Muodollisesti pätevä

Muutamissa kirjoituksissani olen käsitellyt koulutusta. Aihe nousi mieleeni erään päivän aamun aviisista. Tehtävään valitaan muodollisesti pätevä eli se jolla on parhaat paperit ja niitä riittävästi. Käytäntö onkin sitten jo toinen juttu.

Monia oppiarvoja ei enää tunnisteta ja kuten itselläni, päästötodistukseni on ainoastaan todistus siitä, että olen lusinut lain vaatiman oppivelvollisuuden. Tänä päivänä on tullut lisäksi lukemattomia direktiivejä ja niiden vaatimuksia, jotka muuttuvat nopeammin kuin määräykset Venäjän tullissa (ja siellä ne todella vaihtuvat nopeasti). Nykyisen ammattini direktiivi on muuttunut jo kahdesti puolessa vuodessa.

Kuten on tunnettua, niin teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Muistan kansalaiskoulun kotitaloustunneilta pari tyttöä, jotka osasivat kokeissa kertoa kaiken, mutta käytännön tunneilla paloi jokainen ruoka eri asteisiin. Monessa opetuksessa pohjaudutaan vain teoriaan ja vain teoreetikot sen hallitsevat ja todistukset kirjoitetaan niiden pohjalta. Monet työt kuitenkin vaativat teorian soveltamista käytäntöön ja tätä moni ei hallitse.

Suhteilla pääsee pitkälle. Kuulin juuri tapauksen, jossa autokoulun opettajana toiminut ei ollut suorittanut tarvittavia direktiivikoulutuksia, joten hän ei voinut toimia autokoulun opettajana, mutta suhteiden avulla sai paikan, jossa koulutetaan uusia opettajia.

Tämä nykyinen todistusvimma on aiheuttanut sen, että moni ei työllisty. Tämä koskee usein nuoria, kuten kirjoitin otsikolla Direktiivi työt vei (5/2014). Voisit toimia kahvilassa, mutta kun tarvitaan hygieniapassi. Omalta kohdaltani voisin todeta vanhan lauseen tavoin: "Paljon tinasin, paljon pilasin, nyt voin kolvini kylmentää". Useat, kuten tuo työtulikorttini, on voimassa viisi vuotta ja sitten istut tunteja X kuuntelemassa itsestään selvyyksiä ja maksat euroja X. Siis silkkaa rahastusta ja jos työttömyys iskee, on lisenssin uusiminen työlästä kustannusten takia, sillä useisiin lisensseihin tarvitaan lääkärintodistus, valokuvat, koulutusmaksu, mahdollinen viranomaismaksu, jne. Minimissäänkin lasku on 300 € ja työttömälle se on suuri summa. TE-keskuksista ei ole apua ja tavallinen, työintoinen suomalainen ei sossusta saa edes lainaksi summaa, jolla työoikeuden voisi hankkia.

Ylempiin tehtäviin yleensä valitaan se, jolla on parhaat paperit (ja suhteet). Ikävä kyllä, monikaan näistä valituista ei pysty työtään tekemään, sillä taidot ovat vain paperilla. Itse muistelen lämmöllä entisen työpaikkani hoitoapulaista, jolla ei ollut minkään sortin sairaanhoidollista koulutusta. Hän oli oppinut työt työtä tekemällä ja oli osastomme paras ravitsemusasiantuntija, hygienisti ja piti huolen osaston viihtyvyydestä.

Lisäksi on kouluttajia ja kouluttajia, toiset osaavat toiset ei. Siteerattava on Juicea, joka hyvin asian ilmaisi: "Jotka osaa, ne tekee mitä vaan. Jotka ei, ne ryhtyy opettamaan.". Tässä eräs esimerkki eli raskaanliikenteen opettaja. Yksikään kurssilaisista ei osaa manuaalivaihteita, laituriin ei osata peruuttaa, tullisäädökset täysin kateissa, ajo- ja lepoaikasäädös tuntematon (paras esitys oli se, että joka päivä pääsee kotiin viimeistään viideltä, joten sitä ei tarvita), jne

Mielestäni nyt olisi syytä ryhtyä purkamaan tätä koulutuksellista sekasotkua. Lippua ja lappua tarvitaan tänäpäivänä jo riisin (500 arkkia) verran ja iso osa on uusittava säännöllisesti. Eikö pienempi määrä riittäisi?

Sitten ihmiseen itseensä. Jos et ole oppinut tervehtimään, noudattamaan annettuja ohjeita/sääntöjä, jne. Niin ei niitä millään koulutuksilla tai direktiiveillä haltuun saada.

Mössöä ja pöperöä tarjolla

Nyt on ollut otsikoissa armeijan ateriahuolto, jossa eväät eivät ole olleet parhaassa kunnossa tai ovat olleet esteettisesti järkyttävää. Aiemmin on ollut tapetilla myös vanhusten koteihin toimitetut ateriat, jotka ovat olleet rumia ja pikkuruisia.

Usein ajatellaan, että aterian ulkonäkö on toisarvoinen seikka, mutta todellisuudessa näin ei ole. Vaikka ruokahalu on huono, niin hyvän näköistä ateriaa tulee edes hieman syötyä. Epämääräisen harmahtava ateria saa epäilemään sen sisältämiä taudinaiheuttajia.

Ulkonäkö kertoo usein ruuasta paljon. Ylipaistettu näkyy ja haisee. Jokainen lienee saanut lautaselleen pihvin, josta palasen saa irti korkeintaan rälläkällä. Maito voi näyttää hyvältä, mutta kahviin kaadettuna sakkautuu ikävän näköiseksi. Home juustossa on joidenkin herkkua, mutta epätervetullut näky hillopurkissa. Keitetyn spagetin kuuluu olla pehmeää ja notkeaa, mutta jos salaatti ja kurkku ovat samanlaisia, niin kyllä ne lautaselle jää.

Makuasia on makuasia ja siitä on vaikea kinastella. Valkosipuli on tunnetuin mielipiteiden jakaja. Tuoreus on sitten ihan oma asia. Luvattoman usein on uutisissa ruokamyrkytyksen saaneita, joita on runsaasti ja samasta lähteestä. Kouluruuista on tullut tutuksi kumiperunat, jotka eivät edes maistu perunalle. Ylipaistettu kala on kuivaa ja kurkkuun takertuvaa.

Ns. laitosaterioissa on suuria eroja vaikka määrärahat ovat samat. Joten täytyy luoda katsaus kokkiin. Mieleeni muistuu pappi, jota kukaan ei halunnut puhujaksi, tms. ja häntä sanottiin virkapapiksi. Muodollisesti pätevä, mutta sisällöltä köyhä ja toimitusten tekstit olivat ohjekirjan tekstejä. Ilmeisesti laitoskokki voi olla muodollisesti pätevä, mutta rakkaus ruokaan puuttuu. Tätä kuvastaa armeijan keittiöhenkilön kommentti: "Kyllä ne (sotilaat) pärjää näkkileivällä.".

Päiväkotien aterioihin paneudutaan, jotta lapset innostuvat syömään erilaisia ruokia. Aikuisen ei sitten ole enää väliä. Jos ei maistu, niin voi olla syömättä.

Ilmeisesti mössö ja pöperö annoksilla ajetaan ihmiset pois terveellisestä ruuasta ja hakeutumaan grillille. Elimistömme kaipaa erilaisia aineita ruuasta ja niiden puutteet aiheuttavat omat ongelmansa. Luvattoman usein epäterve ruoka näkyy myös vyötäröllä ja verenkiertoelimissä.

Liian pieni annos ja/tai energiaköyhä ateria johtaa toisiin ongelmiin.

Miten laitosruokaloiden henkilökunnan saisi motivoitua? Vai onko sittenkin kyse ammattitaidosta?

Sateenkaaria

Seta on pitänyt liki neljäkymmentä vuotta paraatejaan. "Taiteelliset" postimerkit nostivat kohun. Itse ajattelin jättää koko aiheen väliin, sillä minulle on yksi hailea mitä kukakin ja kenen kanssa makuukamarissaan puuhailee, kunhan se tapahtuu molemminpuoliseen vapaaehtoiseen sopimukseen perustuen.

Nyt aiheeseen puuttumisen aiheutti eilinen aamun aviisi, jossa oli kirjoitus yleisönosastolla. Sen mukaan äitiyspakkaus nimikkeenä on epätasa-arvoinen nykyisen avoimuuden aikana ja nimitys antaa vanhoillisen käsityksen äidistä kasvattajana. Äitiyspakkauksen idea ei ole kasvatuksellinen vaan sen alkuperäisenä ohjata odottavat äidit terveydenhuollon pariin, jotta lapsikuolleisuus (joka 10. lapsi kuoli ennen vuoden ikää) saataisiin vähenemään. Alkuun se oli tarkoitettu vähävaraisille, joilla ei ollut varallisuutta lääkärimaksuihin, mutta vuodesta 1949 se on ollut jokaisen odottavan äidin saatavilla. Taloudellinen hyödyke toimi porkkanana (erityisen suosittu oli emalinen pesuvati). Tämän järjestelmän ansiosta lapsikuolleisuus on meillä maailman pienintä. Nykyisin ei taida tämä porkkana enää toimia, sillä saimmehan juuri lukea naisesta, joka oli "surmannut" ja pakastanut viisi vastasyntynyttä.

Mennäkseni tähän tasa-arvoon,  nyt on kun aihetta tullut taasen tuutin täydeltä. Seta on ajanut tasa-arvoa jo neljäkymmentä vuotta. Heidän ajatuksena on, että jokainen voi elää "yhdenvertaisina riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta".

Meillä on ollut kautta maailmanhistorian henkilöitä, jotka ovat olleet kiinnostuneita vain oman sukupuolen edustajista. Jokainen on suhteen tietänyt, mutta ei aiheesta kukaan ole rumpuja paukutellut tai torvia soittanut. Ihmistä on arvostettu vain hänen taitojensa vuoksi.

Postimerkkeihin olisi voitu valita parhaat kuvat, mutta ilmeisesti niihin haluttiin valita mahdollisimman pornahtavat versiot homoseksuaalisuudesta, jotta aihe tuotaisiin jokaiseen kotiin. Toki piirtäjä on vaikuttanut usean artistin pukeutumiseen.

Avioliittolakia pidetään nyt vanhoillisena ja epätasa-arvoisena, sillä se ei salli samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Rekisteröity parisuhde on ollut jo pitkään. Avioliitto on uskontojen pohjalta miehen ja naisen välinen eikä se tunne samaa sukupuolta olevia. Täten laki on rasistinen, kun ei moista ymmärrä. Perusajatus lienee jo muinaisuudessa, jossa ideana oli perhe. Mies siittää ja nainen synnyttää. Joissakin maissa avioliitto on mahdollinen samaa sukupuolta olevien kesken. Kun tätä ajatusta on miettinyt, niin pitäisikö meidän heteropariskuntien ottaa avioero ja sitten rekisteröidä parisuhde, ihan vaan tasa-arvon nimissä.

Pidän dokumenteista ja niitä mielelläni katselen. Tuli katsottua kaksi miesparin perheenhinkuleffaa ja ainoa ajatus mikä mieleen nousi oli sääli. Naisrukka odottaa yhdeksän kuukautta vaan menettääkseen lapsen/lapset. Kummassakaan dokumentissa ei kerrottu, kuinka nainen oli selviytynyt, sillä elimistöä ei voi muuttaa. Synnytys laukaisee maidon erityksen, joka toki voidaan pysäyttää lääkkeillä, mutta ei se heti vaikuta. Lisäksi hormonilääkkeiden sivuvaikutukset. Naispareilla asia on ehkä helpompi, mutta ilman miestä eivät hekään perheidyllistä voi nauttia. Kolikossa on kaksi puolta ja metalliseos lisäksi. Viitaten kappaleeseen kaksi ja sen viimeiseen lauseeseen, niin kasvattajina voi hyvin toimia kaksi tunnollista aikuista. Tosin mietin tilannetta, jossa lapsen suuntaus seksuaalisuuteen onkin toinen. Miten vältetään ristiriidat?

Torvisoittokunta on mekastanut nyt, kuin anarkistit konsanaan. TV:ssä on oikein ollut Pride viikko. Pride kulkue on ollut jo pitkään kaduilla. Nimeksi on valittu englannin kielen sana pride ja ilmeisesti siksi, että sen ensisijainen merkitys on ylpeyden aihe. He voivat nyt olla ylpeitä valitsemallaan tiellä.

Pride-sanalla on muitakin määritteitä ja niistä otan käsittelyyn ylvästelyn. Aikaisemmin olen heidät hyväksynyt, mutta en enää. Mieleeni on noussut ajatus, että homous/lesbous ei ole tyydyttävä tila, koska sitä pitää mainostaa joka käänteessä. On tyypillistä kuulla nykyisin, että olen lesbo/homo, tiedätkö, että olen lesbo/homo, tuntuuko sinusta pahalta, että olen lesbo/homo, minä en ole nainen, kai sinä sen huomasit, jne. Edelleenkään minua ei kiinnosta kenenkään makuukamarileikit, mutta en myöskään pidä miespuolisten (em. tiedotuksen jälkeen) ilmoituksesta, että peppu on kipeä. Moinen kuulostaa ihan teiniltä, joka kertoo jokaiselle, keneltä sai.

Hieman malttia nyt, sillä tällä vauhdilla te menetätte meidän arvostuksen ihmiseen itseensä.

No nyt se tuli

Lomake, jossa oli saatekirje omavalvontailmoitukseen. Tästä kirjoitin jo vuosi sitten eli aiheena oli Tee se itse palotarkastus.

Katselin ja scannasin tuo lomakkeen ja tulin perinjuurin pettyneeksi. Kuten aiemmin epäilin, niin meille (omakotiasujille) tulee tuo aneeminen lomake. Laki vaatii toimimaan ja viranomaiset kauaksi karkaavat.

Osaanko toimia oikein onnettomuustilanteessa? Minä ehkä osaan, mutta ihminen on ihminen ja jotkut joutuvat täydelliseen lukkotilanteeseen tai täydelliseen tuplasupervoimiin. Oma koti, josta tiedän tilat. Saatan kuitenkin hätääntyä ja tehdä toisin. Osaanko sittenkin toimia oikein?

Palovaroittimet ovat pakollisia ja tämän palotarkastusilmoituksen mukaan niitä pitäisi olla 1 kpl/ kerroksen alkavaa 60 m². Mitä vastaan sillä palovaroittimet ulvovat kaikelle ja olohuoneesta ne on nyt poistettu, aina kun keittiössä kokataan niin ulvonta on loputon. Saunatuvalla sitä ei ole, sillä jo padan lämmittäminen saa sen ulvomaan. Neliöt kuitenkin vaativat, että sellainen olla pitää. Täten en voi saunoa, sillä jatkuva ujellus saa naapurit soittamaan palolaitoksen.

Varatikkaat on, mutta niiden normit ovat muuttuneet. Aiemmin jo minulle huomautettiin vanhoista taittuvista maahan asti ulottuvista tikkaista, että ne eivät enää ole voimassa. Vuosi sitten ne koettelin ja toimivat yhä hyvin, kun ikkunasta niille kiipesin (tosin moinen akrobatia sai luut särkemään). Mitä ovat talo- ja kattotikkaat? Katon tikkaat ymmärrän, mutta ovatko talotikkaat seinälle (kattotikkaille) nousevat tikkaat vai ulkoportaat.

Autosuojaan ei ole varastoitu ylimääräistä palokuormaa. Miten tämä määritellään? Tästä en ole nähnyt yhtään ohjetta. Vapaaraja ADR kuormalle vai jotain muuta?

Kemikaalien, bensiinin ja nestekaasun säilytys? Kun "oikea" palotarkastaja kävi täällä, viiden minuutin ajan, ei häntä kiinnostanut hiukkaakaan kotimme kemikaaliarsenaali. Koska häntä ei kiinnostanut, niin voin varmaan rastittaa jokaiseen kohtaan, että kaikki kunnossa on.

Näkyvä talonnumero. Kollegani ajoi hitaasti etsien numeroa. Asiakas vittuili, että kuski ei tainnut olla kartalla. Kollegani totesi, että numeroa ei ollut ja joutui laskemaan. Hän myös totesi, että nyt baarissa sinulta jää yksi tai kaksi juomaa juomatta, haittako se. Mieti, jos ambulanssi joutuu etsimään. Talossa oli hopeinen numero vaalean harmaalla tiilipinnalla, oliko se näkyvä.

Ihminen katsoo kotiaan omin silmin ja sen minkä näkee on tavallinen. Ulkopuolinen saattaa nähdä epäkohdan, joka on asujan silmissä normaali.

 Jätän ilmoituksen tekemättä, sillä vaaraa aiheuttavasta haluan toisen silmien katsovan. Minulle se ei välttämättä ole.................

Mä kuljin herrojen kanssa pellon laitaa

Pitkään olen katsellut median kirjoittelua meidän hallitusherroista ja jotenkin touhu yhdistyi tuohon vanhaan lauluun.

Ensin sorvattiin säästöjä budjettiin ja kun sovitut asiat eivät miellyttäneet niin Vahva Vasen nosti kytkintä hallituksesta. Hallituksessa päätettiin, ettei paikkoja täytetä, vaan pari heppua hoitaa ne siinä sivussa. Tosin homman hoitamiseen tarvitsi palkata useampi avustaja parille hepulle, joten ainakaan sillä rintamalla ei säästöjä saatu aikaiseksi. Toivottavasti avustajat ovat viisaampia kuin liikenne- ja kulttuuriministeri.

Seuraavaksi tuli eurovaali ja kas kummaa, kun sinne hinkui myös moni säästöjä sorvannut. Pääministeri Käteinenkin hamuaa komissaarin salkkua, ryssittyään ensin Suomen talouden. Huvittavaa on se, että hän on mediassa sanonut: " Suomen tilanne on nyt hyvä ja hallituksen tilanne hyvin kirkas.". Kunpa se olisi hyvä ja kirkas myös kansalaisille. No, pääministeri sitten päätti myös nostaa kytkintä. Kansallisen Sekoomuksen vuosikokouksessa päätetään uudesta pääministeristä, kun kerran valtapuolue on, niin omista joukoista löytynee kapteeni valtiolaivan ruoriin.

Kesä on puoluekokouksien aikaa. Lienee vesisateessa miellyttävämpi taivaltaa kuin paukkuvassa pakkasessa tai nilkkoja myöten loskassa laahustaessa. Kansallisen Sekoomuksen kokousta uhkasivat hieman hillitä Vahvan Vasemman militarisiipi. Tosin siitä uhkauksesta ei sen enempää ole kuulunut.

Urheilullinen Teletumppi valittiin ja onnellisena kertoi hän, että olo on kuin rokkitähdellä. No rokkikonserttiin valinnan jälkeen lähdettiin koko perheen voimin. Ei enää kiinnostanut EU-hommat, vaikka volyymivoittajana sinne uudelleen tulikin valituksi.

Asiaan!

Edellinen pääministeri Katainen, on onnistunut sekoittamaan ministeriensä kanssa koko Suomen talouden ja antoihan tuo EU:kin jo huomautuksen, että valtiolainan määrä on jo EU sopimuksen rajoilla. Veroja, verojen perään ja jonnekin ovat kaikki palvelut kadonneet eikä niihin rahaa enää ole. Etelä-Euroopan kriisimaille kyllä löytyi rahoitusta, mutta kotoiset kohteet ovat jääneet sitä vaille. Suuria ideoita tuli lukuisia ja niiden maksajina duunarit. Omaa ammattialaani tulivat koskemaan direktiivikoulutukset ja niistä minä maksan. Ammattialaltani ollaan poistamassa veroetuus, joten tulevaisuudessa herratkin pääsevät vintage-taksin kyytiin. Yrittäjän rooli erinäisine maksuineen rupeaa muistuttamaan jo venäläistä rulettia.

Nyt sitten valittiin uudeksi pääministeriksi Alexander Stubb ja olen sanalla sanoen kauhuissani. Varmasti hyvä ulkopolitiikassa, mutta sisäpolitiikan tuntemus on heikko ja heikkona pysyy eikä edes paljoa taida kiinnostaa. Ainoa varma asia on se, että tavallisen duunarin ja yrittäjän asema heikkenee. Lisäksi hän tulee nopeasti myymään meidät Eurooppaan, sillä hän on tuon hirviön vankkumaton kannattaja. Sitä hän ei tajua, ettei EU:sta voi tulla oikeaa liittovaltiota, koska yhteistä kieltä ei ole sekä etelän ja pohjoisen kulttuurierot ovat huimat.

Ei myöskään ilahduta pääministeri, joka avoimesti kannattaa maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta. Olen pitkään seurannut maahanmuuttajia ja valitettavasti sen mukana on tullut ilmiöitä, jotka eivät meidän kulttuurissa ole hyväksyttyjä. EU-jäsenyyden myötä olemme lisäksi saaneet ristiksemme Romanian, Irlannin, jne. romaanit ja rikostilastot kertovat omaa kieltään, ikävä kyllä. Lisäksi hän on myös vähemmistöryhmien oikeuksien asianajaja ja kuului europarlamentissa ryhmän varapuheenjohtajana. Ilmeisesti hän tulee sallimaan lasten silpomiset monikulttuurisuuden nimissä.

Kokoomuksen iskulauseena on nyt :" Kokoomus on aito kansanliike, jonka tavoitteena on luoda mahdollisuuksien tasa-arvon Suomi. Haluamme säilyttää hyvinvoinnin ja toivon paremmasta myös vaikeina aikoina.". Ainoa ongelma on vain se, että suomalaisella ei ole enää mahdollisuuksia, ei hyvinvointia ja toivo paremmasta on karannut jo kauas. Jatkuvat säästötalkoot, lisääntyvät verot, kauas karkaavat palvelut ja työpaikat, yt-neuvottelujen jälkeen ei useillakaan ole enää toivoa.

Nyt on ollut mediassa kirjoituksia asunnoista, jotka ovat arvottomia. Ne eivät ole enää mitään maaseudun puolittain romahtamispisteessä olevia rakennuksia vaan kaupungeissa olevia. Monesti arvonalennukseen on ollut syynä työpaikkojen katoaminen alueelta tai maahanmuuttajien gettoasuminen. Itse en ostaisi tai vuokraisi asuntoa alueelta, jossa ei kuule maamme virallisia kieliä.

Jotenkin tuntuu siltä, että uusi pääministerimme sopisi paremmin "kielinaisen" rinnalle pitämään show:ta, josta kukaan ei käsitä yhtään mitään, mutta yritys on kova.

Pirullinen piipitys

Ilahduin suunnattomasti lukiessani aamun aviisia. Aiheena olivat lukemattomat kodin ja työpaikan laitteet, jotka piipittää tavalla tai toisella. Äänillä on tarkoitus kiinnittää käyttäjän huomio laitteen ongelmatilanteisiin. Osa piippauksista on täysin hyödyttömiä. Nykyisin piippaa joka puolella ja yleensä useammin kuin kerran ja luvattoman usein ääni on hyvin voimakas.

Yksi esimerkki turhasta piippauksesta löytyi artikkelista eli mikroaaltouuni sanoo ping kun ateria on valmis. Pakastimestani ottamani Sveitsin pihvi ei merkkiäänen jälkeen välttämättä ole valmis syötäväksi, jos ohjelmavalitsin on jäänyt pakasteen sulatusohjelmalle. Tämä merkkiääni on hyödyllinen vain näkövammaiselle.

Hyödyllinen on palovaroittimen piipitys, mutta kun se piru piipittää myös muulle. Muutama päivä sitten keitin mehumaijalla kevään ensiantimia ja terävä, loputon ulvonta oli seurauksena olohuoneessa. Ei siis auttanut muu kuin irrottaa paristo. Saunatuvalta sen joutui poistamaan, sillä jo padanveden kuumentaminen sai sen ulvomaa. Tuotekehitys on jäänyt hieman puutteelliseksi oletan, vaikka tuo pakollinen onkin.

Toistuvat piipitykset ovat normaaleja nykyisissä autoissa ja niitä on joka lähtöön. Peruutustutkan merkkiääni on hyvä, mutta kun pöllyävä lumi tai rapa kun sen tukkii, niin viserrys on loputon ja se on pois kytkettävä, sillä eihän sitä kuuntele Erkkikään. Oman työautoni (ranskalainen, olen syytön sen valintaan) olen nimennyt Edith Piaf:ksi, koska sen viserrys on loputon. Kesärenkailla, jossa on kevytmetallivanteet, saan kuulla kolme rumaa piippausta ja auton messukenttä ilmoittaa ettei minulla ole renkaita (magneettinen monitorointi). Erilaiset merkkiäänet on myös siihen, että onko etu- vai takaovi auki tai konepelti ja takaluukku auki. Vielä hirveämpi on meteli, jos ajoneuvoa siirtää puoli autonmittaa ovi auki. Tunnustan myös rehellisesti, etten aina käytä vilkkua (ts. silloin kun en muita liikkujia näe kuin rusakon), sillä se vilkun ääni muistuttaa lähinnä äänensä juonutta könninkelloa. Huollossa osa äänistä saatiin hieman hiljaisemmaksi, mutta vain vähän. Työautostani onneksi on turvavyön hälytin kytketty pois, joka työautolleni sallitaan (liikennevalistuksen jakaminen aamuyön tunteina ei ole optio). Ajoin joskus työautona Volvoa ja sen turvavyön hälytin ulvoi loputtomasti ja nousevalla äänellä. Luojan kiitos se kytkettiin pois.

En tiedä näistä nykyisistä älypuhelimista, mutta perinteinen tietokone on siitä ihanteellinen, että saat valita äänenlajin ja minkälaiseen asiaan haluat merkkiäänen. Jotkut tykkäävät, että kuuluu ping kun olet saanut sähköpostia. Hieman saattaa ruveta rasittamaan, kun ping tulee joka lähtöön. Olet painanut väärää nappulaa, tallennetaanko varmasti, osta nyt hyvä ihminen uusi mustepatruuna, jne. Onneksi perinteissä tietokoneessa voit valita vaihtoehdon, että ääniä ei ole lainkaan. Meidän huushollissa on aina ollut yksi ensimmäisiä toimenpiteitä asennuksen jälkeen eli rasti ruutuun "Tapa äänet".

Professori Kaisa Väänänen-Vainio-Mattila sanoi kuitenkin hienosti: "Jos ääniä on kovin paljon, ne menettävät tehokkuutensa ja alkavat jopa ärsyttämään.". Itse inhoan kaikkia piipittäviä, visertäviä laitteita ja tämä on luonnollista, sillä entisessä ammatissa, vanhalla puolella soittokellojen ääni kytkettiin iltaisin pois klo 19 - 07 väliseksi ajaksi, mutta uudella puolella ei sitä voinut tehdä. Järjestelmä oli automaattinen ja yöksi katkesivat vain huone- ja käytävä äänet. Kanslioiden ja taukotilan laitteiden äänet jäivät ja samalle tasolle kuin päiväaikana ja ääni oli kova ja korkea. Yöaikana kilisivät myös ensiavun ovi- ja soittokellot. Päiväaikana oli muuta hälyä niin paljon, että soittokellojen ääni vaimeni hälyyn. Huomasin olevani yövuoron jälkeen levoton, keskittymiskyvytön ja rauhaton, kuten moni kollegakin. Väsytti, mutta saattoi mennä pari kolme tuntia siihen, että rauhoittui sen verran, että unenpäästä pääsi kiinni. Lopulta tein taskuvihkollani tilastollisen laskennan tukkimiehen kirjanpitoa tehden. Yhdeksän tunnin aikana tuli tilulililii 167 kertaa eli Elon lyhyen matematiikan mukaan noin joka kolmas minuutti.

Yhden asian professori kuitenkin unohti lääketieteen laitoksen professorilta kysyä eli kuulon väsymisestä eli ensiaskel kuulon vaurioitumiseen. Jatkuva korkea ääni aiheuttaa siis sen, että kuulo väsyy ääneen ja tällaiset rekisteriäänet työpäivän jälkeen ovat hukassa. Oletko huomannut, että puolisosi, työtoverisi, tms. on sinulle sanonut ärtyisästi työvuoron edetessä tai jälkeen, että älä huuda. Hämmästyneenä jäät tuijottamaan, että en minä mitään huuda. Korkeat, kovat äänet ovat näet kadonneet rekisteristä ja innoissasi, jos jotain selität, niin äänen korkeus nousee ja huudat, koska kuulosi ei enää käsittele korkeaa rekisteriä. Myöhemmin kuulon väsyminen johtaa kuulokynnyksen kapenemiseen ja lopulliseen kuulovaurioon, vaikka desibelimäärä ei edellytä kuulosuojainten käyttöä.

Professori lienee kokenut ja tutkinut ääniä. Artikkelissa mainittiin, että äänien säätöön pitäisi olla mahdollisuus. Työautossani on rokkikone hyvin hiljaisella ja kuulen silti biisit hyvin. Osa asiakkaista kysyy, miksi minulla ei ole radio päällä ja toinen osa sanoo jo alkutahdeista, mikä biisi on kyseessä. Kuulokynnys on myös yksilöllinen. Ajoneuvoissa sinä et voi vaikuttaa ääniin ja huoltokin vain vähän äänen voimakkuuteen. "Tapa äänet" toimintoa ei monessakaan laiteessa ole ja jos ymmärrät hieman ajoneuvotekniikasta ja kytket jonkun toiminnon pois, niin messukenttä tasan varmasti ilmoittaa, että ei siihen yhteyttä saa ja seurauksena uusi viserrys.

Kun merkkiääniä on joka lähtöön, niin jos ne eivät totaalisesti ärsytä, niin niihin lakataan kiinnittämästä huomiota. Nykyisin kuorma-autoissa ja busseissa on peruutuksen merkkiääni, mutta luvattoman moni silti kävelee, pyöräilee ja ajaa peruuttavan, piipittävän ajoneuvon taitse. Saman kohtalon ovat kokeneet merkkivalot eli suojateiden yhteydessä vilkkuu keltaista ja sinistä. Moni ei enää varo työkonetta (tosin toisilla majakka palaa koko työvuoron, ei silloin kun työkoneella olisi tarkoitus varoittaa poikkeavasta ja vaaraa aiheuttavasta toiminnosta) sekä hälytysajoneuvoista.

Herää kysymys siitä, että voidaanko 99 % äänistä poistaa? Valinnan vapaus, kyllä minä tiedän, että suuntavilkku on päällä, mutta äänestä huolimatta monella se jää vilkkumaan ja usein siihen suuntaan, johon ei olla edes menossa. Lyhyt merkkiääni olisi mielestäni optio eli piippaa vain kerran. Juu olen kuullut sen ja toimin, mutta kun viserrys on loputon, jaksanko enää välittää tai jopa kytken pois moisen.

Hälytysääni on usein ensiarvoisen tärkeä, mutta jos viserrystä ja piipitystä on liikaa, niin moniko enää välittää.

Äideistä pahin

Lapsuutta en nähdä mä saa. Hieman mä sain, eloa vain äidiltä mun...........

Mediassa on käsitelty laajasti erään naisen elämää ja viittä kuollutta pienokaista. Yksi on säästynyt. Lisäksi mediassa on ollut puhetta ja pulinaa pienien lapsien rääkkäyksestä. Sekin on jälleen uusioperheestä. Miten voimme pieniä auttaa?

Monesti on ollut kirjoituksia siitä, että pieni lapsi voi huonosti. Lastensuojelu ei tavallisesti ota asiakseen tarkastaa tilannetta, vaan odotetaan, että jotain tapahtuu. Kuten kirjoitin syyskuussa 2012 otsikolla Perheväkivalta, niin kävi ikävästi eli tyttölapsi tuli surmatuksi isän ja hänen elämänkumppaninsa toimesta. Mediassa keskusteltiin kovasti tyttölapsesta, joka samanlaisessa tilanteessa elävänä sai ravinnokseen vain puuroa ja olikin sitten jo pahoin aliravittu.

Lapsensurma on lieventävä asianhaara, jossa äiti voi saada lievän tuomion. Nainen, joka synnytyksestä johtuvassa uupumuksessa tai ahdistuksessa surmaa lapsensa, on tuomittava lapsensurmasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi, näin sanoo rikoslaki. Kyllä, mutta viisi. Oikeusoppinut kertoi tapauksen johdosta, että on vallalla lynkkausmieliala. Itse ymmärrän kyllä yhden, mutta viisi on jo suunnitelmallista. Lynkkausta tai ei, mutta tuo nainen pitäisi tuomita viidestä murhasta, sillä kohtukuolema tai syntyneenä kuollut on samalle naiselle melkoinen mahdottomuus toistuvasti.

Salaa raskaana, onko se mahdollista? Itse asiassa on, sillä osalta naisista puutuu tyypilliset raskauden oireet. Toiset taas tietävät heti, että hedelmöitys on tapahtunut. Monesta naisesta ei edes näy raskaus päälle päin. Sanoihan äidilleni vanha kätilö: "Aioitteko pienokaista hankkia". Minä synnyin kolme viikkoa tuon lauseen jälkeen. Yllättäen media kertoi myös tuosta nunnan synnyttämästä, kun vatsakivut olivat kovia. On naisia, jotka eivät tiedä raskaudestaan ennen kuin synnytys lähtee käyntiin ja niitä naisia, jotka tietävät heti.

Viisi pienokaista jäi ilman lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Pakastimeen piilotettuna ja muutossa joutuvat pienet ihmistaimet säkkiin. Neuvolatoiminta on äideille vapaaehtoista. Olisiko siitä tehtävä pakollinen naiselle, joka on vielä lisääntymiskykyinen?

Vanhemmiksi pääsee kuka tahansa lisääntymiskykyinen. Kukaan ei poista sitä oikeutta. Saat perustaa perheen juuri siihen maailmaan jota edustat. Sijais- tai adoptioparien elämä syynätään vessanpönttöä myöten.