Tonttu Tohvelo oli herännyt varhain ja söi nyt keittämäänsä kaurapuuroa voisilmän ja maitotilkan kera. Tonttulan sanomissa kerrottiin poikkeuksesta itsenäisyyspäivän juhlintaan, sillä alkutalvesta oli veturin pannu haljennut ja nyt korjattavana Slevflodin pajalla. Halkeama oli paha, joten sitä ei hetkessä korjata ja saattaa koko pannu mennä uusiksi. Itsenäisyyspäivän juhliin on kyllä lehden mukaan ilmoittanut ainakin Tomte Kyrktorn Upsalasta.
Aamiaisen syötyään ja keittiön siistittyään Tonttu Tohvelo meni puutyöpajalle, sillä olihan hän ollut veisto-opissa jo vuosia ja kehittynyt melko taitavaksi. Tänään olisi vuorossa pöytäkellon veiston opetusta Alf Sølvsæg:lle, jota nykyisin kutsuttiin Tonttu Hopeaparraksi ja nimi oli käännettu Suomeksi, sillä Alf Sølvsæg oli sitä itse toivonut, kun kerran Suomessa oltiin ja hänkin oppinut Suomea hyvin puhumaan.
Ensin tontut valitsivat puuvarastosta keloontunutta koivua, josta tehtiin pöytäkello, jonka mallina oli Koldinhusin linnansalin takan reunuksella ollut kello. Tonttu Hopeaparta muisti hyvin tuon kellon vaikka linna oli pahoin tulipalossa tuhoutunut jo 1800-luvulla. Ensin piti piirtää malli ja kun sitä muistinmukaan tehtiin, niin piirokseen tuli useita muutoksia.
Saadanko piirros muistuttamaan alkuperäistä. Se selviää, kun aukeaa toinen luukku.
Teksti ei tule haudan takaa, vaikka nimi sinne viittaakin eikä se haudanvakavaa ole myöskään. Korkeintaan kaapin takaa tai sen sisältä, mutta ihka elävästä maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti