallia soveltaa laajemmin?

Pitäisin nuorten työllistymishaluttomuuteen yhtenä syynä pätkätyöt. Ei ole varmuutta huomisesta leivästä. Muista itsekin nuoruudestani, jossa työsopimus oli maanantaista perjantaihin. Johtaja panttasi seuraavaa viikkoa perjantai-iltapäivään. Lisäksi hän oli minut laittanut viikonlopun sijaislistalle. Pahimmillaan olin töissä seitsemänä päivänä viikossa. Tämä pätkiminen aiheutti myös sen, ettei minulla ollut lomaa kuuteen vuoteen. Sitä kuunteli katkerana vakituisia, jotka kertoivat lähestyvästä lomasta. Itse jos lomaa halusi niin se tarkoitti työstä kieltäytymistä. Motivaatiota lisäävää eikö totta. Poltetaanko nuori työntekijä liian nopeasti loppuun? Eläköitymisen syissä on verrattain korkealla masennus.

Kun kansaneläke aikanaan tuli, niin sen raja oli 65-vuotta ja legendan mukaan rajaksi tuli tuo, koska miesten keskimääräinen elinikä oli tuolloin 67-vuotta. Myöhemmin tuli ammattikohtaiset eläkeiät. Yötyötä tekevällä hoitajalla se oli 58 vuotta. Sitten taas muutettiin ja tuli yhtenäinen eläkeikä, joka on tuo ensiksi mainittu. Ns. eläkeläisiä on ollut töissä koko tietoisen elämäni aikana. Monella olisi ollut intoa tehdä enemmän, mutta sanktiot olivat turhan kovat eli veroprosentti nousi huomattavasti ja eläkkeestä taidettiin napata puolet pois, jos liikaa työskenteli. Monet ammattilisenssit umpeutuvat kun mittariin tulee 70 vuotta. Tosi asiahan on se, että toiset rupsahtavat aiemmin kuin toiset sekä fyysisesti, että henkisesti. Tästä loistavana esimerkkinä on konduktorin sanat junassa (Helsinki - Oulu) matkalippuja rei'ittäessään: "On tämäkin maa mallillaan, 19-vuotias poika matkustaa eläkeläiskortilla ja 70-vuotias ukko opiskelijakortilla.". Ihmisen elinikä on noussut, sillä lääkkeillä voidaan hoitaa yhä useampia sairauksia, mutta ei ole lääkettä joka estäisi iän mukanaan tuomat muutokset elimistössä ja nämä muutokset etenevät yksilöllisesti. Jos eläkeikää nostetaan ja edellytetään, että ihminen on tuohon saakka töissä, niin pitää oikeasti miettiä myös ihmisen toimintakuntoa. Vai haluatko pilotiksesi virkeän papparaisen rollaattorinsa kanssa tai reippaan puheliaan mummon pankkitiskin taakse, joka ei tosin muista onko tänään tiistai vai torstai.

Miksi meillä on edes tuollainen eläkeikäjärjestelmä? Se on mielestäni hyvin rasistinen järjestelmä. Fyysinen kunto hyvä/kohtalainen ja intoa tehdä, suunnitella ja touhuta. Sitten tulee kalenterista vastaan viimeinen käyttöpäivä. Varsin epäreilua vai mitä sanotte.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulutervehdys teille kaikille



Toivotan teille kaikille hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa. Sekä onnellista ja menestyksellistä uutta vuotta.
Itse valmistaudun joulun ajovuoroihin jälleen kerran. Joulun ruuat ovat valmistettu, kuten kodin joulukoristelu suoritettu.
Teitä lukijoita on ollut Kryptan olemassaoloaikana useasta maasta, joten....

Hyvää Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta     
Merry Christmas and Good New Year         
God Jul   och Gott Nytt År
Fröhliche Weihnachten und Ein gutes neues Jahr              
с Рождеством Христовым и   С Новым годом
Häid Jõule ja head uut aastat                                           
Joyenux Noël et bonne année
Glædelig Jul og godt nytår             
Siõǥǥ Rosttvid da Leklvaz Ođđ ee´jj
Sawadee Pee Mai

Nollaig chridheil huibh
Vrolijk Kerstfeest en een Gelukkig Nieuwjaar
Buone Feste Natalizie
Nollaig chridheil agus Bliadhna mhath ùr
Nadolig Llawen

maanantai 17. joulukuuta 2012

Aselaki tiukemmaksiko?



Taas tapahtui koulusurma, jossa tällä kertaa menehtyi hyvin pieniä lapsia. Heidän koteihinsa ei joulun ilo saavu.

Tästä tapahtumasta, kuten aiemmistakin, ovat saaneet vettä myllyynsä ne, jotka vaativat aselakeihin tiukennuksia. Ase, olkoon se mikä tahansa, ei surmaa ketään vaan se käsi, joka asetta käyttää. Suomalaisissa henkirikoksissahan on takavarikoitu surma-aseina puukkoja, kirveitä, vesureita, tuoleja, jalka- tai pöytälamppuja ym. On tuhansia tapoja saada ihminen hengiltä.

Luin sosiaalista mediaa mielenkiinnolla, sillä eräs äiti toi esille mielenterveysongelmat. Aina kun näitä joukkosurmia tapahtuu, paljastuu pikkuhiljaa tekijöistä henkilö, jolla ei kaikki ole kotona. Nyt tehdyn joukkosurman tekijän kerrotaan irrottaneen tietokoneensa kovalevyn ja rikkoneensa sen. Mitä salaisuuksia se sisältää?

Meillä kotoisessa Suomessakin on tapahtunut useita henkirikoksia tai niiden yrityksiä, joiden tekijänä on ollut mielenterveysongelmainen ja tavallisimmin tekijä on asunut joko omassa kodissa tai avohoitolaitoksessa. Mielenterveysongelmainen voi vuosia "häiritä" ympäristöään, mutta poliisi voi lain mukaan puuttua asiaan vasta kun teot täyttävät rikoslain määritelmän. Muistan lapsuudestani yhden naapurin, joka olisi tarvinnut hoitoa, mutta päätti lopulta päivänsä itse. Hän ehti kuitenkin tehdä kiusaa naapureilleen urakalla, sillä hän tilasi puhelimitse erilaisia tarvikkeita toisten nimillä ja yritykset vaativat sen maksamaan. Tämä on toki harmitonta surmaan verrattuna, mutta haittaa se aiheutti, sillä jos joku tarvitsi jotain, niin oli mentävä suoraan yrityksen puheille ja maksettava käteisellä toimitettava tuote, sillä alueelle ei yli kymmeneen vuoteen toimitettu mitään puhelintilauksina.

Nykyisin myös vaietaan ja jos joku (etenkin sosiaalisessa mediassa) tulee laukoneeksi liian suoraan, on edessä käynti käräjäoikeudessa. Kuten eräässä laulussa sanotaan hienosti: "Ei saa laulaa pääomasta, paitsi korrektisti Ruotsiksi.". Korrektius on muotia, ettei kenenkään tarvitse vetää hernettä nenään, loukkaantua tunteiltaan, tms.. Sanon nyt kuitenkin ihan suoraan eli nämä mielisairaat ihmiset saavat vapaasti vaeltaa keskuudessamme, kunnes tekevät rikoksen. Suomessa saatiin aikaan mielisairaanhoidon lakiuudistus ja lopulta kävi niin (kuten olen aiemminkin kirjoittanut), että nämä ovat avohoidossa, jota ei oikeasti ole olemassa ja siten kuormittavat terveyskeskukset. Avohoitoon mielisairas lykätään nopeasti, sillä mielisairaalapaikkoja on vähennetty runsaasti. Taskuun lääkeresepti, joka jää lunastamatta tai sitten sen kanssa nautitaan alkoholia ja soppa on valmis. Nykyisin mielisairaanhoitoon ei M1 lähetettä saa edes keikkalääkäri kirjoittaa, vaan odotetaan virkalääkäriä ja tässä ajassa ehtii tapahtua jo paljon ja usein hyvin ikäviä.

Älkäämme vaietko tästä asiasta, vaan tunnustakaa reilusti, että mielisairaat ovat keskuudessamme jokaisena päivänä. Voimme vaan toivoa parasta ja pelätä pahinta, niin kauan kun lakia saadaan muutettua. Ei aselain tiukentaminen auta yhtään. On myös reilusti tunnustettava, että ihminen voi syntyä mieleltään sairaana tai periä geenipaletissa paketin sairaaseen käytökseen tai sortua myöhemmin mielisairauteen.

Voisin kertoa tuon äidin tavoin monta kertomusta elämästä, mutta tuota Pandoran lipasta en saa avata ennen kuolemaani ja sen jälkeen en sitä pysty kertomaan.

Vaikka nuo perheet ovat kaukana, suren heidän rinnallaan. Nuo pienet lapset ovat juuri koulutiensä aloittaneet. Osa heistä menetti elämänsä, mutta jäljelle jääneille jää ikuiset arvet sydämeen. En kuitenkaan yhdy tuon pienen lapsen kirjoitukseen, jossa vaaditaan pyssyjä pois. Tuo Norjan hulikaanihan tilasi lannoitteita ja teki niistä räjähteen.

Jälleen sytytän virtuaalisen kynttilän lasten muistolle. He olivat turhia uhreja raakalaisen murhaamana. Voimia myös heidän perheilleen ja läheisilleen.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Joulun symbolit



Yleisönosastossa oli taasen mielenkiintoinen kirjoitus eli "Jos kristinuskon vastustajat ovat sitä mieltä, että Jeesus on satua niin millä he perustelevat, että juuri tätä satua ei saisi esittää koulun joulujuhlassa. Uskovathan jotkut aikuiset tonttuihinkin vaan ei niitä ole "deletoitu".".

Aloitetaan sadusta, joka on opettavainen kertomus. Saduilla, sanonnoilla ja tarinoilla on ollut tarkoitus ohjata ihmistä hyvään ja torjumaan pahaa, toimien jopa osittain lakikirjanakin. Ennen kirjallista aikakautta sadut, sanonnat ja tarinat periytyivät sukupolvilta toisille. Nyt joulun aikaan poltetaan paljon erilaisia kynttilöitä, joten jokaisen olisi syytä muistaa tuo vanha sanonta, että tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Ennen kristillistä aikaa on juhlittu erinäisiä juhlia ja kristinuskon tullessa olivat piispat ja papit vertaansa vailla olevia myyntitykkejä mielikuviin. Jos tarkastelemme kristillisiä juhlia vs. pakanuuden aikaisiin juhliin, niin löydämme monta yhtymäkohtaa. Satokauden päätösjuhla Kekri sai nimekseen Pyhäin miesten päivä (nykyisen tasa-arvon aikana vain Pyhänpäivä). Ukon juhla keskikesällä sai nimekseen Johannes Kastajan päivän. Yön taittumisen juhlasta tuli joulu ja tämä perustui vuodenkiertoon eli talvipäivän seisaukseen. Saman ovat kohdanneet myös muiden eurooppalaisten ja skandinaavisten maiden vanhat juhlapyhät.

Mennään tuohon joulusatuun eli jouluevankeliumiin. Siinähän alkuun kerrotaan Josefin matkasta verolle pantavaksi ja tämä perustuu pääosin historian kirjoitukseen, sillä herrat Augustinus ja Kyrenius ovat oikeasti olleet olemassa. Josef matkasi Marian kanssa, joka oli hänen kihlattunsa. Susipari siis tai kuten nykyisin sanottaisiin avoliitossa oleva pariskunta. Maria synnytti poikalapsen ja kapaloi hänet. Kedolla paimenille ilmestyi Herran enkeli. Enkeleillä on siivet ja muinaiseen aikaan ylijumalalle veivät viestiä linnut. Tunnetuimat Skandinaviassa taitavat olla korpit Huginn (Ajatus) ja Muninn (Muisti). Herran enkeli mukana tuli myös Herran kirkkaus, tämän on epäilty olevan viittaus supernovaan. On aina muistettava vanhoissa taruissa aikavääristymät eli kuten saduissa usein viitataan sata vuotta sitten tapahtuneeseen on aikaa saattanut kulua paljon kauemmin tai jos tapaukseen läheisyyteen on liittynyt jokin luonnon ilmiö, on se liitetty tarinaan mukaan. Jo vanhoihin tarustoihin kuuluu valo ja tästä syystä yön taittumisen aikoihin poltettiin kynttilöitä tai muita valaistuksen lähteitä houkutellen auringon paluuta.

Kuusi on melko tuore ilmestys ja se on alkuaan peräisin Saksasta. Toki havuja ja olkia on tuotu pirtteihin kylmää lattiaa lämmittämään. Juhlapöydän yllä roikkuvalla himmelillä on haluttu taata viljaonni ja mitä taidokkaampi himmeli sen parempi. Pöydille on myös asetettu puimattomia viljantähkiä. Joulukuusen latvatähti viitannee tuohon edelliseen kappaleeseen. Kuten vanha sanonta kuuluu, on puhtaus puoli ruokaa. Joulusiivous on tätä vanhaa perinnettä, kuten joulusaunakin. Joulusaunassahan ei saanut sanoa sanaakaan, jotteivat seuraavana suvena hyttyset kiusanneet.

Tonttuja on monen kodin seinällä ja ne juontavat juurensa haltioihin, joita oli kodeissa ja muissa rakennuksissa, metsässä (joista tunnetuin lienee Tapio metsän haltija ansat täytti), vesistöissä (Ahti verkot painaviksi saattoi).

Jouluateria runsaine ruokineen on myös menneen ajan peruja. Juhliin on kautta aikojen kuulunut juhla-ateria, joka on ollut talouden vaurauden ja emännän taitojen osoitus. Myös olut ja sima (en todellakaan tarkoita nykyistä vapun juomaa, vaan vanhaa hyvinkin alkoholipitoista juomaa) ovat kuuluneet erilaisiin vuotuisiin juhliin ja mitä enemmän sitä oli, sen vauraampi talo ja mitä paremmalta maistui oli emäntä arvonsa ansainnut. Joululahjat taitavat olla jäänne muinaisuudesta, jossa uhrilahjoilla lepytettiin jumalia. Mahdollisesti myös entisinä aikoina juhlien aikana annettiin lahja henkilölle, johon haluttiin tehdä suopea vaikutus.

Joulupukki Suomessa perustuu vanhaan nuutipukki perinteeseen, joka on ollut eräänlainen hedelmällisyysriitin hahmo. Joulunaikaan kuului kristillisenä aikana myös sanonta: "Tuomas-kulta joulun tuopi. Paha Nuutti sen pois viepi.". Joten vanha hedelmällisyysriitin pukki sai suksia kuuseen ja sen tilalle toimitettiin hieman sivistyneempi versio.

Laulut ja leikit ovat kuuluneet juhliin kautta aikojen. Näistä nykyisistä joulunajan esityksistä taitaa tunnetuin olla Tiernapojat. Toki, siinäkin esityksessä on lauluja erilaisilta aikakausilta.

En ole elänyt entisinä aikoina, joten kirjoituksessani saattaa olla virheitä tai jopa harhaoppista tietoa. Joulu on kuitenkin jokaisessa perheessä omanlaisensa ja kuten minulla perinteet juontavat reilun 150 vuoden taakse. Ennen jouluaterialle ryhtymistä on sauna ehdoton ja puhtaat vaatteet sen jälkeen päälle. Ateria on monipuolinen ja kaikki itse tehty. Koti on koristeltu tontuin, enkelein ja kynttilöin. Lahjan annan tarpeeseen eli en koskaan sälää ja krääsää ja jos mahdollista, omin käsin tehtynä. Koti puhdistetaan jouluksi ja itselläni se sisältää myös jääkaappi-pakastimen sulatuksen ja takaritilän imuroinnin. Jouluaattona kaikki työt tulee suorittaa ennen kello kahtatoista. Puut sisälle ja sytykepuut pilkottuna. Koristelu on myös suoritettu. Lintulaudalle jyvät laitettu. Oi sallikaa minun pitää tämä joulu, yön taittumisen juhla.

No se edellisen kappaleen tunteilusta. Joulun herkkupöytä jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Ei räätikkälooraa, se on kamalinta mitä on ja toisille porkkanaloora on se vihon viimeinen. On yksi ainoa ruokalaji mikä herättää paljon keskustelua. On herättänyt jo ammoin ja taka- ja etupenkiltä kuulen myös kritiikkiä. Ja se on rosolli eli sillisalaatti. Raakaa sipulia, ei ikinä. Omena on viimeinen niitti siinä, en ota sellaista koskaan. Keitetty punajuuri, miksi ei ole etikkapunajuurta? Jne. listaa voisi jatkaa loputtomiin, sillä rosolli sisältää sitä sun tätä kokkaajansa mielipiteen mukaan. Mitäs jos tuon paljon parjatun rosollin tekisittekin venäläisittäin?  Eli

ROSOLLI

Tarvitaan kuutioituina:
-         keitettyä perunaa
-         keitettyä porkkanaa
-         keitettyä punajuurta
-         suolakurkkua
-         sipulia
-         omenaa

Kuutiot laitetaan kulhoon ja sekoitetaan. Jos annat seistä yön yli on maku tasaantunut.

Jos haluat, voit rosollin päälle asettaa keitettyä kananmunaa, silliä ja smetanaa, mutta tällöin koko annos on syötävä, sillä tämä pilaantuu herkästi.

SAMA VENÄLÄISITTÄIN

Tarvitaan samat kuin yllä. Keitetyn punajuuren voi korvata etikkapunajuurella. Aseta laakean vadin keskelle erillisessä astiassa silli. Asettele kuutioidut tuotteet omiksi ryhmikseen silliastian ympärille. Tällöin kukin voi valita, mistä eniten tykkää. Kananmunakuutiot voidaan tässä sijoittaa omaksi ryhmäksi ja ruokailun lopuksi nostaa silli pois ja peittää vati. Näin rosolli säilyy pidempään hyväkuntoisena.
Voit myös lisätä vadille paprikaa, tuoretta kurkkua, tomaattia, ym. Valinta on vain sinun kokkaajan ja syöjä saa, mitä haluaa.

Valon valaisemaa, yön taittumisen juhlaa kaikelle kansalle kukin tapojensa ja perinteidensä mukaisesti.

torstai 6. joulukuuta 2012

Hyvää syntymäpäivää Suomi



Tänään juhlimme itsenäisyytemme 95-vuotista taivalta. Raskaat ovat vuodet olleet ja tuntuvat yhä olevan. On pankkikriisiä, laman uhkaa, työpaikkojen alasajoa, jne.

Eipä ole turvassa poloinen kielemmekään. Vanha Postisäästöpankki, joka perustettiin 1800-luvun lopulla edistämään säästämistä. Myöhemmin siitä tuli Postipankki, jolla oli oma kultapossukerho ja liimatarran sai kun tilille oli kertynyt 25 Smk. Itse säästelin viikkorahojani ja ensimmäisellä talletuskerralla pankkikirjallani komeili luku 25 markkaa 75 penniä. Täten sain pankkikirjaani jo ensimmäisellä kerralla tuon tarran ja sain kultaisen säästöpossun sekä kotiin tulevan lehden.
Aika muutti muotoaan ja tuosta pankista tuli useiden nimien kautta Danske Bank ja sen mukana myös pankin mainokset muuttuivat englanninkielisiksi.

Katselen ja kuuntelen katkerana vieraiden kielten mekastusta kotimaassani. Tunnetuin kieli on huono englanti, mutta seuraavaksi taitaa tulla huva sumi. Monissa paikoissa ei suomen sanaa kuule. Sallikaa oi maamme kielen säilyä ja julki tulla.

Julkaisen tuon käsin kirjoittamani tekstin, joka syntyi erään keskusteluketjun aikaansaamana.