Direktiivi työt vei

Eilisaamun aviisin yleisönosastossa oli kirjoitus otsikolla: "Kuorma-auton ajokortti ei tuo kesätöitä.". Nuori oli yrittänyt hakea kesätöitä ja hakemuksia oli lähetetty lukemattomia, ilman tulosta. Viimekesänä nuori oli saanut ajaa kuormia, mutta nyt se ei enää onnistunut. Direktiivit pitää suorittaa ja autokoulut eivät niitä tarjonneet. Ainoa tarjoaja oli JAKK-kurssikeskus alueellaan ja hinta 2400 euroa (suora lainaus mediasta). Jo C-kortin suorittaminen on arvokasta ja sitten pitäisi suorittaa euroja X, jotta sillä voisi muutaman pennin ansaita.

Olen useissa kirjoituksissani kritisoinut nykyistä tahtia koulutusuudistuksissa, joiden vuoksi syntynyt ryhmiä, jotka lainsäädännön nojalla eivät voi tointansa hoitaa, sillä pätevyystodistus puuttuu ja sen hinta on usein hyvin korkea. Lisäksi on syntynyt ryhmiä, joiden olisi suoritettava vuosien lisäopiskelu, jotta voisi täydentävän koulutuksen hankkia. Direktiivikoulutuksen voi vielä vähentää verotuksessa ammatillisena täydennyskoulutuksena, joka on lakiin perustuva, mutta epäilen, ettei vähennysoikeus ole enää jatkossa mahdollinen. Ainoa tasa-arvo meillä taitaa olla sukupuolisuhteissa.

Näitä direktiivejä ei EU ole säätänyt, vaan ne ovat kansallisia. Omaa ammattikuntaani tuo myös koskee eli joka viides vuosi käyn kuuntelemassa itsestään selvyyksiä (XXX euroa) ja saan todistuksen, jonka vien viranomaiselle parin passikuvan kera (XX euroa) ja saadakseni luvan jatkaa työtäni (XX euroa). Yksi kerta ei edes riitä, vaan saman kierroksen joudun tekemään joka viides vuosi ja tuskin hinta alenee.

Raskaan kaluston kouluttajina taitaa olla henkilöitä, jotka kuuntelevat Matti Eskon rekkavuodatuksia ja opetus sen mukaista. Kouluihin on hankittu uusia "automaattivaihteisia" ajoneuvoja ja tavallista on se, että uusi kuljettaja ei osaa manuaalia käyttää. Tässä kohtaa en puhu autokoulujen C-kortista vaan em. mainitun kurssikeskuksen opeista. Kuljetusliikkeiltä päättyi opetuksen antaminen ja täten jäi historiaan hiljaisen tiedon siirto. Kuten tunnettua on, niin teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa.

Kurssikeskusten opettajat eivät myöskään tunne alan lainsäädäntöä, joten opiskelija ei siitä tietoa saa. Tässä kohtaa täytyy muista Juice Leskisen laulun sanat: "Ne jotka osaa, tekee mitä vaan. Ne jotka ei ryhtyy opettamaan.". Jos ei osaa, niin on helppoa kertoa asiat kurssi- tai koulutusmateriaalin pohjalta. Itseäni järkytti tieto, että oppilaalle ei ollut kerrottu CMR asiakirjan todellisuutta. Kun on ottanut kuljetuksen hoidettavakseen, niin hän on vastuussa kuljetuksesta niin kauan kuin vastaanottaja allekirjoituksella vahvistaa lähetyksen vastaanotetuksi.

Maamme lainsäätäjät ovat laatineet lakeja, jotka saattavat tavallisen kansalaisen eriarvoiseen tilanteeseen. Monessa ammatissa vaaditaan yhä enemmän todistuksia, jotta työn saat suorittaa. Toisin on kuitenkin virkamiesten kohdalla eli koulutuksesta viis, kunhan puolueen jäsenkirja on oikea, niin homma aukeaa. Otetaan nyt esimerkkinä taannoinen liikenneministerimme, joka oli koulutukseltaan laborantti ja liikenteen selvitysmies rakennusinsinööri.

Mistä saataisiin hallitusneuvos, joka lopettaisi tämän epätasa-arvon? Kuten aiemmin kirjoitin, niin aikuislukioon en pääse (kansa- ja kansalaiskoulu), sillä opintoja ei enää rinnasteta vaikka oppikirjat olivat samat. Saman ovat kokeneet myös opistolaiset. Jos direktiivien itsestään selvyyksiä et käy kuuntelemassa ja siitä todistusta saa, niin työt loppuu tai et niitä alkuunkaan saa.

Mistä pirusta minä saan kuljettajan, joka on saanut oppia? Kalloon on taottu rahdin lämpötila, ajo- ja lepoaikalainsäädäntö (ihan syvältä), tullisäännöt tai peräti ketjujen päälle asennus.

Kummitteleeko vieläkin tämä Konginkangas? Ajo-olosuhteet huonot. Vain yksi artikkeli kertoi, ettei linja-auton kuljettaja voinut ajaa reittiä ilman lepoa.

Ammattiliikenne, niin henkilö-, kuin raskaassa liikenteessä on tehty todella hankalaksi ja sitten vielä nuo direktiivikoulutukset. Näitä ei ne vähät liikenteenvalvojamme (LP lakkautettu ja poliiseilla ei ole enää aikaa kuin kurkunleikkauskeikkoihin) eivät edes valvo, sillä määräykset ovat erilaiset. Voitaisiinko vaatia myös ulkomaalaisilta kuljettajilta pätevyys todistus vai menisikö sekin rasismin piikkiin. Tunnetuin on nuo itäplogin maiden ADR-luvat, jotka ovat vain paperia ja rahalla ostetut.

Lippusalko vai astalo

Vappu on juhlittu ja marssit marssittu. Mediassa pestään likapyykki eli roskaaminen, julkijuopottelu, rikotut pullot, poliitikkojen puheet (myös rivien välit) ja vappumarssit. Nyt on käyty erinäisiä kädenvääntöjä vappumarssiin osallistuneista anarkisteista. Poliisi pidätti heitä ja otti pois lippuja salkoineen, sillä osa oli teroitettuja keppejä ja vaaran aiheuttajia. Anarkistien mielestä ne olivat vain lippusalkoja ja kaikilla muillakin marssijoilla oli liput saloissa ja niissä terävät kärjet, jotta ne voitaisiin maahan iskeä ja siten pystyssä pysyvät.

Kun katselin kuvia anarkistien lipuista, niin jäin oikeasti miettimään, että onko kankaasta, rumasti revitty, pieni palanen lippu vai kepin peite. Eräässä kuvassa oli lippusalko oli kuin lyijykynä, mutta paljon paksumpi. Kuva sai minut muistelemaan kiakkovieraan sanoja, rikkoessaan vanhan kirkon ikkunoita: "Jokainen saa tehdä mitä haluaa.". Lyijykynämaista lippusalkoa katsoessani, nousi ylös mieleni Mr. Hyde. Tuollaisella lippusalolla iskemällä saisi ihmisen helposti pois päiviltä viidestä kohtaa. Ai niin, jos ihminen on nainen, niin kohtia on silloin kuusi. Pysyvän, haittaavan, vakavan vamman saa noin kymmeneen kohtaan. Hyvin harmillisia, mutta parannettavia olisi sitten paljon enemmän.

Olen yrittänyt ymmärtää anarkisteja, mutta heidän viestinsä on jäänyt yhtä värittömäksi kuin vihreiden, eläinaktivistien, jne. Ainoa viesti, jonka he ovat selkeästi lähettäneet on kaaoksen viesti. Anarkia on kuitenkin poliittinen ideologia, jonka tavoitteena on taloudellisista, yhteiskunnallisista ja sosiaalisista valtahierarkioista vapaata yhteiskuntaa. Tämä on kuitenkin kadonnut rumpujen pärinään ja suun soittoon. Ideana tuo on hyvä. Jos otan esimerkiksi verotuksen, jolla katetaan yhteiskunnalliset palvelut. Miksi minun pitää osallistua sellaisten yhteiskunnallisten palvelujen maksajaksi, joita en käytä?

Miksi he eivät puutu todellisiin epäkohtiin? Onko käynyt niin, että sossun taikaseinä on heidän käytössään ja varattoman kuudenkympin sakoilla voi tehdä mitä vaan. Tavallinen duunari ei siitä seinästä mitään saa, vaikka yt-neuvottelujen jälkeen ei duunia enää ole ja TE-keskuksen lausunto viipyy viipymistään, eikä latin latia kukkarosta löydy ruokaan, vuokraan, tms. on vitsit vähissä. Verovaroilla ylläpidetään yhteiskunnallisia palveluja, jotka eivät ole enää kansalaisen saavutettavissa. Työkkärit, verotoimistot, ym. ovat kadonneet monelta paikkakunnalta. Terveyspalveluja saa viikon tai kahden päästä, jos sinne yhteyden saa. Monissa palveluissa on siirrytty nettiaikakauteen, mutta sieltä harvoin saa vastauksen päivän polttavaan kysymykseen.

Suora lainaus: "Lippujen kanssa on marssittu vappuna vuosikymmeniä ilman ongelmia. Ainoa muutos on, että poliisi yhtäkkiä on päättänyt suhtautua samoihin lippuihin lyömäaseiksi tarkoitettuina astaloina. Vasemmistonuoret vaatii poliisia kunnioittamaan jokaisen laissa turvattua oikeutta mielipidevapauteen ja mielenosoittamiseen.". Olisiko syytä katsoa peiliin? Jos lippusalossa on lippu kiinnitetty ruuvein ja nauloin, joiden päät pilkottavat ulkona pitkälti, muistuttaen muinaista sota-asetta, niin eiköhän ole melko selvää, ettei se ole enää pelkkä lippusalko. Mielipiteen pitäisi saada vapaasti ilmaista, mutta ei se valitettavasti enää onnistu. Mielipiteistä on tullut erottava tekijä, oli sen aihe mikä tahansa. Esimerkkinä yksi ääripää, pienen vauvan äiti harrasti salitreeniä ja kertoi harrastuksestaan ja sen hyvistä puolista sekä painonpudotuksesta ja kropan kiinteytymisestä synnytyksen jälkeen, seurauksena lastensuojelulle ilmoitus.

Aina, missä anarkistit marssivat, on läsnä kaaos. Miksi? Kiakkovieraat mäiskivät rikki kaiken tielleen osuvan. Nyt vappumarssissa oli mukana välineitä, joita astalona voidaan käyttää. Onneksi ei vielä tapahtunut mitään pahempaa. Odotan kuitenkin sitä päivää, jolloin....................

Tulikukko laulaa

Nyt on mediassa kirjoitettu paljon erilaisista tulipaloista ja paljon. Maastoa, rakennuksia on palanut paljon ja osa menettäneet henkensä.

Vanhan sanonnan mukaan tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa ihmisten tyhmyys. Maasto on rutikuivaa, mutta kulottaa pitää. Itse, muutama päivä sitten, haravoin pelloltani kuivia ruohoja kasalle ja mielelläni olisin ne tuikannut tuleen, mutta kun umpisavinen maa pölyää, niin on syytä tikkuun olla tarttumatta. Kuiva ruoho palaa herkästi ja paperin tavoin siitä leijailee kuumia hiutaleita, jotka jatkavat palon matkaa.

Nyt on pienen hetken sisällä palanut kaksi rivitaloa, joista toisessa palon alkulähteenä on ollut saunassa ollut patja. Mitä hittoa patja tekee saunassa? Ukko siirretty ulkoruokintaan vai mitä?

Yksi palo sai alkunsa tiheästi rakennetulla alueella. Näitä tulee lisää, sillä nykyisin ns. omakotitalotonttien koko jää 265 m². Taidamme saada samanlaista tuhoa aikaiseksi kuin 1827, jolloin tiiviisti asutettu Turku paloi pahoin.

Usein palon alkuna on ajattelemattomuus ja huolimattomuus. Tuhkat tulisijasta muoviämpäriin, tupakantumpit päätyneet muoviseen kukkaruukkuun, ulkotuli viritetty terassin tai parvekkeen pöydälle, hellan päälle jäänyt muovikippo jne. Jotenkin on tullut mieleen, että ihmisillä on perusajatuksena se, että ei minulle/meille voi mitään tapahtua ja ainahan näin on tehty.

Miten saisimme ihmisen ajattelemaan? Jokaisella teolla on seuraus ja ajattelemattomuuden vuoksi seuraus voi olla hyvinkin tuhoisa. Helposti kauhistelemme lasten tulitikku- tai sytkärileikkejä, joista on syntynyt tuhoja tekeviä paloja, mutta nyt näyttää siltä, että aikuiset ovat vajonneet ajattelemattomuudessa lasten tasolle. Olemme katsoneet järkyttäviä kuvia maailmalta, massiivisista maastopaloista, jotka lähes poikkeuksetta on johtunut ihmisen huolimattomasta tulenkäsittelystä. Kuitenkin pitkään jatkuneen kuivuuden jälkeen tuikataan risut ja ruohot tuleen, sen enempää ajattelematta.

Älä päästä tulista kukkoa laulamaan ajattelemattomuuttasi. Osaatko toimia, jos sen kiekaisun kuulet? Istu hyvä ihminen ajattelemaan, miten toimit, jos sen äänen kuulet. Tutki omia toimiasi ja mieti, onko tämä nyt ihan viisasta. Katso kotiasi vieraan silmin, jotta näkisit heikot lenkit.

Toivottavasti kuvan tilanne ei ole sinun tapasi.

Elämän poluilta löytyneitä I

Olen tämän kolmen vuoden aikana ruotinut erinäisiä yhteiskunnallisia asioita, mutta ajattelin nyt neljännen vuoden kunniaksi, silloin tällöin kirjoittaa ihan eläviä muistoja, joita olette saaneet pienen väläyksen osassa teksteissäni. Tulen jatkossa myös hieman keventämään otsikon tavoin. Ajatuksen virrat ovat syntyneet sairauslomani aikana, sillä olen ryhtynyt tyhjentämään vanhoja mappeja ja sitä kautta on erinäisiä muistoja mieleen tullut.

Esitietoina: Meidän perhe käsitti isin, joka oli mielisairaanhoitaja sekä ruumiinavaushoitaja ja äiten, joka oli psykiatrian erikoissairaanhoitaja. Minä olin esikoinen ja vain puolitoista vuotta myöhemmin syntyivät sisareni ja veljeni. Äite ja isi parat. Vilkkaan puolitoistavuotiaan, joka paikkaan ehtivän rinnalle syntyivät kaksoset.

Lapset kasvoivat ja ryhtyivät kyselemään ihmisestä ja miksi pojat ovat erilaisia kuin tytöt, miksi veri on punaista, jne. Isi ja äite kertoivat anatomian ja fysiologian keinoin, joka lienee ammattien pohjalta luonnollinen. Asuimme alkuun kerrostalossa x-tiellä 12 N 95, kunnes muutimme z-tielle 24:seen, joka oli omakotitalo.

Muutto oli tapahtunut kesällä ja me olimme saaneet oman lastenhuoneen. Isi ja äite olivat poistaneet vanhan alkovissa olevan kaapiston ja siihen tehtiin minulle ylhäälle peti ja sisarusten kerrossänkyjen tolpat katkaistiin ja ne asetettiin lattialle, siten, että päädyt olivat alkovin kummassakin reunassa. Näin meillä oli loistavat pulinapaikat ennen nukahtamista.

Äite ompeli vaatteemme ja eräänä päivänä, loppuvuodesta tuli kyselleeksi, että minkälaisia yövaatteita toivomme, sillä edelliset alkoivat käydä jo pieniksi. Veli ja sisko esitti toiveensa. Minä sanoin äidille, että tahtoisin pitkän yöpaidan, jotta jalat saa kippuraan yöpaidan sisälle, siksi aikaa kun maatamenon kylmyys vallitsee.

Kysyvät, että mikä maatemenon kylmyys. Kerroin heille, että kun menee maate niin hetken on kauhean kylmä ja sitten se menee pois. Illalla ryhdyimme lastenhuoneessa pohtimaan asiaa ja etsimään ratkaisua siihen.

Veljeni sai ajatuksen: "Veri kiertää ylhäältä alas ja takaisin ylös ja se pitää ihmisen lämpöisenä. Sulla ei taida osata veri heti virrata vaakatasossa ja siksi sulla on kylmä hetken.". Tähän sisareni: "Sun verivirran venttiili taitaa toimia aika hitaasti.". Itse pohdittuani asiaa totesin: "Onkohan sillä venttiilillä sivuhitaus, kun ylös nousee, niin veri osaa virrata oikein päin eikä ole kylmä?". Hetken vielä asiaa pohdittuamme päädyimme verivirran venttiilin sivuhitauteen. Ongelma oli täten ratkaistu ja sain joululahjaksi kaksi pitkää yöpaitaa.

Anatomian ja fysiologia lyhyt oppimäärä. Lienee krooninen tilanne, sillä se vaivaa yhä vielä ja on yhä väärässä asennossa tuo venttiili.

M-Auto(nta) menoa

Joka kolmas mopoauto kolaroi viime vuonna, kertoi aamun aviisi perjantaina ja se oli todella karua luettavaa. Vakuutusten hintoja on nostettu, mutta siltikään ne eivät kata korvauksia, joita törmäilyistä syntyy.

Vakuutusyhtiöiden linjaus oli hyvä eli mopoauton vakuutukset irrotettiin kaksipyöräisen mopon tariffista. Olihan se todella väärin, että kaksipyöräiset joutuvat maksumiehiksi nelipyöräisten toheloinnista.

Mopoauto eli virallisesti kevyt nelipyörä saa painaa kuormittamattomana enintään 350 kg. Näin ollen rakenne on hyvin heikko eli materiaalit ovat kantavassa rungossa on alumiinia ja peitteet muovia, alumiinia tai lasikuitua. Tästä johtuen onnettomuuksissa jälki on pahaa ja vammat vaikeat. Kuten media kertoi, niin kuusitoista vuotiaan vakava vammautuminen ja työkyvyn menetys tulee maksamaan yli miljoona euroa.

Mopoauton suurin rakenteellinen nopeus on 45 km/h, mutta luvattoman usein menee 50-70-nopeusrajoitusalueella mopoauto ohitse. Nopeuden noustessa on kolaritilanteessa jälki vielä rumempaa ja todennäköisesti päädytään ruumiskirstukaupolle.

Mopoauto on rekisteröity kahdelle, mutta luvattoman usein takakonttiin kiipeää, vaihtoehtoisesti nousee, matkustaja tai kaksi. Kuitenkin laki muuttui jo vuoden 2008 alusta lukien eli autossa saa kuljettajan lisäksi olla vain rekisteriin merkitty määrä matkustajia. Tästä käydään taksissa säännöllisesti keskustelua asiakkaiden kanssa. Vanha laki tuntuu istuvan tiukassa. Tapahtuipa tuossa taannoin onnettomuus, jossa mopoauton perään törmäsi henkilöauto ja takakontista singahti törmäyksen voimasta ulos kaksi henkilöä. Onneksi nopeus oli peräänajajalla pieni, liukkauden vuoksi ja siksi uloslentäneiden vammat jäivät pieneksi. Vakuutusyhtiöiden mukaan mopoautojen vakuutuksista maksettavat henkilövahinkojen korvaukset lähes kuusinkertaiset verrattuna henkilöautoihin ja kaksinkertaiset kaksipyöräisiin mopoihin.

Mopoauton korjaaminen on kallista ja korjaamoita vähän. Tämä on johtanut siihen, että mopoauto menee lunastukseen huomattavan helposti. Kun otamme huomioon kappaleessa kolme olevat materiaalit, niin lunastus on luonnollinen tapahtuma. Ei tarvitse olla kummoiset hauikset, kun alumiiniputkea saa käsin taivutettua. Muovi ja lasikuitu antavat periksi jo tavalliselle nyrkiniskulle eli ei tarvita kummoisia työkaluja, jotta mopoautosta tulee rusina.

Mopoautoa ajavat pääsääntöisesti 15-17-vuotiaat nuoret. Tuloja heillä ei pahemmin ole, joten vanhemmat kustantavat vakuutukset, polttoaineen ja huollot. Tuonikäinen on immortalis eli kuolematon ja ajotapa sen mukainen. Naapurustoni on vuosien saatossa muuttunut paljon ja nyt on em. ikäluokkaa alueella runsaasti, joten on mopoja, mopoautoja ja kevareita myös runsaasti. Olen hyvin huolestunut näiden nuorten liikennekäyttäytymisestä kotikadullani, joka on vanha, kapea ja yksisuuntainen. Kun kotikadulleni käännyn ajosuunnan mukaisesti (ihan sama kummasta suunnasta), niin sen näkyvyyden peittona ovat naapureiden pensasaidat ja läheisyyteen istutetut puut, joten näkyvyys on heikko. Alueeni nuoret ovat sitä mieltä, että em. kulkuneuvoilla voi ajaa molempiin suuntiin ja niin lujaa kun niillä pääsee (toki yksisuuntaista eivät tunne myöskään aamun aviisin tai mainospostien jakajat autoillaan. Odotan kauhulla päivää, jolloin rysähtää.

Poliisit tuntuvat ummistavan silmänsä mopoautojen kohdalta yhtä tehokkaasti kuin jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden toilauksiltakin. Miten saataisiin nuorisolle menemään jakeluun, ettei se kuttaperkkarakennelma suojaa lainkaan ja ainoa turva on liikennesääntöjen noudattaminen?

Nämä tarkoittaa oikeasti jotain.

 

Suomen kielen päivä

Tänään vietämme Mikael Agricolan ja Suomen kielen päivää. Mikael loi ja kustansi itse suomalaisen kirjallisuuden. Yksi tunnetuin teos on ABC kiria. Elettiin 1500-luvun puolivälin aikaa. Kirkon menot suoritettiin latinaksi ja tavallinen kansa ymmärsi siitä yhtä paljon kuin sika satelliitista.

Mikael oli saanut oppinsa Lutherilta ja päätti, että täällä pohjolassa pitää ihmisen kuulla Herran sanaa omalla kielellään ja ryhtyi sitä tekemään. Sitkeä mies, vaikka oma koti kieli taisi olla Ruotsi ja Saksakin hyvin hallussa.

Mikaelista tiedetään aika vähän, sillä sen aikaiset tiedot ovat hajanaiset ja tähän ovat sukututkijat törmänneet toistuvasti eli tiedot alkavat vasta 1600-luvun lopulta, jolloin ns. kirkonkirjat yleistyivät. Hän on syntynyt Pernajassa 1500-luvun alussa, oletettavasti. Arvellaan, että hän olisi ollut kaksikielinen eli hallinnut sekä Ruotsin ja Suomen kielet.

Suomalaisesta kulttuurista hän oli kiinnostunut, sillä hän kirjasi suomalaiset muinaisjumalat: "Epejumalat monet tesse muinen palveltin cauan ja lesse. Neite cumarsit Hemelaiset seke Miehet ette Naiset. Tapio Metzest Pydhyxet soi ja Achti wedhest Caloja toi. Äinemöinen wirdhet tacoi Rachkoi Cuun mustaxi jacoi. Lieckiö Rohot jwret ja puudh hallitzi ja sencaltaiset mwdh. Ilmarinen Rauhan ja ilman tei ja Matkamiehet edhes-wei. Turisas annoi Woiton Sodhast Cratti murhen piti Tavarast. Waan Carjalaisten Nämet olit Epejumalat cuin he rucolit. Rongoteus Ruista annoi Pellonpecko Ohran casvon soi. Wirancannos Cauran caitzi mutoin oltin Caurast paitzi. Egres hernet Pawudh Naurit loi Caalit Linat ja Hamput edestoi. Köndös huchtat ja Pellot teki quin heiden Epeuskons näki. Ja quin Kevekylvö kylvettin silloin ukon Malja jootijn. Sihen haetin ukon wacka nin joopui Pica ette Acka. Sijtte paljo Häpie sielle techtin quin seke cwltin ette nechtin. Quin Rauni Ukon Naini härsky jalosti Ukoi pohjasti pärsky. Se sis annoi Ilman ja WdhenTulon käkri se liseis Carjan casvon. Hiisi Metzeleist soi Woiton Wedhen Eme wei calat vercon. Nyrckes Oravat annoi Metzast Hittavanin toi Jenexet Pensast. Eikö se Cansa wimmattu ole joca neite wsko ja rucole. Sihen Piru ja Syndi weti heite Ette he cumarsit ja wskoit neite. Coolludhen hautijn Rooca wietin joissa walitin parghutin ja idketi. Mennin-geiset mös heiden Wffrins sai coska Lesket hoolit ja nait. Palveltin mös paljo muuta Kivet Cannot Tädhet ja Cwu-ta.Tontu Honen menon hallitzi quin Piru monda wil-litzi. Capeet mös heilde Cuun söit Calevanpojat Nijttut ja mwdh löit.".

Kun luettelon kieltä katsoo, niin siellä on paljon Ruotsin ja Saksan sanamuotojen perusteelta tehtyjä. Ilman Mikaelin kaltaisia pappeja ei olisi pohjoisen tarusta mitään jäljellä. Keski-Euroopassa ne osin saivat väritystä kristinuskosta, joten niiden todenperäisyyttä ei enää voi tarkastaa.

Saatan arveluissani olla väärässä, mutta en tiettävästi ollut olemassa Mikaelin aikana. Mikael kuitenkin kirjoitti asiansa Suomeksi, vaikka tekstimuoto on vanhaa. Saimme ensimmäisen kerran kuulla latinan sijaan kotoista kieltä. Tosin vasta 1800-luvulla saimme virkamiehiltä kuulla kotoisen kielemme, jonka ymmärsimme. Tämä päti erityisesti oikeuslaitoksissa, jossa tavallinen, asiaansa hakeva ei apua saanut, kun poloinen ei käytettyä kieltä ymmärtänyt.

Suomen kieli ei ole helppo. Paino on ensimmäisellä tavulla. Tosin ulkomaalaiset oppivat suomalaiset kirosanat helposti ja syy on se, että kun suomalainen suuttuu, lausuu hän kaikki suomalaiset kansallispyhimykset nimeltä ja tavu kerrallaan ja jokainen tavu painottaen, jotta vähä-älyisemmällekin idiootille asia menee perille.

Tänään on kotikielemme päivä ja sitä kuultakoon yhä enemmän ja vakavammin.

Uskonollinen päähine

Nyt on noussut paljon keskustelua uskonnollisista päähineistä ja otsikoissa ovat olleet nimenomaan naisten päähineet. Työntekijä sai potkut töistä huivin vuoksi ja toinen ei päässyt unelma-ammattiinsa poliisiksi huivin vuoksi. Asia oli esillä myös Silminnäkijä ohjelmassa.

Asiasta seurasi luonnollisesti kiivas keskustelu, sillä sallihan Ruotsi nuo päähineet jo liki kymmenen vuotta sitten. Suora lainaus mediasta: "Huivit, turbaanit ja juutalaisten kipat sallittiin, koska Ruotsin poliisi haluaa eri taustoista tulevia poliiseja. Lisäksi katsottiin, että päähineiden salliminen on yhdenvertaisuuslain mukaista, kertoo Ruotsin poliisin tiedottaja Carolina Ekéus.".

Ruotsissa on näitä etnisesti eriperäisiä paljon enemmän, kuin meillä Suomessa ja etenkin Tukholman ja Göteborgin ynnä Malmö:n alueella tarvitaan maahanmuuttaja poliiseja, koska suurin osa muuttajista ei osaa Ruotsin kieltä. Näille poliiseille naamat ovat jo tutut ja rosvouksiin on lähdetty Norjaan.

Ilmaan heitetään jälleen taas tuo pahoin kulunut rasistikortti. Eikö totta. Miksi minun täytyy pukeutua heidän maassaan, heidän kulttuurinsa ja uskontonsa mukaan? Miksi minun pitäisi peittää kauniit, kiiltävät hiukseni, jotka ovat sukuni perintöä? Häpeävätkö nämä naiset hiuksiaan niin paljon, että ne tulee peittää? Kulttuurit ja uskonnot sikseen ja asiaan.

Mediassa esitettiin poliisihallituksen esittämiksi syiksi:

Huivi tai turbaani aiheuttavat kuristumisriskin (totta, sillä pidän metrisen lettini kiinni, koska häiriökäyttäytyjä voi sitä kuristamiseen käyttää), toki mallista riippuen. Silminnäkijä ohjelmassa esiintynyt kaupan työtekijällä oli asiaan järkevä suhtautuminen. Hänelle oli kerrottu, että huivia voi käyttää, ellei se haittaa työntekoa. Hän ymmärsi sen loistavasti eli työssä kumarrellaan paljon lavoja tyhjentäessä ja ajetaan trukilla. Hän oli sisäistänyt asian työturvallisuusriskinä, vaikka ei niillä sanoilla asiaa ilmaissut. Hoitoavustajana työskennellyt nainen oli ilmeisesti pisteessä, jossa on rauhallisia vanhuksia. Ellei huiviviritelmä ole helposti irtoava, on hän esimerkiksi ensiavussa todella vaarassa.

Viitaten hieman edelliseen kappaleeseen, niin työvaatteet ovat monesti suunniteltu siten, ettei kiinnijuuttumisen vaaraa ole. Takavuosina on ollut paljon työtapaturmia, jossa vaate on ottanut kiinni jonnekin ja työntekijä on loukkaantunut pahoin tai peräti kuollut. Entisessä ammatissa olin iloinen kun tuli nepparitakit. Alla oli hihaton paita. Kun joku nappasi takista kiinni, sai käsiä tai pelkkiä lihaksia käyttämällä nepparit napautettua auki ja pääsi tilanteesta ulos. Turvahälytin oli kiinni omassa paidassa. Jos tuollainen huivi on tiukasti kiinni, niin millä pahasta tilanteesta pääsee irti? Hyväksyvätkö he kuristumisvaaran? Ohjelmassa yksi esitti, että ilman huivia on sama asia kun lähtee töihin ilman housuja. Mielestäni hieman ontuva vertaus.

Uskonnollinen päähine ärsyttää. Poliisia kutsutaan yhä koppalakiksi, vaikka ko. päähine ei kuulu enää kuin juhlapukuun. Kun ihminen on kiukkuinen, ärtynyt, sekava, jne. niin tasan varmasti kaikki ärsyttää. Nyt vaan täytyy näin päähineiden käyttäjien ymmärtää se, että päähine saatetaan huitaista päästä pois. Näin on poliiseille tapahtunut kautta aikojen, kun sopiva tilaisuus on tullut kohdalle.

Suora lainaus mediasta: "Päähineiden salliminen voisi johtaa siihen, että vaadittaisiin muitakin uskontoon liittyviä oikeuksia, esim. oikeutta osallistua rukoushetkiin.". Silminnäkijä ohjelmassa sanoi kätilö loistavasti (oli suomalainen, mutta kääntynyt islamin uskoon), ettei hän synnyttäjälle voi mennä sanomaan, että odota hieman, on rukoushetken aikana. Kutsuttiin Luojaa millä nimellä tahansa, niin tuskin niin ymmärtämätöntä Luojaa onkaan, ettei muutaman hetken viivästystä uskonnollisten velvoitteiden suorittamisesta hyväksy.

Mediassa on myös vedottu yhtenäiseen työasuun. Saihan tuossa takavuosina potkut suomalainen työntekijä, joka oli pukeutunut punaiseen villapaitaan, virallisen sinisen sijaan. Kai näitä päähineitä voi olla ei värisiä?

Hieman mietin kyllä tuossa ohjelmassa esiintynyttä naista, joka sanoi pukeutuvansa vaatteisiin, jossa hän ei ole pelkkä lihakimpale. Yllättäen vaate oli melkoisen istuva. Samoin näin tuossa viime syksynä nuoren naisen, jolla huivirakennelma peitti pään ja hartiat, mutta muuten pitkä leninki oli niin tyköistuva, että jäin katsomaan hänen peräänsä. Voi kunpa olisinkin omannut niin upean uuman, kuin tuolla tytöllä. Kasvojen peittäminen on alastomuutta, mutta muut sulot voi näyttää. No, kulttuurit ovat hieman erilaisia. Itse ymmärtäisin kappaleen ensin esitettyyn, että vaatetus olisi vanhan liiton yöpaita, mallia puolijoukkueteltta.

En vastusta päähineitä ja jokainen saa uskoa ihan mihin tahansa, mutta asuissa tulee ottaa huomioon työturvallisuus ennen kaikkea. Nykyisin juhlissa, joissa olen omaan kansallispukuun pukeutunut en voi mennä ravintolaan jatkoille ja syynä ovat vyöllisten varusteet. Minä ymmärrän sen, vaikka ne ovat puvun koristeet, mutta varusteen voi joku napata ja sillä pahaa tehdä. Yrittäkää myös te, jotka edustatte eri uskontoja ja kulttuureja, ymmärtää se, että kaikki ei ole niin yksiselitteistä.