Matkakertomus Caravan retkeltä 5. päivä

Koska ilta oli mennyt taas pulisemiseen, niin ylösnousu suoritettiin myöhään. Aamiaisen aikana pohdimme hienoa paikkaamme ja puolisoni oli huolissaan, että pitääkö portille mennä kertomaan, että mahdollisesti jäämme vielä yhdeksi yöksi. Totesin tähän, että olin jo ilmoittanut saapuessamme, että viettäisimme mahdollisesti kaksi yötä täällä. Puolisoni huokasi helpotuksesta.

Ei päivää ilman jotain katastrofia eli ensimmäinen ongelma oli röökien loppuminen, joka hoidettiin läheisessä ravintolassa, sillä alueella ei ollut myymälää. Takanamme olleiden caravaanareiden kanssa puhuttiin vielä paljon. He lähtivät alkuiltapäivästä, sillä toisen heistä piti taas sorvin ääreen lähtemän.

Iltapäivän aikana aloitin ruuan laiton ja nyt paljastui uusi asia caravaanauksen ihmeistä eli auto pitäisi pysäköidä kokolailla suoraan, sillä perunakattila kiehuessaan tuppasi liikkumaan liekkien päältä pois. No seuraavalla kerralla tämäkin on hallussa. Koska auto oli vinossa, niin keittotason lavuaarista ei vesi kunnolla poistunut, joten päätin tiskit tiskata vasta kotona. Hyvä huomio tuokin.

Söimme tuhdin aterian ja jäimme yhä epäselvyyteen siitä, onko savulohi vai loimulohi parempaa. Asia varmaan tarvitsee vielä lisätutkimusta kenttäolosuhteissa perunoiden ja tuoresoossin kera.

Jäimme hieman hämmästelemään vanhojen caravaanareiden ystävällisyydestä, sillä sivullamme olleet tulivat oikein kädestä pitäen hyvästelemään ja toivoivat, että tulisimme ensikesänä uudelleen.

Totesimme, että onkohan SF Caravan yhdistyksellä oma osasto tunareille. Puolisoni tykästyi leirielämään asuautolla niin paljon, että ilmoitti: "Ei tämä homma pöllönpää ole ja nyt minusta tulee varakaani.". Ehkä käytännön elämää leirillä helpotti se, että olen sitä opiskellut jo puolitoistavuotiaasta asti.

Valmistelimme paikat aamukuntoon ja päätimme kerrankin mennä ajoissa maate.

Matkakertomus Caravan retkeltä 4. päivä

Heräsimme aurinkoiseen päivään yhdeksältä aamulla, tai oikeammin minä heräsin. Puolisoni oli voinut huonosti ja vatsa oli ollut sekaisin urakalla.

Aamiaisen jälkeen ryhdyimme kasaamaan leiriämme, sillä olimme onnistuneet saamaan sivukatoksen auki ja kasattua äitemuorin pöydän ulos. Samalla myös laiton asuautoa ajokuntoon. Puhua pulisimme vielä paljon kaikkien läsnä olevien kanssa. Jo eilen oli hieman tullut puhetta lapsen tarvikkeista ja nyt puhuimme myös leluista, joita meillä kotona on paljon. Koska puolisoni sisar on kierrätyksen kannalla, niin sovimme, että postitan hänelle leluja, ikäkauden mukaan.

Puolenpäivän aikaan lähdimme ajelemaan kohti Show:ta, mutta lähelle päästyämme huomasimme alueen olevan tupaten täynnä. Jo liki kilometrin alueella olivat tienpientareetkin täynnä autoja. Vaikka meillä oli vapaaliput, niin teimme päätöksen jatkaa matkaa, sillä emme kumpikaan ole mitään hypersosiaalisia ihmisiä.

Lähdimme ajamaan eteenpäin ja varastoja täydentääksemme kävimme yhden pikkukylän "marketissa". Nyt paljastui puolisoni huonotuulisuuden ja kuntoisuuden syy eli oli uudelleen päästävä vessaan. Aloimme pohtimaan syytä ja puolisoni muisti ne eiliset savuahvenet. Puolisoni isä oli loistava kalastaja ja kalojen käsittelijä. Yhtäkkiä puolisoni muisti, että isompien ahventen evät olivat vielä punaiset ja itse muistin, ettei selkäevän puolelta liha irronnut hyvin ja itse jätin ne syömättä. Se selitti paljon. Ymmärrän puolisoani, sillä kipeänä ei ole kiva ajaa tai tehdä mitään muutakaan.

Ammattikuljettajia olemme molemmat, mutta olimme hieman ulkona kartalta. Puolisoni muisti, että oli hanskalokeroon laittanut kartan, joten ryhdyin sitä tutkimaan. Puolisoni kysyi, että pysähdytäänkö vielä jossain vain ajetaan kotiin. Lähdimme ajamaan pientä ja mutkaista tietä, joten katastrofi siitä seurasi eli ensin tuli kahvipannu alas ja seuraavana koko keitin. Minä hölmö en ollut autoa ajokuntoon laittaessani muistanut kahvipannua tyhjentää ja poistaa suodatinpussia. Olimme ajaneet isoja teitä, joten kahvinkeitin pysyi paikoillaan, mutta pienellä, mutkaisella tiellä ei. Se siitä tunaroinnista taas kerran.

Katsoin tuota äitemuorin katalookia ja löysin yhden caravan alueen, joten esitin puolisolleni sitä ja ilmoitin, että nyt ollaan lomalla.

Saavuimme sinne iltapäivällä ja koska meillä ei kokemusta ole, niin sekoiluksi meni. Ensin meille esitettiin paikka kahden asuntovaunun edestä ja mietimme hieman. Opastaja selitti sitten, että tuolla perällä on yksi paikka ja hänen kuvattuaan paikan päätimme ottaa sen. Ajoimme paikalle, mutta muistimme, että asuautoon tarvitsee tankata vettä, harmaa vesi tyhjentää ja septitankki kanssa.

Lähdin selvittelemään asiaa ja vakio caravaanari minua opasti. Kävin sitten asian selvittämässä puolisolleni, joten parkista auto uudelleen ulos. Ajo puhdasvesiletkun viereen oli puolisoltani todellinen taidonnäyte, sillä letku oli vajaat puolimetriä ja puolisoni ajoi auton siten, että letku ylettyy täyttöpisteeseen. Erinäisten kohteiden väliin jäin muutama milli. Taaksemme oli pysähtynyt toinen asuauto ja opastaja, sillä eivät uskaltaneet ohi mennä. Kerroimme heille, että täytämme vesitankin ja se on kohta ohi. Kysyivät paikkaamme ja sen kerroimme. Vieressä oli harmaan veden tyhjennys, mutta se oli niin korkea, että siihen olisi tarvinnut ämpärin. Tuo ystävällinen caravaanari kertoi, että portin pielessä on suora kaivo, johon sen voi laskettaa. Ajoimme siis sinne.

Paluumatkalla pysähdyimme kohtaan, jossa septitankin saisi tyhjennettyä. Otin siis tankin sekä kemikaalin ja lähdin tyhjennysoperaation, puolisoni parkkeeratessa asuautoa.

Kun tämä oli suoritettu, niin pystytimme leirin. Ilta meni miellyttävästi seurustellessa muiden alueen ihmisen kanssa. Saimme kuulla, että jokainen joutuu opettelemaan caravaanauksen kantapään kautta.

Matkakertomus Caravan retkeltä 3. päivä

Jos olette lukeneet matkakertomuksen rekkaretkeltä, niin arvaatte miten siinä taas kävi eli päädyimme asuautossa pulisemisen puolelle. Edellisiltana kun tuo saunominen oli mennyt puolille öin, niin päivän tapahtumia purimme aamuviiteen.

Näin ollen heräsimme vasta yhdeltä ja suoritimme asuautossa aamutoimet. Toki aamiaisella kuulimme, kuinka aiemmin maate menneet olivat jo aloittaneet terassin loppuun saattamisen. Siinä oli tullut viive, sillä aamun satoi urakalla ja tästä aamiaisella tiedotti myös puolisoni.

"Hyvät huomenet" tulivat siten vaihdettua iltapäivällä ja puolisoni sisarelta ja hänen puolisoltaan kysyimme luvan olla vielä yhden yön siellä. Rehellisesti sanottuna ajokunto oli perinjuurin epäilyttävä.

Myöhemmin iltapäivällä saimme kutsun ahvenia syömään, sillä eiliset vierailijat olivat jättäneet kiitokseksi vadillisen savukalaa. Tällöin myös teimme tuttavuutta puolisoni sisaren pojan kanssa. Olimme jo aiemmin ihmetelleet nuoren herran levollisuutta ja olimme oikeasti äimän käkenä, sillä pikkumies ei vierastanut lainkaan. Olisin odottanut, että syliini tultuaan olisi alkanut itku, sillä minä ja puolisoni tupakoimme ynnä saattoi haista vielä vanha viinakin. Pikkumies ei ollut moksiskaan vaan tutki meitä ja kun sai puolisoni sormista kiinni, niin hymy oli herkässä. Taisi olla pikkumiehen mielestä mukava leikki. Äitinsä vielä ihmetteli, ettei poika ollut huomannut pitkää lettiäni ja vei kuitenkin pojan taakseni ja löysihän tuo pikkumies sen, mutta ei tukistanut eikä vetänyt. Sen vain tunsin, että kiinni otettiin. Sivistynyt pikkumies.

Siistimme myös asuautoa, sillä alue oli mäntykangasta ja neulasia oli kulkeutunut sisälle. Nyt huomasin erään tarvikkeen jääneen kotiin eli rikkaimurin. Saimme kuitenkin isoimmat roskat pois. Suoritin myös tiskauksen, joten huomenaamulla olisi käytettävissä puhtaat kahvikupit. Kyllä tämä retkeily näyttäisi vähitellen onnistuvan myös meiltä.

Iltapäivä ja iltapuhde kului leppoisan seurustelun merkeissä. Rantasauna oli taasen lämpiämässä ja sinne meidät kutsuttiin, mutta minun oli pakko kieltäytyä, sillä tätä metristä lettiä ei jokapäivä pestä ja jos sen erehtyy tekemään, niin ei sellaista haravaa ole, jolla tämän selvittäisi. Koska huomenna ajattelimme olla ajoissa Truck show:ssa, niin vetäydyimme aikaisin yöpuulle

Matkakertomus Caravan retkeltä 2. päivä

Tämä päivä alkoi varsinaisella kaaoksella. Toisin sanoen meillä oli kusiset paikat. Emme olleet amatööreinä ymmärtäneet, että septitankki on vain 17 litraa. Olimme sitä illan (korjaan yön aikana) käyttäneet ja se tulvi. Emme olleet huomannut katsoa sen tilaa aiemmin, vaikka siinä merkkivalokin oli. Ilmeisesti äitemuori ei ollut sitä tyhjentänyt.

No, aloitimme kuitenkin päivän napsauttamalla kahvinkeittimen päälle ja lähdimme rahtareiden puolelle suihkuun ja huussiin. Tosin turakkien vuoksi emme päässeet enää rahtarikortilla tiloihin vaan jouduimme antamaan puolisoni puhelinnumeron tallennettavaksi järjestelmään, mutta kuten tunnettua, niin pieleen menee. Koska numero ei heti tallennu, niin henkilökunnan piti meidät sisään päästämän, mutta aikaa kului ja kupla otsalla suureni, niin puolisoni kävi uudelleen henkilökunnan puheilla. Pääsimme sitten sisälle ja huussiin ja suihkuun.

Palasimme asuautolle ja nautimme aamupalaa. Sitä nauttiessamme keskustelimme syvällisiä septitankin kohtalosta. Lähdin selvittämään septitankin tyhjennystä ja kun tietämättömänä en ymmärtänyt, niin en ensin osannut ottaa septitankin tyhjennyksen konttorin avainta vaan saimme vain harmaan veden tyhjennyksen suoritettua. Päätin soittaa äitemuorille, mutta hätäpäissäni osuin väärään numeroon eli kollegalle ja hänelle puhuin kuin isälleni, joka silloin tällöin vastaa äitemuorin puhelimeen. Arvaatte varmaan, että nolotti. Puolisollani alkoi palaa käämi. Hain sitten septitankin tyhjennyshuoneen avaimen ja aloitimme tyhjentämään tankkia. Ensimmäinen ulosveto aiheutti tulvan eli nestettä valui alas vaikka pytyn aukko oli kiinni. Seuraavaksi pohdittiin, että millä ylitäyttö saadaan poistettua. Pitkällisten pohdintojen jälkeen koin oivalluksen valon. Minulla on pienet kädet, joten leikatulla, kertakäyttöisellä kahvikupilla ryhdyin ammentamaan ylitäyttöä muualle. Lopulta sekin onnistui ja sain siivottua yliläikkyneet emmeet. Vielä ylimääräinen kauppareissu ja olimme valmiit lähtemään.

Kaikki luonnollisesti ei mene kuin pitäisi, sillä huomasin haisevani kuselle ja verkkarit polven alta tuntuivat nihkeälle. Olin siis onnistunut loiskauttamaan septitankin sisältöä päälleni. Sanoin puolisolleni, että paussi ennen määränpäätä, sillä en halunnut saapua likaisissa vaatteissa sinne. Koska emme osanneet asuauton järjestelmää vielä käyttää, niin suoritin pikaisen peseytymisen hyvin kylmällä vedellä ja vaihdon puhdasta vaatetta ylleni. Totesimme, että vaatekerta haisi niin paljon, että varaamamme pyykkikassi päätettiin siirtää tavaravarastoon.

Määränpäähän saavuimme alkuillasta. Tosin matkalla eksyimme, sillä olimme viimeksi siellä käynyt puolisoni isän eläessä eli 2005. Pystytimme leirimme ja tapasimme myös ihanat ihmiset eli puolisoni sisaren appivanhemmat. Ilta kului leppoisan seurustelun merkeissä ja iltasella lämmitettiin rantasauna. Nautimme puolisoni sisaren miehen savustamia ahvenia. Saunana ja pulisemisen jälkeen kello oli jo puoliyössä, joten me siirryimme asuautoon ja nautimme hieman juotavaa ja teimme iltapala, sillä puolisoni sisar ei ole todellakaan ruuanlaittotaidolla siunattu.

Toki iltaa hieman häiritsi yllätys vieraat, jotka ökyveneellään mökin laituriin rantauivat ja halusivat kalansa savustaman. Luulimme, että he ovat tunnettuja, mutta puolisoni sisar saapui meidän asuautolle. Hän huuteli jo pitkästä matkasta: "Kop, Kop". Olimme näet livistäneet asuautollle ja jättäneet heidät seurustelemaan ystävien kanssa, jotka sitten paljastuivat yllätysvieraiksi, joita kumpikaan ei tuntenut kunnolla.

Matkakertomus Caravan retkeltä 1. päivä

Koko retki alkoi jo viikkoja sitten, sillä meillä oli tarkoitus osallistua Power Truck Show:hun ja samalla poiketa puolisoni sisaren luona, mökillä, jonka heidän vanhempansa ovat rakentaneet ja nyt puolisoni sisar oli puolisonsa kanssa viimein rakentanut sen päämökin.

Mietimme matkailuun erilaisia vaihtoehtoja ja heikon tarjonnan tuon Show:n majoituksen suhteen saimme loistavan idean eli kysyimme vanhemmiltani lainaksi asuntoautoa (käytän jatkossa siitä vain termiä asuauto, joka on sisarusteni lasten nimeämä). Tähän vaihtoehtoon oli syynä myös se, että puolisoni sisarella oli puolivuotias lapsi ja emme halunneet, että vierailumme olisi haitannut lapsiperheen arkea. Olin ollut töissä yön ja lopetin sen tiistaiaamuna. Äitemuorilla oli menoja, joten sovimme avaintenhaun ja pikaisen opetuksen keskiviikolle, joka tapahtui iltapäivällä. Ylösnoustuani ja aamupalan syötyäni pakkasin matkakamppeita, joten ne olivat valmiina kun asuautoa lähdimme noutamaan.

Iltapäivä oli jo pitkällä ja sitä pidensi vielä se, että puolisoni selvitti äitemuorin tietokoneongelmaa ja minä äitemuorin kanssa käytiin asuauton toimintoja läpi ja poistimme sieltä osan heidän tarvikkeittaan. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa se, että vanhempani ovat yli 70-vuotiaita ja erityisesti isäni monisairas. Asia lievästi ilmaistuna oli asuauto kaaostilassa.

Puolisoni ajoi asuauton pihallemme. Minä kotimatkalla kävin ruokakaupassa ja ryhdyin sen jälkeen asuauton siivoukseen. Puolitoista tuntia urakointia, niin se oli siinä kunnossa, että saatoimme omat kamppeet sinne nostaa. Äitemuorin tiskiharja oli siinä kunnossa, että kelpuutin sen ainoastaan asuauton vessanpytyn siivoukseen. Puolisoani nauratti suunnattomasti, kun metallisella kittilastalla kaavin lattiasta tippuneita ja kengän alle jääneitä kuivattuja karpaloita.

Ilta oli siis jo pitkällä, kun lähdimme ensimmäiseen etappiin eli puolison sisaren luokse. Koska pääsimme myöhään liikkeelle, niin päädyimme etsimään taukopaikkaa. Ajon aikana alkoi puolisoni epäillä, ettei äitemuori ollut tarkistanut rengaspaineita. Taukopaikaltamme löytyi hyvä ilmanpainemittari ja rengaspaineet saatiin lähelle toisiaan, sillä parhaimmat erot olivat yli 1,5 baaria.

Huomasimme myös, että taukopaikassa oli sähkömahdollisuus, joten käytimme sen hyväksi. Koska kokemus asuautoista on nollatasoa, niin hieman menivät tuollaisetkin asiat hakuseksi.

Kun asuauto oli saatu parkkiin ja sähköihin, niin siirryimme illan viettoon ja aamun valmisteluun. Kahvinkeitin (kotoa mukaan otettu) ladattiin valmiiksi. Tosin kuljettajan penkin kääntö toi hieman ikävän yllätyksen eli sen takaan kiertyi esille muovipussi, jossa oli jokin eväs, mutta se oli saanut jo sen verran uusia elämän muotoja, ettei alkuperää enää pystynyt selvittämään. Hieman olutta ja iltapala ja maate.

Älä aja päälle 2013

Kampanja on taas käynnissä ja nyt oikein ministeri on jyrähtänyt suojatiekäyttäytymisestä. Ikäväkseni on todettava, että tässä suojatiekäyttäytymisessä on menossa huolestuttava meno, sillä harva jalankulkija ajattelee kulkemistaan. Mielestäni vahvempi merkki suojatien kohdalla on se punainen jalankulkijan valo, josta jalankulkija viis veisaa ja lampsii yli kun kerran on ne turvalliset seepraraidat.

Olen tässä jo pitkään seurannut jalankulkijoiden käyttäytymistä ja nyt tämä tapa on myös moottorilla varustettujen kulkupelin kanssa (sisältää myös kauramoottorin) eli ei havainnoida ympäristöä. Moni jalankulkija tuijottaa jalkojaan, kännykkää, tms.. Monella motorisoidulla ajoneuvolla on myös sama ilmiö. Mitä kauemmaksi katsot ja pidät katseesi ylhäällä sitä paremmin kykenet havainnoimaan ympäristöäsi. Näin havainnoit paremmin ja etenkin itseäsi uhkaavan.

Fasebookissa on nyt kiertänyt mainos, jossa kaksi poliisia saattaa lapsia suojatien ylitse ja siinä vetoavat, etteivät he ehdi tähän, vaan haluavat jokaisen tekevän osuutensa. Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, niin ei meidän tarvitse huolestua eka- ja tokaluokkalaisista, vaan ylemmistä. Yleensä vanhemmat kokoavat itsensä siinä kohtaa kun lapsi lähtee koulutielle ja opetukset ovat kuin oppikirjasta otettuja. Myöhemmin vanhemmat ummistavat silmänsä ja osoittavat myös usein lapselle väärät toimintatavat. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Nyt olen havainnut uuden ikävän ilmiön eli peruuttavan ajoneuvon taakse kävellään, pyöräillään, skeitataan, mopoillaan ja autolla ajetaan. Itse katselin järkyttyneenä pari tapausta, joissa toisena osapuolena oli ammattikuljettaja, joka ajoi suoraan laituriin peruuttavan linja-auton taitse ja likeltä liippasi ja toisessa äiti päätti oikaista, kun oli matalampi reunakiveys ja suoraan peruuttavan kuorma-auton takaa. Likeltä liippasi taas kerran. Katsokaa nyt hyvät ihmiset ympärillenne.

Pyörällä pääsee lujaa ja moni ei osaa sovittaa nopeuttaan liikenteen vaatimusten mukaan. Nyt oli mediassa juuri kirjoitus, jossa pyöräilijä jäi asvalttia kuljettaneen ajoneuvoyhdistelmän alle ja onnettomuuden ainoa syy oli pyöräilijän huima nopeus. Tässä tapauksessa ajoneuvoyhdistelmän kääntäminen risteyksessä vaati tilaa, joten kuljettaja joutui ajamaan suoraan menevien kaistan kautta. Pyöräilijä ei hahmottanut muuta kuin seepraraidat ja vihreän valon (oli myös ajoneuvoyhdistelmälle), joten tie pyöräilijälle oli vapaa polkea niin kovaa kuin sielu siesi ja kunto kesti. Usein pyöräilijä ajaa lujaa ja piittaamatta näköesteistä.

Nyt ryhtiä liikenteeseen. Katso ympärillesi, noudata varovaisuutta ja pistäkää valot ja heijastimet kuntoon.

Turvallista koulu-, työ- ja muuta matkaa.

Saarnan eväät

Olin pudota penkiltä, kun luin tuon imatralaispastorin saarnan. Onko luterilaisessa kirkossa ja siihen rinnastettavissa olevissa yhteisöissä yhä tuollaisia ihmisiä, joiden maailmankuva on kauempana kuin pari edellistä vuosisataa? Kuulostaa näet 1500-1700 lukujen saarnoilta. Yllättäen hän käytti saarnassaan vanhan suomenkielen tyyliä osittain. En enää yhtään kauhistele väen katoa kirkoista. Kuitenkin kun luin tuon pastorin sanat, niin jälleen kerran on todettava, että älä lue vain yhtä jaetta, kuten aikaisemmin kirjoitin tuossa Uskonto vastaan laki tekstissä. Jotenkin myös mietin, onko sanojen syynä pastorin oma avioero.

Menen nyt suoraan tuohon saarnan ja sen kohtiin.

Abortti, johon saarnamies puuttui rajusti. Raamattu puhuu ainoastaan siitä, että joku tuottaa kuoleman lapselle kohdussa ja se on rangaistava. Näistäkin kaikki kohdat löytyvät vanhan testamentin ajalta, jotka ovat kirjoitettu noin vuosina 1400 – 400 eaa. Onko lapsi tervetullut ja rakastettu, kun hänet on aikaan saatu raiskaamalla? Onko tyttärelle toivottu lapsi, jonka isänsä on aikaan saattanut? Pahimmassa tapauksessa isä vielä alkaa himoita lapsensa lasta. Katsoin, että pastorin olisi syytä mennä saarnaamaan maailmalle, jossa tyttölapset abortoidaan tai tapetaan, jotta saadaan poikalapsia. Nythän on tällaisen seurauksena isoja alueita, joissa miehille ei enää riitä vaimoa.

Avioero, joka hänen mielestään on suurta syntiä. Pitääkö elää suhteessa, jossa on henkistä ja ruumiillista väkivaltaa? Entä jos mies pettää kokoajan ja saat kuulla kuinka monta sisaruspuolta on perheen lapsilla? Rakkauteen tarvitaan kaksi, mutta jos vain toinen on se joka rakastaa, välittää, huolehtii, palvelee, jne. Eväät voivat myös kulua loppuun ja tunteettomassa liitossa kituminen ei ole kenenkään paras. Nainen voi pettää, mutta pettämisessä tarvitsee usein katsoa peiliin eli jäikö puoliso ilman huolenpitoa vai saiko pettämisestä yksinkertaisesti tarpeekseen. Kuitenkin ko. pastori on itsekin eronnut. Ennen muinoin mies sai erota vaimostaan, jos perikuntaa ei kuulunut.

Raha oli seuraava asia. Välttämätön paha, sillä emme enää elä maa-, metsä- ja keräily-yhteiskunnassa. Lisäksi asumme kylmässä pohjolassa, joten lämmin asumus on elinehto. Ravintoa myös tarvitaan ja niitä ei nykypäivänä makseta vaihtokaupoilla, oravannahoilla, tms. vaan puhtaalla rahalla. Pastorin sanoista kuultaa, että köyhä pääsee taivaaseen. Tänä päivänä on suuri joukko ihmisiä, jotka elävät köyhyydessä tai sen rajan tuntumassa. En todellakaan usko, että Jumala on ensimmäisenä mielessä kun pitäisi suuhunpantavaa saada ja vuokrakin maksettua.

Nyt kuultaa pastorin sanoissa oma katkeruus läpi, hänen puhuessaan haureudesta. Herää pieni uteliaisuus, kumpi petti, pastori vai pastorska. Parisuhteen karikoissa tulee aina muistaa vanha sanonta: "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin". Raamatun sanan pohjalta mies on seksuaalinen, nainen ei ja tämähän on vielä 1900- luvun alkupuolella johtanut siihen, että seksuaalisesti aktiivinen nainen on tuomittu mielisairaalaan. Mielenkiintoiseksi tekee tämän kohdan pastorin sanat: " Tätä tekee sekä seurakunnan työntekijät että tavan kansa.". Oliko seurakunnan diakonissa anteliaampi kuin pastorska?

Nettipornoonkin pastori puuttui. Siteeraan koko pätkän mediasta: "Nettiporno on nykyään täysin riistäytynyt käsistä. Uskovatkin miehet katsovat sitä, saati sitten tavan kansa. Sanoutukaa siitä irti. Jeesus sanoo: jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se irti ja heitä se pois. Parempi sinun on mennä käsipuolena taivaaseen kuin kumpikin käsi tallella mennä helvettiin. Jos silmäsi viettelee sinua, niin revi se irti päästäsi, ja heitä se pois luotasi. Parempi sinun on taivaaseen mennä silmäpuolena kuin joutua helvettiin kumpikin silmä tallella. Jos minä voisin päästä synnistä irti sillä, että repisin silmäni pois päästä, minä tekisin sen. Jos minä pääsisin synnistä eroon sillä, että hakkaisin käteni irti, minä hakkaisin sen. Niin paljon minä vihaan syntiä. Minä vihaan tätä lihaa, joka minulla on. Joka tekee syntiä.". Jotenkin tuntuu nyt pastorilla olevan oma lehmä ojassa ja tuskin tekisi moisia ja jos tekisi, niin M1 kirjoitettaisiin välittömästi, sillä hän olisi vaarallinen itselleen.

Hovimäkisarjassa seppä sanoi oivallisesti: "Viina miehet villitsee, kahvi akat.". Viina ja viini on vanha keksintö ja jonkinlaista alkoholia on tehty jo kivikaudella. Muuttihan Jeesuskin veden viiniksi.  Vanha sanonta jo toteaa viinin viisaiden juomaksi ja kautta aikain on ollut ja tulee olemaan niitä ihmisiä, joilta mopo karkaa käsistä. Tämä juopottelu aihe tuntuu myös samanlaiselta katkeruudelta kuin nuo aikaisemmat, sillä on jo kauan tunnettua, että alkoholia ja tupakkaa vastustavat kiivaimmin ne, jotka käytön ovat lopettaneet.

Vaimo olkoon miehelleen alamainen. Tässä pastori viittaa Paavalin ensimmäiseen kirjeeseen korinttolaisille ja sen 14. lukuun, jakeisiin 34 ja 35. Niiden teksti kuuluu täten: " Olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo ja Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.". Sanat ovat juutalaisen farisealaisen sanat, joka kääntyi kristinuskoon reilut 30 vuotta jKr. Paha mies, joka oli tehnyt paljon pahaa kristityille. Kiivaimpia ovat ne, jotka ovat kääntyneet. Naisen asema on täällä pohjolassa kuitenkin kautta aikain ollut erilainen kuin Afrikan mantereella, jossa Paavalikin syntyi. Ilman naisia emme olisi selvinneet sodista, sillä ilman heidän työpanosta ei rintamalla olisi ollut ruokaa, vaatteita ja ammuksia.

Perheen käsitteet ovat pastorilla ihan jossain muulla vuosisadalla ja valtiossa. Hänen mukaansa perheen riidat johtuvat puhtaasi siitä, että nainen ei ole hellan ja nyrkin välissä. Koska nainen ei ole omalla paikallaan, niin se on johtanut myös koulujen järjestyksen katoamiseen. Jokainen lapsi kautta aikain on kapinoinut ja tulee kapinoimaan. Se kuuluu kehitykseen. Vain saduissa on tunnollinen, aikuinen, ajatteleva lapsi. Osin lasten kurittomuus johtuu lasten oikeuksista, jotka alunperin tarkoitettiin torjumaan raa'at väkivallanteot lapsille, mutta nykyisin sen sanoma on muuttunut ja lapsille ovat sallittuja kaikki ja iso osa vanhemmista ei enää uskalla laittaa suitsia rangaistuksen pelosta. Lisäksi tulevat nämä höyryjyrä vanhemmat, jotka tasoittavat tietä lapsilleen kaikessa. Asenteiden muutosta tarvitaan, ei naisen alistamista. Monessa perheessä on myös naisesta tullut se joka korjaa kaiken ja tekee kaiken, sillä mies on kadottanut itsensä.

Naispappeus ja sen vastustus taitaa juontaa juurensa Paavalin kirjoitukseen, sillä nainen pitäköön päänsä kiinni ja menneeseen aikaan. Muinoin oli papittaria ja jopa naispuolisia jumalia. Kristinusko tuli Suomeen noin tuhat vuotta sitten, mutta vanhoja tapoja noudatettiin monin paikoin vielä 1900-luvun alussa. Ihmettelen, ettei pastori ottanut käsittelyn alle myös noituutta, sillä kristinuskon mukaan nainen on paha jos luomiskertomuksesta alkaen. Naiset ovat olleet parantajia ja luonnon antimin monta vaivaa hoitaneet. 

Perkele, no nyt päästiin asiaan. Suomen kieli on rikas ja meillä on paholaiseen viittaavia sanoja runsaasti. Aiheen päihittää sanoissa vain humala ja krapula, sillä niillä on synonyymeja kummallakin noin tuhat. Kristinusko on romahtanut, ei yllätä. Tarvitsisimme uuden Lutherin, joka puhdistaisi suurimmat luurangot kaapista.

Ja puuttuipa vielä pastori homoseksuaalisuuteen lyhyesti, sillä se näyttää saavan pastorin pahoinvoivaksi. Kuitenkin hän vertaa sitä naispappeuteen ja tuohon luomiskertomuksen käärmeeseenkin. Onko homoseksuaalisuuden syy pihtaavassa naissukukunnassa?
Herätys nyt. Raamattu on vanha ja sen kirjoitukset ovat tehty noin 1000 vuotta eKr. ja tuoreimmat 100 luvulla jKr. Tapahtumat ovat osittain historiankirjoituksia. Kaikki tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan, ei pohjolaan. Vanha panteistinen käsitys kehottaa meitä elämään
sopusoinnussa itsemme ja ympäristömme kanssa. Olisiko pastorin ollut hyvä myös muistaa tuo?