Tonttu Tohvelo muisteli eilistä esitystä aamupuuroaan syödessään. Oli kiva, että Lucia neidon esityskierros ulottui tänne tänä vuonna, tuumaili hän.
Pestyään puurokipponsa, lähti Tonttu Tohvelo kylän puodille hakemaan lisää puurohiutaleita. Siellä oli melkoinen pulina, sillä posti oli tuonut yhden Korvatunturille osoitetun kirjeen Tonttulaan, sillä siinä oli erikoinen lahjapyyntö.
Tonttujen Eritysselvitysosasto (TES) oli selvittänyt, että kirjeen on kirjoittanut Sami, joka käy Kaarilan yläasteen viimeistä luokkaa kohtuullisella menestyksellä. Käsiala vaan on jäänyt heikoksi, mutta matematiikassa ja historiassa hän on todella lahjakas.
Tonttu Tohvelo totesi, että lyhyestä virsi kaunis, mutta minkälainen lamppu. Siitä ei kenelläkään ollut mitään aavistusta.
Puotiin tuli Juho Jäkälä yhdessä Tonttu Ikiroudan kanssa. Heillekin näytettiin lyhyt kirje. Juho Jäkälä muisti edellisvuotisen käynnin Kaarilan yläasteella, kun oli syksyn perinteisellä tarkastuskierroksella vuorostaan ja muisti Samin. Poika oli hieman ujo, muisteli hän. Kertoi vielä, että oli kaverilleen kertonut menevänsä jouluksi mummolaan Porvooseen.
Waltteri Vauhtisuksi muisti Porvoon hyvin, sillä oli siellä useina vuosina lahjojen jaossa ollut ja kuuden vuoden takaa muisti hyvin Samin mummolan, jossa Samin pikkusisko Sanna oli kovin pelästynyt pukkia, mutta lamppua en muista. Tonttu Ikirouta muisti ajan ja paikan vuosikymmenten takaa. Kyllä siellä oli lamppu eteisen pöydällä, visakoivua, sääli jos se on palossa tuhoutunut, sillä se oli kaunista työtä.
Muistatko, minkälainen oli tuo lamppu, kysyi Juho Jäkälä. Aikaa on kulunut paljon, joten täytyy hieman palauttaa muistoja mieleen. Yritän tehdä piirroksen siitä, kunhan ensin muistelen, sanoi Tonttu Ikirouta.
Muistaako Tonttu Ikirouta eteisen lampun vuosikymmenten takaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti