Tonttu Hopeaparta oli syönyt mökkissään aamiaisen ja odotteli nyt pihalla Ahkiolan Kuljetusta, joka veisi hänet juna-asemalle, josta matka jatkuisi junalla Tornioon ja sieltä uudella junilla Helsingborgiin ja sieltä lautalla ylitse, niin saavuttaisiin Helsingøriin, josta matka jatkui autokyydillä Koldinghusin linnaan.
Tonttu Hopeaparta katseli kaihoisasti Tonttulan kylää, jossa lyhdyt antoivat pimeään kaamosaamuun. Hän yllättyi nähdessään Tonttu Kotitontun, joka saapasteli mökkiä kohden. Tulijoitakin oli muita ja oli hyvästelyjen aika. Tonttu Tohvelo sanoi, ettei täältä niin vain livistetä. Ystävät antoivat Tonttu Hopeaparralle pieniä lahjoja, jotka hän pakkasi suureen reppuun. Monta sai myös halausta ja olalle taputtelua sekä hyvän matkan toivotuksia.
Ahkiolan Kuljetuksen auto saapui ja Tonttu Hopeaparta nousi kyytiin. Nyt iski haikeus todella, sillä kukaan ei seuraavien viikkojen aikana huutelisi Tonttu Hopeaparran nimeä vaan hän olisi jälleen Alf Sølvskæg. Hän vilkutti saattajille, kunnes mutka peitti näkyvyyden. Onhan se hienoa käydä kotona parin oppivuoden tauon jälkeen, mutta paluu Tonttulaan tapahtuisi nuutin päivän jälkeen ja taas olisivat tutut kasvot ympärillä.
Miten sujuvat Tonttulan jouluvalmistelut? Se selviää, kun aukenee kahdeskymmenestoinen luukku.
Teksti ei tule haudan takaa, vaikka nimi sinne viittaakin eikä se haudanvakavaa ole myöskään. Korkeintaan kaapin takaa tai sen sisältä, mutta ihka elävästä maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti