Bonuksia, sopimuksia ja säästöjä

Nyt on ollut esillä runsain mitoin herrojen saamat bonukset, optiot, asunnot ja salaperäiset sopimukset omien etujen ajamiseksi.

Finnair pomon "työsuhdeasunto" on  melkoinen palatsi ja hintava. Se sijaitsee vanhassa loistokkaassa talossa Helsingin herraskaisella alueella. Yhtiövastikkeenkin taitaa maksaa joku muu. Tavallisella duunarilla olla työsuhdeasunto 1h+k, verrattain syrjässä ja verottaja pitää huolta, että asuntoetu veroilmoituksessa näkyy. Sopassa mukana vakuutusyhtiö Ilmarinen, joka on tunnettu eläkevakuutusyhtiönä. Näitä tempauksia on tullut sen verran tasaisesti esille, joten voimme me työtä tekevät ja eläkemaksujamme maksavat sanoa soro noo tuleville eläkkeillemme. Näiden lehmänkauppojen vuoksi on syytä olettaa tuo ammoin tehty muutos on bonusrahoja herrolle eli työelämän eläkekertymä alkaa vasta 23:sta ikävuodesta. Minä ja monet ikäiseni aloittivat työnteon jo 16-vuotiaana ja me maksoimme tuolloin eläkemaksut palkoistamme. Nyt niitä ei lasketa ja minun ja monen muun 7 vuoden maksamat rahat ovat kadonneet jonkun taskuihin, mutta me emme niistä hyödy.

Optiot ovat johdon palkitsemisjärjestelmä muun ansiopalkan ja mahdollisten hallituspaikkatulojen, bonusten, osakekannustimien ja yrityksen maksamien ennakko-eläke-etujen lisäksi. Nyt on otsikoissa vilahtanut myös, että pomoille maksetaan euroja x, jotta talossa pysyisivät. Mikä piru näistä pomoista tekee niin ihmeellisiä olentoja, jotta heille syydetään rahaa erilaisin perustein ja samalla potkitaan ulos satoja ja tuhansia työn suorittajia. Jos firmassa ei ole tekijöitä, niin mistä se raha sinne jaettavaksi tulee? Eläkeikää ollaan nostamassa, mutta kuka maksaisi minulle bonuksena muutaman keinonivelen, jotta töissäni olisin vielä seuraavat parisenkymmentä vuotta. Johdolle jaetaan erilaisia palkkioita "suoritetuista töistä". Tavallisen duunarin erikoistaitoja ei korvata, vaan sitä osaamista/tietoa/taitoa pomot käyttävät kautta linjan häikäilemättömästi hyväkseen ja keräävät itselleen bonukset.

Salaisia sopimuksia, keskusteluja sun muita. Puolustusministeri kärähti omien puolen asian edistämisestä. Näitä herrat ovat aina tehneet, mutta minun tulee sääli. Stackars Ekenäs. Päättäjät ovat teitä sortaneet ja täten julkisuuden valokeilan julmaan valoon joutuneet. Ensin presidentti Halonen lupasi säilyttää Ekenäs BB:n. Kuitenkin toiminta alas ajettiin. Nyt puolustusministeri, joka on ruotsinkielinen halusi varuskunnan säilyvän. Draksvik on viidenneksi suurin työnantaja seudulla ja junayhteys Karjaa-Hanko (Karis-Hangö) kulki minuutilleen ajassa, kun poikien piti lomilta palaaman. Saavat tällä vauhdilla Suomen ruotsinkieliset kunnat ottaa käyttöönsä oman muunnelmansa Karjalaisten laulusta, kohdasta: "Konsa vaino Suomeamme kovin kourin koittelee silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee".

Jotta herroilla menee hyvin, niin säästöjä tarvitaan. Ne otetaan duunareilta. Polttoaine maksaa jo maltaita, ruuan hinta pilvissä, jne. Ja lisää ahdinkoa halutaan korottamalla veroja sun muita maksuja. Tämä korotusten paine järkyttää minua syvästi ja kun se valitettavasti näkyy kukkarossa isona lovena. Otin jo aiemmin esille lääkkeiden hinnankorotuksen ja sen vaikutukset. Otanpa uuden esimerkin. Harvemmin tarvitsemani lääke maksoi 2010 3,42 € ja 2011 10,26 € eli hinta on kolminkertainen, kuitenkin palkan määrä on noussut vain noin 0,5 % verran. Tähän kun lisätään kaikkien maksujen korotukset ja verovähennyksien leikkaukset, on tappioni huomattavat. Kun tilanne on tämä, niin mietin vahvasti, että miten yhdelle herralle voidaan jakaa vuodessa liki miljoona euroa jonain optiona, bonuksina, eläke-etuuksina, jne. Kuka maksaisi minulle bonuksena osaamisestani, tieto taidosta edes satasen? Voin suoraan sanoa, että ei kukaan.

Suomi on muka vähiten korruptoinut maa, mutta Suomi on Sovjet Finland eli ei poikkea Venäjästä yhtään. Korruptio meillä on vain hyvä veli akseli ja jos hyvän veljen toimia duunari ei ymmärrä on duunari ymmärtämätön ja tietämätön, joka ei voi näin laaja-alaista asiaa käsittää ja sen seurauksia ymmärtää. Koko hyvinvointiyhteiskuntamme palvelurakenne katosi jonnekin 1990-luvun alun syövereihin. Lapsuudessani sanottiin, että Suomen tasavallan presidentti on Urho Kaleva Kekkonen ja hänet valitaan joka kuudes vuosi. Presidentti Kekkonen teki toki touhuja, mutta hän teki myös paljon duunarin eteen. 1970-luvulla tuli öljykatastrofi, lama ja sun muuta. Valtion erikoistoimia tehtiin työttömyyden ehkäisemiseksi. Presidentti Kekkosen aikaan Suomen valtio oli lähes velaton. Nyt Kreikalle on myönnetty miljardeja ja ne pitää duunarin selkänahasta otettaman, jotta herrat saavat etuutensa pitämän.

Koska minä saan optioni, bonukseni, kannusrahani?

Posti kulkee tai sitten ei

Tästä aiheesta on ollut yleisönosastokirjoituksia paljon, mutta päätinpä sanoa sanaseni noiden kahden viimeisen kirjoituksen jälkeen, jotka lehden yleisönosastolta löytyivät liki peräkkäisinä päivinä. Sekä  omakohtaisen kokemukseni jälkeen.

Ennen meillä oli posti, joka tuli luukusta sisälle. Konttoreita oli useita ja monessa myös pankkitoimintaa. Postilaitos Suomessa on vanha eli perustettu 1600-luvulla. Aika muuttui ja pankki- ja postitoiminta irtautuivat toisistaan. Myöhemmin vaadittiin lähelle ajotietä oleva postiloota, ettei Kustin tarvitse kiivetä mäkeä postiluukulle, kun pihatienhoito voi aiheuttaa vaaraa Kustille. 1999 Suomen postista tuli Itella Oyj. 2000-luvun alussa ei Kusti halunnut enää polkea portilta toiselle, vaan piti saada postilaatikot ryhmitettyä tienvierustoille, johon autolla (oikean puoleinen ohjaus) pääsee helposti postin tiputtamaan. Näistä tuli rumia kokonaisuuksia, sillä usein kukin toi vanhan postilootansa tienvieren rivistöön. Oli metallista ja muovista, väriskaala kuin Wintterin värikartta, enemmän tai vähemmän auringon polttamana. Meilläkin on tuo rivistö ja naapuruston yöasut ovat jo tulleet tutuiksi, kun aamun aviisia hakevat.

Viittaan nyt ensimmäiseen kappaleeseen eli posti ei tullut perille. Itella Oyj:tä kiitteli kansalainen joka sai joulukortin helmikuussa. On toki harmittavaa, että hyvää joulua toivotetaan myöhässä tai etukäteen, mutta toinen kirjoitus oli ikävämpi ja saman kohtalon olen itse saanut. Tässä toisessa tapauksessa vastaanottaja sai kirjeen perintätoimistolta. Alkuperäisiä laskuja ei koskaan tullut. Saman sain juuri kokea itse ja  joudun maksamaan perintätoimistolle ylimääräistä maksua perintälain mukaisesti (kyseessä ei ollut toistuva maksu). Perintätoimiston kirje oli ikävä eli palveluntuottaja on turhaan yrittänyt periä teiltä maksua, emme halua teidän joutuvan vaikeuksiin, joten tähän eräpäivään mennessä teidän tulee suorittaa maksu tai se johtaa perintätoimenpiteisiin tai voitte sopia maksueristä suorituksen suorittamiseksi. Miksi en ostosta saanut alkuperäistä laskua tai huomautusta maksamatta jääneestä laskusta, jonka olisin välittömästi suorittanut? Olen myös kokenut saman, minkä eräs kirjoittaja kertoi eli kutsu vastaanotolle ei tullut ja myöhemmin hänelle soitettiin, että miksi et tullut. Itse sain laskun peruuttamattomasta ja käyttämättömästä vastaanotosta. Vasta ison mekastamisen jälkeen eivät maksua perineet. Moniko on joutunut maksamaan tuollaisen maksun, kun Itella ei kutsua perille toimittanut? Montako mielipahaa on tullut, kun juhlakutsu ei looraan ole tipahtanut? Kuinka paljon on tullut turhia puhelinkuluja kansalaiselle/yritykselle soitellessaan lähetyksen perään?

On myös hyvin vaikea todistaa, ettei lähetys ole tullut perille. Siinä on vain sana sanaa vasten. Pitääkö vastaanottajan avata postilooransa ja pitää diaarikirjaa saapuneista ja scannata kaikki saapuneet lähetykset kahden luotettavan todistajan läsnä ollessa?

Ennen Itella Oyj kertoi olevansa suomalainen yritys. Kumma kyllä, että vetoauto postikärrylle tulee nykyisin maasta muunlaisesta, tyypillisemmin se oli litulatu. Nyt yritys pyrkii olemaan eurooppalainen kärkiyritys ja ajaa myös Venäjälle ja suomalainen vetoauto yhä harvinaisempi. Suomikin on Euroopan maa ja haluamme postimme ajallaan sekä oikeaan osoitteeseen. Onko Itella Oyj sama kuin CCCP tai USSR vai POL.

Moni on todennut minulle, että Matkahuollon palvelut ovat parempia kuin postin. Sanon samaa.  Muutama päivä sitten poikkesin postissa ja edellä asioinut ihmetteli pakettinsa kyljessä suurta reikää. Samoin kävi muutama vuosi sitten itselleni eli lähetin vastaanottajalle postipaketin. Käärin sisällön hyvin huolellisesti ja varustin usealla tarralla, että kyseessä on särkyvää tavaraa. Paketti tuli perille, mutta kyljessä ammotti suuri aukko. Lähetyksen sisällöstä osa oli sirpaleina. No, korvasi Itella nuo särkymiset pitkällisen prosessin jälkeen, mielipahaa ei kylläkään (sen paremmin lähettäjän, kuin lahjan saajan). Tuolloin postin hoitaja sanoi, että kaikki paketit, merkinnästä huolimatta, kaadetaan kärryistä samaan kasaan ja heitellään hihnalle. Tämä toteutui eräässä postikeskuksessa, jossa katsoin kauhulla pakkaamista. Lastaaja haki turkilla kuormaa ja runttasi ne vaunuun, nopeus oli valttia ja kyydistä pudonneet jäivät lojumaan lattialle, trukin ajaessa ylitse useaan kertaan (itsekin olen saanut kirjeitä, jossa on renkaan tai jalanjäljet). Lavalla olivat litteät laatikot, jonka yläkulmassa (siinä kapeassa reunassa) oli ilmoitus, että särkyvää ja tämä puoli ylöspäin pinottiin päällekkäin levein reuna alaspäin. Tuskin sai asiakas lähetyksensä ehjänä perille.

Kuka perustaisi oikean postin, joka tulee perille?

Kiusanhenki työpaikoilla

Nyt on otsikoissa ollut Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton eli AKT:n tapaus, jossa viestintäpäällikkö Ahde irtisanottiin ja irtisanomisen etulinjassa on ollut liiton puheenjohtaja Räty. En tiedä tapauksen syviä juuria, mutta median mukaan kyseessä on Ahteen esille tuoma työpaikkakiusaaminen. En pohdi AKT:n tapausta sen syvällisemmin, vaan puutun yleisesti työpaikkakiusaamiseen.

Työpaikkakiusaamista on Työterveyslaitoksen määritelmän mukaan: "Työpaikkakiusaaminen on jatkuvaa, toistuvaa kielteistä kohtelua, loukkaamista, alistamista tai mitätöintiä. Se etenee prosessina, jonka seurauksena kiusaamisen kohteena oleva ajautuu puolustuskyvyttömään asemaan. Epäasiallisen kohtelun ja kiusaamisen kohteeksi joutuminen heikentää hyvinvointia ja jaksamista.". Tosin Työterveyslaitoksen tekstejä voi lukea kuin piru raamattua, jolloin kaikki on kiusaamista tai ei ole, mutta tuskin yhtään dokumenttia voidaan laatia, ettei se synnyttäisi erilaisia tulkintoja.

Usein kiusanhenki on työtoveri, joka kollegansa hampaisiinsa ottaa. Valitettavan usein se on myös lähi- tai ylempi esimies. Millaista on kiusaaminen? Tähänkin on Työterveyslaitos tehnyt määritelmänsä, mutta niitä lukiessa tuntuu siltä, että todellisuus on kaukana jossain. Työterveyslaki määrittelee seuraavasti: " 28§ Häirintä ; Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa, hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimenpiteisiin epäkohdan poistamiseksi." ja " 18§, Työntekijän yleiset velvollisuudet 3 mom. ; Työntekijän on työpaikalla vältettävä sellaista muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa.".

Aloitetaan tuosta § 28, miten se toteutetaan jos kiusanhenkenä/inä toimivat esimiehet? Kuka puuttuu esimiehen/sten toimintaan? Otanpa pari esimerkkiä menneisyydestä. En tiedä miksi, mutta aina kun eräs työntekijä esitti työvuoro- ja lomatoivomuksia (esimiesten vahvistettavat), ne eivät toteutuneet niitä juuri koskaan. Harrastuksesta (oli torstai iltaisin) oli hänen luovuttava, sillä jostain kumman syystä hänellä oli torstaisin aina iltavuoro. Loma-aika oli myös eri aikaan kuin puolisolla. Vanha esimies tiesi työntekijän pitkäaikaissairaudesta ja, että se aiheuttaa ajoittain sairausloman tarpeen. Esimies sittemmin vaihtui ja kolmannen sairausloman (näiden välissä n. puoli vuotta) jälkeen sanoi työntekijälle: "Sinulle on hyvin vaikea suunnitella työvuoroja toistuvien sairauslomien vuoksi.". On turha puhua työterveyshuollon avusta, sillä he ummistavat silmänsä, syystä, että, joko sopimus katkeaa (yksityinen) tai vaaran ja uhan tunne (julkinen/sama talo). Molempien vaihtoehdoksi jäi etsiä töitä muualta tilanteen jatkuttua muutaman vuoden. Kukaan ei apuun tullut, työkaverit olivat yhtä mieltä, että kohtelu on väärää, mutta vaikenivat, etteivät joutuneet esimiehen hampaisiin.

Työntekijöillä on myös velvollisuutensa välttää kiusaamista. Valitettavasti työpaikoilla syntyy kuppikuntia, joista joku on vahvempi ja sortaa heikompaa. Välisarja ei puutu, ettei vihoja niskaansa saisi. Esimiehet eivät usko, että kuppikuntia on, joka merkitsisi huonoa johtamista. Tyypillisintä on syrjäyttää työntekijä joukosta. Hänelle ei puhuta, jos hän tulee tauolle, niin muut poistuvat, jne. Toisessa ääripäässä on pahat puheet: "On se nyt olevinaan, kun pomon kiitoksen sai.". Sanallisesti luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.

On asioita, jotka toisessa henkilössä miellyttävät tai ärsyttävät sinua. Kaikkia et voi miellyttää. Mutta lausut myös tahallisia ja tahattomia lausumia toisesta. Ja tahattomat lausumat saattavat loukata kohdettaan syvästi, vaikka se ei tarkoituksesi ollut. Työterveyslaitos kehottaa keskustelemaan, mutta loukattuja tunteita ei hevillä korjatuksi saada. Ikävän asian tapahduttua on ihmisen muisti kuin norsun muisti ja mikään ei unohdu. Onko sinussa MIESTÄ/NAISTA pyytämään;" Anteeksi".

Ammattiliitojen ja - yhdistysten tarkoitus on ollut ajaa työntekijöiden asiaa työntekijöiden olojen korjaamiseksi (tästä oli jo puhetta aiemmin = arkisto, lokakuu 2011, AY-liikkeen miekka tiukasti kivessä.). Miten työntekijöiden aseman käy, jos liiton väki tappelee kuin menneissä sodissa aikoinaan.?

Pompi, pompi potilas

Viime päivinä on ollut useita kirjoituksia sairastuneen kierrätyksestä lasareetista toiseen. Joku pätevä päättää, onko vaiva iso vai pieni ja hoitopaikka sen mukaan. On hienoa, että tämä on viimein tuotu julkisuuteen. Tästä kierrätyksestä kirjoitin jo viime vuonna, tekstissä Sairas, sairaampi, sairaanhoito. Perusperiaatteena on ammoin ollut se, että sairastunut/loukkaantunut kansalainen saa ensihoidon sen paikkakunnan lasareetissa, jonka alueella kansalainen on ollut. Nyt ei näin tapahdu ja kaikki vain rahan takia. Ja sairastunut/loukkaantunut kärsii kivut nahassaan.

Nyt kirjoitetuissa tapauksissa on molemmissa tapahtunut loukkaantuminen. Ensimmäisessä tapauksessa olkapää meni sijoiltaan kaatumisen seurauksena. Kierrätyksen ja hoitoyritysten jälkeen olkapää oli kolme vuorokautta sijoiltaan. Rahaa paloi paljon turhan takia ja kansalainen kärsi turhaan, kun noudatettiin nykykäytäntöä. Jos olisi noudatettu vanhaa, hyvää hoitotapaa, olisi yliopistosairaalan ensiavussa olkapää laitettu paikalleen ja jatkohoito ohjattu oman kunnan terveyskeskukseen. Näin olisi vältetty turha kärsimys ja ralli, tuhlattuine rahoineen. Sympatiani ovat täysin tämän loukkaantuneen puolella, sillä koin tuon saman puolisoni kohdalla. Puolisollanikin "laitettiin" olkapää paikoilleen terveyskeskuksessa. Koska röntgen ei ollut auki, niin varmistava kuva jäi ottamatta. Kolmen vuorokauden kipuilun jälkeen todettiin, ettei se paikallaan ole ja yliopistosairaalassa olkanivelen pallopää löytyi syvältä lapaluun alta ja vasta nukutuksessa saatiin paikoilleen. Koska hoito viivästyi, ei tuo puolisoni olkapää ole enää entinen ja tuskin tulee olemaan tuon kansalaisenkaan.

Toisessa tapauksessa kierrätysrallin syynä oli pään alueen vamma. Pelkän paperilapun vuoksi ajettiin tapahtumapaikalta kotikuntaan ja takaisin. Taas turhaa rahanpolttoa. Tässä tapauksessa onni oli loukkaantuneen puolella ja paperilappunen kirjoitettiin ja hän pääsi kuvaukseen ja hoitoon yliopistosairaalaan. Tiedän vastaavanlaisen tapauksen, jossa loukkaantunut kotiutettiin. Kolmantena päivänä huomattiin kansalaisen puhuvan puuta heinää sammaltaen ja torkahtelutaipumuksen. No, sitten vietiin hoitoon ja lopulta kuvattiin. Mitä löytyi? Vastaus on aivoverenvuoto vamman seurauksena.

Molemmissa tapauksissa on mielestäni tapahtunut selkeä hoitovirhe, mutta tuskin saavat penniäkään mistään. Nyt kun tapaukset ovat tulleet median avulla julkisuuteen, ovat he saaneet edes tunnustuksen, että pieleen meni. Me emme saaneet edes pahoittelua tapahtuneesta. Onko nykyisin ainoa tie vaikuttaa epäkohtiin ottaa yhteyttä mediaan? Jos näin on niin yhteiskunnalliset palvelumme eivät ole maineensa arvoisia. Vastaavastahan  kirjoitin aiemmin tekstillä Hoitovirhe vai ei.

Erikoissairaanhoidossa minua ihmetyttää myös se, että joku on pätevä päättämään onko vaiva pieni tai suuri. Miten perustellaan vaivan suuruus tai pieneys? Onko perusteena, että henki lähtee just nyt, viikon päästä, kuukauden päästä, vuoden päästä, jne.? Eivät taida tietää nuo pätevät päätöksen tekijät sitä, että pelkkä kipushokki voi viedä henkilön hautaan jopa muutamassa minuutissa ja joiltakin (kuten puolisoltanikin) puuttuvat klassiset oireet kokonaan. Onko erikoissairaanhoito eriytynyt niin kauas ihmisestä ja yksilöllisyydestä, että tällainen päätös voidaan tehdä? No, Kelan ja vakuutusyhtiöiden päätökset ovat sitten ihan omaa luokkaansa.

Pitäisikö terveydenhuollon sektorilla perustaa Suur-Suomi, jotta kansalainen saa välittömän avun siellä missä on? Suomen mittasuhteet huomioon ottaen, niin miettikääpä paljonko maksaa raaka kauhu esimerkkini, edellä kuvatun rallin mukaisesti? Kansalainen kaatuu ja satuttaa itsensä Hangossa ja asuu Nuorgamissa (välimatka n. 1458 km). Vaiva ei ole vakava (mutta häntä ei voida kuljettaa junalla tai linja-autolla vammansa vuoksi) ja hänet passitetaan kotikuntansa terveyskeskukseen, joka taitaa olla Utsjoella (välimatka n. 1415 km). Ambulanssin hintoja en tiedä, mutta siitä kuljetuksesta kansalainen maksaa omavastuun eli 9.95 €. Taksilla tuo matka lähimpään terveyskeskukseen maksaisi (jos sen nyt yhteen pötköön pystyisi ajamaan) n. 2030 € ja tämä on pelkkä matkakustannus. Kansalainen maksaisi omavastuuna tuon aiemmin ilmoitetun ja yhteiskunnalle jäisi loput. No terveyskeskuksessa ei voida tehdä enää mitään ja lähete isoon lasareettin, joka on Oulussa. Matkaa on n. 674 km. Taksihinnoin tuo olisi n. 970 € ja taas turhaa kustannusta. Tämmöistä tuskin tapahtuu, mutta pankaapa mietintämyssyn alle.

Suomen taloudellinen ahdinko

Päivittäin on mediassa kerrottu hallituksen erilaisista säästösuunnitelmista. On kuntaliitoksia, varuskuntien lopettamisia, lääkkeiden hankita kulujen omavastuun nosto, jne. Bittirahaa jaetaan yhä enenevässä määrin Kreikkaan ja kansalle kostetaan herrojen bittirahan puute. Todellista rahaa liikkuu maailmassa hyvin vähän. Nyt on käynyt kuten kirjoituksessani Sateenkaarihallitus.

Kuntauudistusta jo kommentoinkin, mutta tuo varuskuntien alasajo kuulostaa vahvasti paluulta historialliseen aikaan, jolloin ruotusotilaat (ammattisotilaat) puolustivat maatamme ja hallitsijavaltiota Ruotsia,  Ruotsin vallan aikana. Miksi pitäisi lopettaa puolustusvoimamme rahanpuutteeseen? Nyt ei katsota puolustustarvetta tai historiaa, vain bittirahaa. Toki tuo vanha kieliriita on taas nostettu esille, sillä puheissa on ollut paljon Dragsvik:n varuskunta ja sen ruotsinkielisyys. Karjaa Hanko rautatieyhteys toimi ajallaan, kun oli poikien aika palata lomilta varuskuntaan. Jos ruotsinkieliset varuskunnat tupataan jonnekin täysin suomenkielisille alueille, niin kaippa sinne saadaan ilmaiset tulkitkin, kuten maanhan muuttajille ja perustuslakiakin tarvitsisi muuttaa eli nuo kaksi ylimääräistä kieltä pois. Lisäksi varuskunnat työllistävät paljon tavallisia ihmisiä ja paikkakuntansa yrittäjiä. Heidän ahdinkoaan ei näytä kukaan päättäjä ajattelevan.

Lääkkeiden hankita kulujen omavastuun nostaminen on katastrofaalinen tilanne, sillä moni, kuten minäkin, joudun nyt pihtaamaan lääkkeiden otossa ja pidemmän päälle se kostautuu. Tiedän tämän omasta kokemuksesta eli arco2-estäjä maksaa nyt minulle hankintakuluina 0,96 € päivässä, tulevaisuudessa, uudistuksen jälkeen yli euron päivässä. Halvempaa vaihtoehtoa ei ole. Lääke on tärkeä, jotta kivut pysyvät inhimillisellä tasolla, ynnä nivelturvotusta ei pahemmin esiintyisi ja pystyn työtä tekemään ja veroni maksamaan. Kuitenkin nyt on se ajoittain otettava joka toinen tai pahimmillaan joka kolmas päivä, sillä rahaa sen ostamiseen ei aina ole, kun on palkka jäänyt pieneksi. Jos saan ottaa tabletin vain joka kolmas päivä, niin nivelet alkavat turvota ja kipu suurenee ja liikkuminen ja toiminta kokonaisuudessaan laskee. Kun tämä uudistus tehdään, niin paljonko tarvitaan uusia hoitopaikkoja ja hautakiviä?

Polttoainekulut ammattiliikenteessä kasvavat jatkuvasti, joka näkyy tuotteiden hintojen nousuna, konkursseina ja litulatujen ja turakkien liikennöintinä ja sen vaikutukset näkyvät jo nyt. Tavallisemmin kolarissa tai päihtyneensä ajaneessa rahtivaunussa on kuljettaja em. maista. Tämän lisäksi rahaa ei löydy teiden korjaamiseen. Moni tie on jo vaarallinen ajaa ja sitten kun sinne pykätään nuo itämaan ihmeet, niin kaaos on valmis.

Ei ole merkitystä lupauksilla, jotka edustajamme antavat. Palvelut ajetaan alas ja kansalainen joutuu matkaamaan pitkään, saadakseen palvelut. Otan esimerkiksi Presidenttimme Tarja Halosen vierailun ja lupaukset, että toiminta säilyy. Ekenäs förlossning sjukhus eli tuttavallisemmin Ekenäs BB toiminta loppui 31.5.2010. Kuitenkin se sai vuonna 1996 myönnetyn Maailman Terveysjärjestön WHO:n standardeihin perustuvan "Baby friendly hospital" tunnuksen ensimmäisenä Suomessa. Se presidentin lupauksista. Nyt synnyttävät äidit ohjataan muualle, kuin lähelle ja palvelu taitaa olla muuta kuin ystävällistä. Monet palvelut lupauksista huolimatta karkaava kauas.

Eläkkeelle myöhemmin, työvoimapula, jihuu, Nokia ym. yritykset potkii työntekijöitä pihalle urakalla. 45-vuotias on jo ikäloppu eikä osaa mitään eli ulos. Kun katsellemme yrittäjyyttä, niin kuka haluaa palkata nykyisillä työnantajamaksuilla työntekijää, joka on vajaakuntoinen. Kuten pomoni sanoi, sairastuessani, se on yrittäjän riski. Itse maksoin eläkemaksuja jo 16-vuotiaana, kun töihin menin. Sittemmin ilmoitettiin, että eläkekertymä alkaa vasta 23-vuotiaana. Seitsemän vuotta maksoin turhaan. Paljonko osinkoa tuottivat nuo eläkerahastot tuossa operaatiossa ja kenelle, ei ainakaan minulle?

Kysyn nyt uudelleen, että mihin verorahat oikeasti menevät? Onko meillä hyvä veli akseli (korruptio) liian suurta ja byrokratia paisunut liian suureksi, kuten Kreikassa? Kun sairastun, niin haluan mennä tuohon likeiseen arvauskeskukseen, jossa tunnen omalääkärini ja hoitajat pitkältä ajalta ja he tuntevat minut. Haluan mennä poliisilaitokselle tuohon viereen tekemään ilmoituksen. Haluan tuon viereisen koulun tuossa pysyvän, jossa itse kouluni kävin ammoin. Verot nousevat ja palvelut katoavat, soro noo hyvinvointiyhteiskunta.

Suurkunta

Nyt on ollut kovasti esillä kuntauudistus ja pääsääntöisesti ollaan ajamassa kuntaliitoksia, joissa pienemmät yhdistetään isomaan ja näin saataisiin suurkunta aikaiseksi. Perusteluna ovat säästöt.

Kuitenkin katsoisin, että hankkeesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Idean esittäjien mukaan palvelut paranevat. Ja paskan marjat sanon minä. Jo nyt ovat kotikaupungistani karanneet palvelut tuohon viereiseen isompaan kaupunkiin. Julkishallinnon palveluista ensin katosi verotoimisto, jonne aiemmin oli matkaa 3,5 km ja nykyisin noin 22 km. Seuraavana poistui maistraatti (on hieno homma, että hakupalveluista osoite löytyy yhä, vaikka maistraatti poistui toista vuotta sitten) eli 3 km vaihtui 21 km:n. Molempiin pääsisi julkisilla kulkuneuvoilla, mutta matkaan tarvitaan kaksi eri linja-autoyhteyttä ja odotteluineen ja kävelyineen matkan kesto suuntaansa on yli 1,5 tuntia. Sama on käynyt monen erikoisliikkeen kanssa. Ennen sai ikkunalasin 4 km:n päästä, nyt täytyy matkata yli 30 km. Monella taitaa matkat olla vielä pidempiä ja julkinen liikenne toimii ainoastaan aamulla yhteen suuntaan ja iltapäivällä takaisin. Nyt on suunnitteilla myös kotikaupunkini ensiapupäivystyksen siirtäminen tuohon naapurikaupunkiin. Täten entinen joustava ja nopea apu jää historiaan, sillä olen joutunut tuon naapurikaupungin ison sairaalan ensiapuun, jossa ensimmäiseen kuuteen tuntiin ei tapahdu mitään ja sen jälkeen tapahtuu paljon ja sellaista, joista Stephen King ei edes uskaltaisi kirjoittaa.

Jo nyt on ollut säännöllisesti lehdissä, että hätäkeskus on lähettänyt avun väärään osoitteeseen. Saavat suurkuntia havittelevat johtajat käyttää todella mielikuvitusta, keksiessään uusia katunimiä. Taitaa näet monessa kaupungista ja kunnasta löytyä Kauppakatu, Hallituskatu, Kuninkaan katu, Aleksanterinkatu ja jokin kirkkoon liittyvä katu. Kartat päivittyvät hitaasti ja esimerkiksi kotikadulleni johtava tie on muuttanut nimeään jo kolmasti alle kahdessakymmenessä vuodessa ja joissain kartoissa se näkyy yhä kaikkein vanhimmalla nimellään. Työssäni usein törmään tuohon katuongelmaan. Usein ihmisiltä jää sanomatta kunta, sanovat vain kadunnimen ja sitten hirveä messu, kun suuntaat ko. kadulle, mutta kunta onkin joku muu. Kuinka moni hätäpäissään muistaa sanoa, apua tilatessaan, tarkat koordinaatit, uusien alueiden mukaan? Otetaan nyt esimerkiksi iso kaupunki ja siihen liitettävät kunnat, joista lähes jokaisesta taitaa löytyä Kirkkotie. Suurkunta Kaaheen Laakee saattaa sisältää kymmeniä Kirkkoteitä, miten saat avun, tavarantoimituksen, tms. oikealle Kirkkotielle? Pitäisikö jatkossa polttopuita tilatessani ilmoittaa osoitteen sijasta tiedoksi, että kohde on 60o pohjoista leveyttä ja 25o itäistä pituutta?

Säästöjä tuskin syntyy, sillä johtajien paikkoja ei vähennetä. Tämä suuntaus on nähty jo vuosikymmeniä. Kun pomon paikka on kerran perustettu, niin se pysyy maailman tappiin asti. Toisin on sen suorittavan työn tekijän kohtalo, kuten eri uutislähteistä olemme lukeneet niin heitä, säästösyistä, pistetään kyllä pihalle ja tuhansia. Jos säästötalkoihin lähdetään, niin se pitäisi alkaa eduskunnasta, ministeriöistä, sun muista. On turha puhua eläkeiän nostamisesta, jos yksi suorittavan työn tekijä joutuu tekemään kymmenen ihmisen panoksen ja on loppuun poltettu jo kolmikymppisenä.

Mitäs, jos ministeriöt aloittaisivat yhdistymisen ja pistäisivät pihalle turhat kynänpyörittäjät? Vai onko nämä suojatyöpaikat säilytettävä yhteiskunnan terveyden nimissä?

Sairas tietotekniikka sairaaloissa

Kummastuttaa taas kerran, kun uutisoitiin, kuinka paljon rahaa on käytetty terveydenhuollon tietotekniikkaan ja mikään ei toimi. Tätä kommentoin jo liki kymmenen vuotta sitten, erään chattikaverini koulutyössä. Aihe oli tietotyö ja nimenomaan sairaalamaailmassa. Itse en enää työskentele terveydenhuoltoalalla, mutta jaksaa se silti järkyttää, koska sen palveluja tarvitsen yhä vanhentuvana.

Rahaa on haaskattu paljon erilaisiin ohjelmistoihin, mutta koskaan ei ole kysytty käyttäjän toiveita. Kopio tekstinäni liki kymmenen vuoden takaa: " Useimmat toimivat koko sairaalan sisällä, mutta toimintaa hidastaa se, että sijaistyöntekijöillä ei ole tunnuksia ohjelmistojen käyttöön sekä vaitiolovelvollisuus- ja tietosuojalakien säädökset. Nämä kaksi lakia estävät jopa saman sairaalan/terveyskeskuksen sisäisen tiedon välittämisen esim. hoitaja joka työskentelee sosiaalisektorin alaisuudessa ei voi lähettää tietoja ilman asiakkaan suostumusta vastaanotossa toimivalle hoitajalle, sillä hän on terveydenhuoltosektorin alainen. Tästä syystä joudutaan usein tekemään tiedon siirto yleensä käsin kirjoitettavalle lomakkeelle." Sähköpostia ei voi käyttää tietoturvasyistä. Edellä kuvattu estää tiedon siirron ja kuten itsekin sen vanhana ja sairastavaa huomasin eli entisistä työterveyden tiedoista ei terveyskeskuslääkäri/hoitaja saanut muuta tietoa kuin minulta itseltäni, sillä heidän pääsy työterveyden lääkärin/hoitajan/fysioterapeutin kirjoittamiin tietoihin oli estetty, vaikka molemmat toimivat samassa rakennuksessa.

Kun tietotekniikka tuli 90-luvun alussa sairaalaan, niin se markkinoitiin kuten konttoriin eli helpottaa työntekoa ja vähentää paperityötä. No ne tyhmät päätteet ja yksi tulostin eivät toimineet eivätkä helpottaneet yhtään. Usein jouduttiin menemään toiselle osastolle ja kirjautumaan omin, monimutkaisin tunnuksin päätteelle ja sitten tulostamaan tiedot. Ohjelmia oli useita eri tarkoituksiin ja jokaiseen tarvittiin käyttäjätunnukset ja salasanat. Kun itseäni ajattelen, niin parhaimmillaan tai pahimmillaan minulla oli 25 erilaista käyttäjätunnusta ja salasanaa, joiden mitta oli x -z .

Sitten tuli PC:t ja jihuu, pääsi nettiin. No, osa käytti sitä taustakuvien lataukseen ja lopulta tuli estot sinne sun tänne. Ei tainnut olla puulaakissani ammattilaista tietoturvan hoitavaa käyttötukea, sillä teknisenä asiantuntijana yritin saada tietoa sairaalalaitteen komponenteista. Yritin Teksas Instrumentin sivuille, mutta näyttöön tuli messu, joka ilmoitti, ettei sivua avata, koska se sisältää vaaran tietotuvalle. Olin sitten kiukkuinen ja pirullinen ja kokeilin ja sain suvereenisti, ilman minkäänlaisia estoja, ladattua työmaani koneelle open Borland C++-kääntäjän. Jos olisin ollut C-osaaja, olisivat olleet kunnan koneet solmussa ja kunnolla. Teksas Instrumentin (tosi vaarallinen sivusto) sivuilta halusin tietoa vain laitteen akun käytöstä ja huollosta. No, jouduin sitten etsimään ko. tiedon ranskalaisen valmistajan sivuilta, joka tuotti melkoisen yllätyksen, sillä suomalainen ohjekirja ei kertonut mitään muuta kuin paina nappulaa ja odota.

Taasen kopio muinaisesta tekstistä: " Optimitapauksessa hoitaja suorittaa tietotyön tietokoneella, mutta järjestelmiä ei ole suunniteltu yhteen toimiviksi. Useasti syynä on ohjelmistojen laatijan tietämättömyys ohjelmiston vaateista. Lisäksi tietotyön käyttöä vaikeuttaa tiukka lainsäädäntö. Useat hoitajat ovat oppineet käyttämään tietotekniikkaa hakukoneena, sillä jo pelkistä internet-hakusivuilta löytyy sivustoja, jotka antavat uusinta tietoa sairauksista ja niihin käytettävistä lääkkeistä. Tämän edellytyksenä on toki, että hoitaja osaa käyttää avukseen tietotekniikkaa. Usein myös tietotekniikan käytön haluttomuuteen liittyy useat käyttötunnukset ja salasanat. Pahimmillaan jopa jokaisen tarvittavan ohjelmiston käyttämiseksi on avattava koko tietokone omilla tunnuksilla ja kuten aikaisemmin  mainitsin, ei sijaisilla välttämättä ole tarvittavia tunnuksia ja koska tietokone on päivät pitkät auki, on jo moni vähän konetta käyttänyt unohtanut tunnuksensa.

Hoitotyössä tietotyön käyttöä rajoittavat myös useat muut seikat. Sairaalat/terveyskeskukset/aluesairaalat toimivat ympäri vuorokauden vuoden jokaisena päivänä. Tietotyötä pyritään tekemään reaaliajassa, mutta työn luonteen vuoksi tämä ei aina ole mahdollista. Tämän vuoksi tietotyötä tehdään myös iltaisin ja yöaikaan. Tietotyön tekemistä haittaavat usein ilta- ja yöaikaan tapahtuvat tallennusajot ja ongelmatilanteissa tukipalvelun puute."

Ohjelmiston laatija tekee sen tilaajan pyynnöstä, no tilaajana on usein päättävät kaupungin hallinnon virkamiehet, jotka kuvittelevat että meillä on aikaa istua kahdeksan tuntia tietokoneen ääressä. Meidän mielipiteitä ei kysytä. Tietoteknisten järjestelmien ylläpitäjien olisi syytä laskeutua välillä tavallisen käyttäjän asemaan ja katsoa mitä ko. ohjelmisto tekee ja mitä siltä vaaditaan. Monesti sairaalamaailmaa varten suunnitellut ohjelmistot on varsin monimutkaisia käyttää. Kun ajattelee noita tallennus- ja päivitysajoja tietojärjestelmään tai niiden huoltokatkoja, niin ihmettelen yhä sitä, että miksi aina yöaikaan. Pahimmillaanhan muinoin tämä johti siihen, ettei lääkäri ensiavussa tiennyt potilaasta muuta kuin sen mitä potilas kertoi ja vanhojen kirjoitettujen sairaskertomusten pohjalta. Lääkkeet, lääkemuutokset, laboratoriovastaukset, röntgenkuvatiedot, ym. olivat pimenneen ruudun takana. Myös nykyisessä työssäni tuo yöaikainen huoltoinnostus haittaa työtäni eli pankit tekevät moisen tempun aina lauantain ja sunnuntain välisenä yönä alkaen klo 03. Kerrohan siinä nyt sitten kansalaiselle, joka 2,5 ‰ voimalla kotiovellaan yrittää kortilla maksaa, ettei pankin takia tuo toimi.

Tukipalvelut ovat sitten ihan omaa luokkaansa eli kuten ammoin kirjoitin: " Kun pyytää korjausta se viipyy vähintään kaksi viikkoa ellei kone ole aivan pimentynyt ja suurempi pomo valita (itse sain viallisesta näytöstä sähköiskun, osastosihteeri valittaa että päätä särkee kun katselee päivät värisevää näyttöä ja kone vaan hidastuu hidastumistaan [tästä on valitettu vasta 8 viikkoa]).". Internetin kautta löytyy tuoretta tietoa tutkimuksista, hoitokäytännöistä, lääkkeistä, jne. Tämä on hoitohenkilökunnalle tärkeää, sillä kirjallista materiaalia ei saada. Tästä omakohtainen esimerkki, pyysin budjettitoiveiden yhteydessä uutta käsikirjaa kirurgisesta hoidosta. No emme saaneet, perusteluina olivat rahan puute ja osastollamme hoidetaan vähän kirurgisia potilaita. Jihuu, ilman nettiä etsisimme tietoa yhä vuoden 1975 manuaaliasta.

Kynällä on helpompi kirjata monta asiaa, se näet toimii 24/7/365, ilman suurempia päivityksiä ja kynä tekee juuri sen mitä kulloinkin tarvitaan. Tässä omakohtainen kokemus, miten sairaalamaailmassa homma toimii. Kyseinen esimerkki on kylläkin paperilomakkeesta, mutta samalla kaavalla toimii tuo tietotekniikkakin. Kollegat pyysivät minua suunnittelemaan helppokäyttöisen lomakkeen seurantaan äkillisiä tilanteita varten. Hioin sitä kauan ja näytin koekappaleita kollegoille ja lopulta se saatiin kaikkia tyydyttäväksi. Tuli aika esitellä se päälliköille, mutta se tuli bumerangina takaisin, perusteluina oli: "Ensiavussa on oma päivystystietolomake ja osastoilla on hiljan uudistettu seurantalomake, joka löytyy X-asemalta, emme täten tarvitse tuollaista.". No, yritin etsiä tuota lomaketta X-asemalta, mutta se oli niin piilossa, ettei koneen etsintäohjelmakaan sitä löytänyt. Osaston kaapista löysin sitten tulostetun version ja oli vähällä saada sydänkohtauksen ja aivohalvauksen välittömästi sen nähtyäni. Lomake oli ihan sama, joka oli ollut käytössä jo ammoin taloon tullessani ja ne uudistukset (syvä huokaus) olivat seuraavat eli Olympia-merkkisen kirjoituskoneen fontti oli vaihtunut tekstinkäsittelyohjelman Arial fontiksi, kynällä ja viivoittimella vedetyt viivat olivat muuttuneet em. ohjelman raunaviivoiksi ja lomakkeen numeron perässä ollut vuosiluku vaihtui vuodesta 78 vuoteen 99. Nämä kolme radikaalia muutosta tarvitsivat 21 vuotta esimiehiltä. Minulta meni tuon lomakkeen suunnitteluun ja toteutukseen ainoastaan 3 viikkoa ja tämäkin siksi, että ehdin esittää mahdollisimman usealle kollegalle ja kysellä mielipiteitä käytettävyydestä.

Herätys päättäjät, hukattuja miljoonia turhaan. Pieni vinkki olisitte voinut konsultoida.