Tietotekniikan armoilla

Meidät on opetettu tietotekniikan orjiksi, sillä monet palvelut löytyvät ainoastaan netistä ja jatkuvasti kerrotaan käteisen rahan käytön kalleudesta. Väläyttipä Nordea siitäkin, että oman rahan tallettaminen muuttuisi maksulliseksi.

Teleoperaattorien ja pankkien tietoliikenteen ongelmien vuoksi olemme melkoisen kädettömiä. Kun tekniikka sortuu, niin korvaavaa ei ole. Ajatelkaamme esimerkiksi työtöntä, jonka pitäisi tiettynä päivänä tehdä ilmoitus TE-keskukseen ja yhteyttä ei ole (monesti etukäteen tehty ilmoitus on estetty). Kun ilmoitusta ei ole voinut tehdä netissä ja puhelimitse asiaa ei voi edistää, niin seuraukset saattavat olla katastrofaaliset, toisin sanoen putoat korvausten piiristä.

Kun tietotekniikan määrä on lisääntynyt jatkuvasti, on se johtanut käyttäjätunnusten ja salasanojen viidakkoon. Entisellä työmaalla minulla oli parhaimmillaan kaksi kymmentä viisi erilaista käyttäjätunnusta ja salasanaa. Muistin kapasiteetti on rajallista ja tuolloin minulla oli käytössä pienen pieni vihko (5 x 4 cm), johon olin kirjoittanut nuo muistiin (koodattuna). Tosin tuosta pienen pienestä vihkosestä löytyi lääkkeiden muuntaulukko milligrammoista millilitroiksi, jne. Tällaisen luettelon kadottaminen olisi kohtalokasta. Muistan myös hyvin erään autoilijan polttoainekortin numerosarjan, sillä menin useasti sekaisin oman pankkikorttini kanssa, jossa oli luku ja kaksi lukua peräkkäin ja vielä yksi luku. Polttoainekortissa oli sama kaava, erona vain rinnakkaiset numerot. Arvatkaa, kuinka monta kertaa tyrkytin väärän kortin numeroa?

Tietokoneita täytyy huoltaa ja harmeista pienimpiä ovat pankkien viikonloppuiset huoltokatkot, jotka tyypillisesti alkavat sunnuntai aamuna klo 03.00. Perustelu ajankohdalle on se, että se häiritsee mahdollisimman pientä käyttäjä määrää. Yleensä huoltokatkojen aikana eivät toimi nettipankki, kortit eikä seinästäkään saa rahaa. No, sunnuntain aamuyöllä alkaa kansa kotiutua viihteeltä ja harva asiakas on käynyt median tai pankin sivulla katsomassa oman pankkiryhmän huoltokatkon. No, minä saan niskaani huudot siitä, kun ilmoitan, että huoltokatkon vuoksi sinun muovirahasi ei toimi, etkä sillä saa rahaa seinästäkään, toisin sanoen odota aamu yhdeksään tai kävele kotiin.

Tämä ilmiö on muuten hyvin hämmentävä (viitaten edelliseen kappaleeseen). Nykyajan ihminen on jatkuvasti nokka kiinni tietoteknisessä välineessä, mutta ei ole saanut tietoa. Oletko huomannut saman ilmiön kuin minä eli kännyköiden yleistyessä et saa enää puhelimella ketään kiinni. Lankapuhelin aikana sait aina yhteyden. Itsekin nuorena toimin puhelinkeskuksen hoitajana ja meille keskukseen ilmoitettiin poissaolot työpisteestä ja soittoajat. Nämä pystyimme sanomaan soittajalle heti sekä myös sen, että montako soittajaa on jonossa ennen sinua. Nyt kuutelet raivostuttavaa muzakkia (tietoteknisesti tehtyä hissimusiikkia, jolla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa) minuutti kaupalla ja väliin tulee ilmoitus, että voit asioida verkkosivuillamme osoittessa www.sitäsuntätä.net. (ketju jatkuu juuri niin kauan, kuin hermosi kestää) Toki sivulla ei voi hoitaa kaikkea ja luonnollisesti olisi toivottavaa, että verkkosivut toiminisivat.

Tuossa taannoin takkusi erään operaattorin järjestelmä kunnolla, matkapuhelin yhteydet, netti, tekstiviestit menivät mykäksi. Eräs kansalainen kertoi minulle, että heidän alueelle tehtiin kaapeliremonttia ja heiltä poistui lankapuhelin ja kiinteä nettiyhteys. Mietin vakavasti niiden poistoa, sillä kun yhteydet särkyvät, ei enää ole varajärjestelmää. Miten ensinnäkin ilmoitan tai saan ilmoituksen häiriöstä, jos varajärjestelmää ei ole. Hätätilanteessa en saa yhteyttä hälyytyskeskukseen, kun ei ole yhteyttä. Pitäisikö jokaiseen kotiin järjestää länkytin vai opettaa savumerkit, morsetus lampulla vai mitä?

Nyt jälleen takkusi erään pankin toiminnot. Kun kortti ei toimi ja rahaa et saa seinästä ja monissa pankeissa ei enää voi nostaa käteistä kuin rajatun ajan, niin millä maksat ruuan, polttoaineen, jne. Pitääkö kauppojen, huoltamoiden, ym. pistää lappu luukulle, että tänään ei toimi tämän pankkiryhmän kortit, joten suorita ostoksesi paremmalla ajalla. Täten yrittäjän aika menee pankkiyhteyksien toimivuuden seurantaan.

Kun soppaan lisätään kaiken karvaiset huijarit, niin soppa on valmis. Palvelunestohyökkäykset ovat arkipäivää. Nigerialaiskirjeitä on sähköposti väärällään. Pankkitunnuksia kalastellaan milloin minkäkin viranomaisen nimissä. Tunnusten skimauslaitteita löytyy siltä sun täältä. Myynti-ilmoituksia olemattomista tavaroista. Listaa voisi jatkaa loputtomasti.

Nyt tuon operaattorin puhelin häiriö johti sairaalassa ongelmiin. Itse huomasin tuon ongelman takavuosina eli järjestelmän pimetessä ei ole käytettävissä potilastietoja. Kaikki tiedot ovat potilaalla (jos sattuu muistamaan). Nykyisessä työssä, kun nettiyhteys pimenee, niin mitkään varmistavat kortit eivät toimi.

Kun olemme pakotettuja nettiorjuuteen, niin miksi siitä on tehty erittäin haavoittuva?

Sananen vanhusten hoidosta

Erilaisissa median lähteissä on vellonut kuumana keskustelu vanhusten hoidosta. On tullut risuja runsaasti, ruusuja vähemmän. Käsittelen aihetta monelta kantilta, sillä itse tein työtä vanhusten parissa yli kaksikymmentä vuotta ja äitini liki neljä kymmentä.

Huono hoito on ollut päällimmäisenä vanhusten hoidosta keskusteltaessa. Likaisuutta, pesemättömyyttä, nälkäisyyttä, janoisuutta, jne. Viimeisin kohu nousi tuosta Pihlajalinnan paikasta, jossa hoitajia irtisanottiin. On hoitajia ja hoitajia eli niitä, jotka tekevät työnsä hyvin ja niitä, jotka eivät kajoa potilaisiin kuin injektioneulalla.

Muista hyvin työpaikkani viimeisen päällikön, joka oli oikein hoitotieteilijä. Vuorossa hän huolehti yhdestä potilaasta, joka oli osaston "tervein", eli pystyi itse huolehtimaan syömisistään, peseytymisistään, wc-käynneistään ja keskustelemaan. Tekemänsä "hoidot" eli selänpesun, jalkojen rasvauksen, hiusten kampaamisen tuo päällikkö kirjasi tarkoin ja kuittasi ne. Me, jotka veimme potilaan paareilla suihkuun, hoisimme inkontinessiongelmista kärsivät, leikkasimme silsan kovettamat kynnet, jne., emme päässeet tekojamme kirjaamaan, sillä päällikkö kuittasi ne tehdyksi katsomalla tekemisiämme ja kuittasi ne omiin nimiinsä. Joskus mietin, että mikä olisi ollut potilaiden tila, jos vuorossa olevat olisivat olleet samanlaisia kuin tuo pomo oli. Tässä kohtaa myös mietin kaikkia niitä, jotka hakeutuvat hoitajakouluun. Ennen oli soveltuvuustestit, nykyisin lähihoitajakoulutukseen hakevat nuoret ja vanhat, jotta tuet säilyvät ja se monelle on viimeinen oljenkorsi kun haluttu koulutuslinja ei ole avautunut.

Ruokailu on yksi, mikä on myös herättänyt voimakasta keskustelua. Ikä ja sairaudet muuttavat ruokailua monin tavoin. Maku- ja hajuaisti muuttuvat. Moni valittaakin ruoan mauttomuutta, kun siitä on pyritty tekemään "terveellistä". Siinä missä nuori potilas kaipaa pizzaa ja kebabia, niin vanhukselle näiden mausteisuus on liikaa (vastaava ilmiö on havaittu kouluruikailussa, jossa perusruoka ei oppilaille maistu). Hoitolaitoksissa potilaat saavat aterian, mutta monesti kotihoidosta tulee hoidettavaksi hyvin aliravittu vanhus ja tähän ongelmaan on törmätty usein siinä tilanteessa, kun vähemmän muistisairas hoitaa enemmän muistisairasta. Laitoskeittiöt myös monesti tekevät jauhetusta ruuasta sotkua jo valmiiksi ja oksennuksen näköinen ateria ei herätä ruokahaluja. Jauhetusta ateriasta saadaan näyttävä, jos halutaan. Miten löytää ruokailussa kultainen keskitie? Itse käytin vanhaa esimerkkiä usein eli vanhus kieltäytyy ruuasta, omaiset vaativat vanhukselle ruokaa, lääkäri sanoo, että nesteytyksestä ja ravitsemuksesta on huolehdittava, moraali kieltää nälkään tappamisen ja etiikka väkisin syöttämisen.

Miksi hoito ei ole onnistunut? Hoitolaitosta on helppo arvostella ja muistan hyvin erään omaisen raivostumisen meille, ettemme vahtineet riittävästi ja vanhus pääsi pyllähtämään, josta seurasi mustelma kankkuun. Tapauksen huvittava puoli oli siinä, että vanhus vietti syntymäpäiväänsä ja kotona oli tupa täynnä omaisia, mutta kukaan heistä ei valvonut ja vanhus istui ohi tuolista ja mursi sen seurauksena lonkkansa. Mitalissa on edelleen kaksi puolta.

Myös kotiutuksesta on paljon puhetta ollut ja viimeisin tänään. Sairaalasta kotiutettu liikuntarajoitteinen, muistisairas vanhus oli jäänyt vaille hoitoa ja ilmoittaminen oli jäänyt. Ikäväksi asian tekee se, että tapausta kommentoi hoitaneen sairalaan (Haartmanin sairaala) ylilääkäri Laura Pikkarainen sanoin: "Kaikista potilaista emme säännönmukaisesti ilmoita omaisille, vaan oletamme, että potilas itse ilmoittaa.". Pikkarainen voisi hieman kerrata dementoivia sairauksia ja miettiä, miten dementoivaa sairautta poteva muistaa itse ilmoittaa omaisille ja vielä sillä edellytyksellä, että potilaan muistama omainen on joku muu kuin mummu tai vaari, joka on todellisuudessa siirtynyt ajasta ikuisuuteen jo muutama vuosikymmen sitten. Tosin itse muistan ikävän tapauksen (tuolloin olin nuori, vihreä hoitaja), jossa potilas kotiutettiin yliopistosairaalan kirurgiselta osastolta. Kotona oli vastassa vanhuksen läheiset ja ihmettelivät vanhuksen huonoa kuntoa. Veivät sitten vanhuksen oman terveyskeskuksen päivystykseen, josta vanhus toimitettiin yliopistollisen sairaalan sisätautiostatolle, sillä kirurgisen puolen lääkärit ja hoitajat eivät tunnistaneet sydämen vajaatoiminnan oireita. Onko erikoisalat eriytyneet liian pienelle alueelle ja kokonaiskuva hävinnyt?

Hankala potilas on yksi avainsana ja sitä helposti käytetään. Vaikka itse olen terveydenhuollon ammattilainen, niin minut on julistettu hankalaksi potilaaksi, sillä minä en osaa käyttäytyä. OK, teveydenhuollon ammattilainen on hankala, sillä hän tietää liikaa ja kollegat eivät osaa suhtautua häneen potilaana. Hankaluus on yleensä se, että potilas ei käyttäydy tai toimi oppikirjan mukaan. Tässä kohtaa kysyn jälleen kerran: "Miksi yksi tekee työpäivän liki neljänkymmenen asteen kuumeessa ja toinen makaa punkassa, kuolemaa tekien jo 37,1 asteessa. Miksi yksi tilaa ambulanssin saatuaan kaapin ovesta otsaasa ja toinen kävelee murtuneella lonkalla vastaanotolle.". Listaa voisin jatkaa pitkään.

Yleisön osastolla eräs kirjoittaja kertoi siitä, kuinka hyvin hänen vanhustaan kohdellaan ja kertoi, että huoneen toisen potilaan omainen kritisoi kaikesta. Päästään täten aiheeseen hankala omainen. Olen miettinyt sitä, että tunteeko omainen pahaa omaa tuntoa, omaa pahaa oloa, voimattomuutta läheisen sairauden edessä vai jäikö napanuora katkaisematta. Kerron teille yhden tositapauksen ja saatte ihan itse miettiä roolianne omaisena. Oli yö (ei erityisen synkkä eikä myrskyinen) ja vanhus soitti kelloa ja kertoi huonosta olosta. Minä (vanha apuhoitaja) ja sairaanhoitaja (valmistui puoli vuotta aikaisemmin) teimme sen mitä terveyskeskuksen vuodeosastolla voidaan eli mittasimme sokerin, verenpaineen, pulssin ja otimme EKG:n, happisaturaation ja pulssi ei ollut hyvä, verenpaine alhainen, kuten happisaturaatiokin, EKG näytti minusta väärältä ja soitimme päivystäjän paikalle (lisenssin saanut kolme kuukautta takaperin). EKG uudelleen, mutta nyt vaihdettiin T4 kytkentää ja naps (toimitus saanee esittää huomautuksen, että tuolloin ei ollut pikatestejä CRP:lle eikä TROP:lle). Vanhus lähetettiin yliopistolliseen infarktiepäilynä ja hänelle tehtiin viiden suonen ohitusleikkaus päivystysleikkauksena. Vanhus palasi osastollemme toipumaan, mutta omaiset raivosivat meille, että emme olleet osanneet hoitaa heidän vanhustaan ja piti lähettää yliopistolliseen. Minua nauratti, kuten muutamaa vanhaa kolleegani. Edellä kuvatulla joukolla olisi siis pitänyt tehdä viiden suonen ohitus, kanslian pöydällä, loisteputken alla ja tilata yliopistollisesta torakotomiasetti (rintakehän avaukseen käytetty instrumentti sarja). Meidän ammattitaitoa kuvasi se, että me lähetimme potilaan sinne, missä hoito voidaan antaa.

Pienenä vilauksena on keskusteluissa myös ollut hoitajan jaksaminen. Vuorotyö on raskasta ja se verottaa. Varoitellaan väsyneenä ajamisesta, mutta väsynyt työntekijä ei ole tominnaltaan paras mahdollinen. Työaikalainsäädännössä on maininta, että työvuorojen väliin pitää jäädä yhdeksäntunnin lepotauko. Työvuoro päättyy illalla klo 22 ja alkaa seuraavana päivänä klo 7. Täyttyykö lepoaika? Klo 22 lähdet työpisteestäsi ja vaihdat siviilit, kotimatka aikaa X, iltatoimet ja paapimaan. Työpaikalla sinun tulee olla klo 7. Luonnollisesti et sinkaise paikalle avaruusraketilla vuoteestasi, vaan sinun on noustava ylös, suoritettava aamutoimet, siirryttävä työpaikalle ja vaihdettava yövaatteista päivävaatteisiin ja lopulta työvaatteisiin. Montako tuntia sinulle jää lepoon?

Hoitaja on ihminen siinä missä potilaskin. Hoitaja ei ole immuuni sairauksille ja hoitajan ammattitaito on se, mikä estää sairauttansa näkymästä ja kuulumasta. Hoitaja (siis isoin kirjaimin) ei koskaan tiedä miltä sairastavata tuntuu vaikka sairastaisi samaa tautia, sillä oikea hoitaja tietää sen, minkä omalääkärini sanoi tyhjentävästi: "Minä tiedän kaiken Chrohnin taudista, mutta en tiedä miten se sinuun vaikuttaa.". Minä ymmärsin poistua, sillä nivelrikko teki työstä mahdotonta. Olisi tietysti ollut hienoa, jos työnantaja olisi ollut tukenena, mutta kun ei, niin ei. Kuinka moni hoitoalan ammattilainen työskentelee sairaana ja viimeisillä voimavaroilla? Saanen muistuttaa Kevan ylilääkärin lausuntoa minulle, joka kertoi, ettei polven nivelrikko ole kantavan nivelen sairaus ja ei siten heikennä työkykyäni.

Ja minun on myös pahoitellen todettava, että hoitaja alan arvostus lähentelee absoluuttista nollapistettä. Jokaiselle poispotkitulle Nokian insinöörille on suositeltu lähihoitajan koulutusta.

Työtä ja toimeentuloa

Erilaiset medialähteet pullistelevat kirjoituksia työstä ja toimeentulosta. Taloudellisen kasvun vuoksi suunniteltiin pakkolakeja, verojen ja hintojen korotuksia. Viimeisin on sähköyhtiö Caruna, joka ilmoitti nostavansa sähkön siirtohintoja reilut 20 %. Työtä on tarjolla joillakin aloilla, mutta nyt jopa valtion viimeinen suojatyölinnake eli yliopistot ovat YT-leikkurin alla. Toki ruokakaupat ovat aloittaneet hinnanalennukset, mutta tämä lienee pois tuottajan pussista. Ei siis hyvältä näytä.

YT-leikkurit toimivat nykyisin kaikilla aloilla ja harvemmin ne lomautuksia merkitsevät vaan kenkää tulee. Rakennus- ja kuljetusalalla hommat ovat siirtyneet LituLatujen haltuun. EU:n säädöstö on tämän takana ja jatkossa tarvaraliikennettä maassamme saavat vapaasti hoitaa ulkomaiset yritykset, jotka eivät verovaroja tänne maksele.

Jo nuoret ovat huolissaan työ tilanteesta, sillä tuntuu siltä, että vanha tapa on vallalla edelleen eli 20:n vuoden ikä ja 40:n vuoden työkokemus. Kun kukaan ei töihin ota, niin mistä pirusta sitä työkokemusta kertyy. Ei ainakaan omalta alalta, mutta satunnaisiakin hommia on pakko ottaa, sillä pitkä aukko työhistorissa on viimeinen niitti ikuisen työttömyyden arkkuun.

Ei ole helppoa vanhemmillakaan, sillä viisikymppinen on jo kehäraakki eli toinen jalka haudassa. Iänkään puolesta ei saisi sorsia, mutta näin tapahtuu jatkuvasti. Puolisoni törmäsi myös työtä ammoin hakiessaan, että kokemusta on liikaa. Ahaa, siis se, että tietää hommista enemmän kuin alkeet onkin jo pahasta.

Työllisyyden esteeksi on tullut myös koulutusten uudistus ja koulutusvaateet sekä erilaiset direktiivit. Jos tulityölupa on vanhentunut, niin voit huoletta kolvisi kylmentää. Erilaisia lupia on nykyisin tolkuttomasti ja vain hygieniapassi taitaa olla voimassa ikuisesti, muut on uusittava pääsääntöisesti viiden vuoden välein ja se maksaa rahaa. Jos töitä on niukasti tarjolla, niin lupien uusinta jää ravitsemuksen jalkoihin. Hinta koulutuksille on muutamista satasista yli tuhanteen euroon asti ja sen päälle tulevat viranomaismaksut ja passikuvat.

Työn saannissa eivät riitä taidot vaan sinulla on oltava täsmäkoulutus. Minä omaan hyvät dokumentaatiotaidot ja muun koulutuksen yhteydessä aihealueesta saanut täydet kympit, vaan en sillä työtä saa, sillä puuttuu dokumentaristin koulutus. Minä en pääse tekstinkäsittelijäksi, sillä entinen koulutukseni ei ole voimassa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin myös muiden kokemuksista, jotka noudattavat samaa kaavaa, kuin tuo omakohtainen kertomukseni.

Moni yritys on lopettanut tai siirtänyt toiminnan ulkomaille. Kotimaassa ei siten riitä töitä. Elää pitäisi jollain tasolla ja ensimmäinen edellytys näillä leveys asteilla on lämmin asunto. Lämpimyydestä verotetaan ja nyt peruselementin siirrosta koituu huomattavia kuluja. Pääseekö köyhtynyt maamme myös talviotsikoihin, jossa kylmyys on tappanut ihmisiä.

Syödäkin pitäisi ja nyt kaupat ovat aloittaneet hintakilpailun. Kuinka monta maajussia kaatuu vai onko vaihtoehtona vain tilamyynti. Itse olen alkanut pikkuhiljaa siirtymään lapsuuteni elämään eli omavaraistalouteen. Eineksiä ei enää osteta, vaan ruoka on itse tehtyä. Meillä on onneksi vielä monimuotoista ruokaa pöydässä, mutta monella se on sitä, joka on halvinta ja vähemmän on lautasella väriä. Ruoka tappaa ja se halppis makkara, ranskis, jne. vie kyllä hautaan nopeammin. Todennäköisesti lisääntyvät puutossairaudet tulevaisuudessa.

Valtiontalouden kulut ovat hirmuiset, kuten kuntataloudenkin. Työntekijät kuntataloudessa ovat pätkätyöläisiä ja kun omaa kuntaani katsoo, niin ainoa vakinaiset paikat ovat johtoportaalle. Kun kerran yliopistojen suojatyöpaikoista leikataan, niin ehdottomasti pitää saada kunta ja valtion taloudesta pois turhuutta.

Veroista ja yhteiskunnan palveluista on ollut paljon pulinaa mm. yleisönosastoilla. Toiset arvostelevat jatkuvasti nousevia veroja, tyel ja työttömyysvakuutusmaksuja sekä kertovat, ettei niillä saa palveluita. Toiset vetoavat kouluhin, päiväkoteihin, sairaaloihin, kirjastoihin, jne. Olisiko syytä siirtyä korvamerkittyyn verotukseen, jossa maksetaan veroja niistä palveluista, joita käyttää tai tulee käyttämään. Minun pennosista ei kyllä mene puolen puupennin vertaa pakolaisille, sillä niitä minä en ole tänne kutsunut.

Verotus myös olla reilumpi. Veroprosentti pitäisi olla huomattavasti armollisempi niille, joiden vuositulo 14000 kuin tyypeille, joilla kuukausitulo 20000.

Säästöjä on nyt tehty yhteiskunnassa ja itselleni tuli Kelan omavastuukatto yllätyksenä. Aiemmin kirjoitin, että katto tulee täyteen ensimmäisellä kerralla. Näin ei käynyt, sillä osa perussairauteeni käytettävistä lääkkeistä on omavastuukaton kertymän ulkopuolella. En saanut mitään perustelua syystä.

Pitäisiköhän muuttaa pakolaiseksi jonnekin hyvin pohjoiseen? Juu ja siirtyäkseni enemmän omavaraistalouteen, niin mistähän saisi tupakan siemeniä, mieluusti Virginia laatua. Alkoholi kun nautintoaineista on jo täysin omatekoista.

Solder vai lolder

Pakolaiskeskustelu vyöryy kuumana ja aikaisempien tapahtumien vuoksi on nyt perustettu katupartioita, joista tunnetuin on Solders of Odin, joka on levittäytynyt myös Norjaan. Poliisi on joutunut tunnistamaan väriä, sillä heillä ei ole enää resursseja puuttua vastaanotokeskusten rähinöintiin, joita on liki päivittäin, sillä rikas kultturi ei siedä toista rikasta kulttuuria.

Eräiden tutkimusten mukaan on pakolaismiesten massatulo muuttanut voimasuhteita ja tästä johtuen on naisiin kohdistunut väkivalta lisääntynyt. Kultturi ja uskonto näyttelevät myös osaansa, sillä monissa kulttureissa ja uskonnoissa esiaviollinen seksi on kielletty.

Itse ole miettinyt asiaa paljon rikkaiden maiden naiskäsitystä. Tämä on johtanut ajatukseen, että miehet eivät ymmärrä sitä, että ilman naisia ei ole miehiäkään ja jokainen syntyvä tyttölapsi on arvokas luonnonvara. Tähän ikävään ilmiöön on törmätty mm. Kiinassa, jossa on yhden lapsen politiikka ja se on johtanut tyttölasten aportointiin ja sitten onkin paljon poikia, joille ei löydy muijaa. Jos on sata naista ja kolmesataa miestä, niin kaksi sataa vetää tumppuun.

Kun nämä turhautuneet nuoret "lapset" ryhtyvät ahdistelemaan, niin syntyy selkkaus. Ruotsissa he saivat jo lättyynsä eli maan alle kadonneet "lapset", jotka saavat elantonsa rosvoamalla, ryöstävällä ja muilla rikoslain osoittamilla tavoilla. Lisäksi meilläkin pyörii Romanian ja Irlannin romanit, joiden tekemät rikokset ovat omaa luokkaa ja sitten vielä Litu-maiden tyypit, jotka ryöstelee omaan tahtiinsa. Heidän ahdinkoa sitten pitöisi ymmärtää.

Sittein meillä on vielä nämä anarkistit, joiden takoitus on sekottaa koko pakka. Katso tämä, niin ymmärrät mielipiteeni. https://www.youtube.com/watch?v=3QXsI5np_m0

Mediajulkisuutta pelleinä, jotenkin heidän toimitaan tuli mieleeni eräs anarkisti vaaleanpunaisessa päähineessä, joka sopersi, että ei halunnut anarkista tulee välivaltaa. Videolla nakyy selväti se, että ÄO on jäänyt jonnekin kengän numeron tasolle. Loldersit ovat ymmärtänee lain sanoman eli, jos kasvoja ei voida tunnistaa, niin syytettä ei tule. Sama pätee sakkorysäkameroihin.

Kun katselin tuon videon, niin jäin miettimään vakavasti. Mistä nämä järjen jättiläiset saavat elantonsa? On todennäköisesti syytä epäillä, että toimeentulo on riippuvainen sossun taikaseinästä, sillä käytös muistuttaa muinoisia säälivitosia. Opettajat antoivat niitä, sillä he eivät halunneet järjettömiä luontokappaleita enää luokalleen.

Solders, annan teille yhden vinkin. Kaksi tai kolme soturia on uskottavampi kuin lauma. Pellet liikkuvat porukoissa.

Ei lääpitä eikä taharrushita

Nyt on puhuttanut erilaisia median lähteitä kovasti Kölnin uudenvuoden lääppijäiset, lähentely, varkaudet ja raiskaukset. Monissa kaupungeissa tapahtui samaa, mutta hieman pienemmässä mittakaavassa. Kultturimme rikastui kerta heitolla, sillä tekijät olivat nuoria maahanmuuttaja- tai pakolaismiehiä. Arabimaissa moinen on yleinen harrastus ja julkisuuteen levinneet kertomukset ovat Intiasta, jossa sama harrastus on pojilla.

Taharrush on ilmiö, jossa nuoret miehet ryhtyvät joukolla häiritsemään naisen koskemattomuutta, yksin ei taideta uskaltaa, jos naisella sattuukin olemaan helmoissaan jotain kättä pidempää tai iskevämpi nyrkki tahi potkun voima suuri.

Erityisesti sosiaalinen media tuohtui, kun Kölnissä saivat köniinsä maahanmuuttajataustaiset miehet, tavis saksalaisten toimesta. Syy seuraus suhde oli täysin odotettavissa. Suomessa on median hampaisiin joutunut katupartiot, joilla muutamilla on edustajinaan henkilöitä, joilla on himpun verran rikollisuutta takana. Ei tullut myös uutisena, että Kölnissä on myyty pippurisumutteet loppuun.

#lääppijä kampanja sai ihan uuden sävyn, kun julkisesti asiaa kertoi Tiina-Rakel Liekki ja siihen vastasi perussuomalaisten Helsingin piirin hallituksen varajäsen Jukka Wallin, joka näpytteli: " Alatko vanhemmiten kainostelemaan, sinun pitäisi olla vielä ylpeä, jos porukat haluaa tarkastella, miltä se näyttää.". Kun Liekki piti loihittua lausumaa epäasiallisena, niin Wallin läväytti: "Vanhan pornostaran pitäisi olla hiljaa.". Olkoon vanha pornostara, niin hän on se, joka sanoo, mitä hänen kropalleen tehdään ja kaikki tapahtuu vain hänen suostumuksellaan.

Wallinin pitäisi tuollaisen suunsoiton sijasta ryhtymän puhumaan poikien puolesta, joilla on kroppa kondiksessa, letti tuuhea ja muodikkaasti leikattu, vaatteet pukevat ja nassu miellyttävä. Heitä lääppii naiset ja poikasen osa on kova, sillä hän joutuu sanomaan sanan EI ja siitäkös riemu repeää.

Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, niin minulle on yks hailee, mitä kukakin tekee makuukamarissaan ja kenen kanssa, kunhan se perustuu yhteiseen sopimukseen ja vapaaehtoisuuteen. Koskettaminen perustuu tähän samaan. Jos minulta ei ole kysytty lupaa puristaa paikoista, niin turpiin tulee. Viimeksi tätä jouduin käyttämään kansalaiskoulun viimeisellä luokalla, jossa ensimmäisen peruskoulun kasiluokkalainen poika ryhtyi työntämään kättään tyttöjen haaraväliin portaissa. Huomautin asiasta kolmesti pojalle ja varoitin häntä, sillä nuoret tytöt purkivat pelkojaan minulle. Poika erehtyi viimeisen huomautuksen jälkeen tekemään saman minulle ja silloin heilahti räpylä. No poika lähti sitten naapurikunnan yliopistolliseen oikaisemaan nenäänsä ja paikkaamaan poskiluutaan. Olisi ollut hyvä uskoa kerrasta. No, poika siirretti tarkkikselle.

Kun näitä kultturellisesti rikkaita kansalaisia on tullut pohjolaan runsaasti, niin on heitä syytä opastaa. Tosin pelkään, että tämäkin menee harakoille, sillä luvattoman suuri joukko heistä on mennyt maan alle, kun palautus on tullut kohdalle sekä kotiutuminen jäänyt ja jengityminen on jo pitkällä.

Tuossa aamun aviisissa oli kirjotus tullista, joka itä-rajalla poimii päivittäin etälamauttimia, stilettejä, aseita, jne. Moni venäläinen kertoo, että ne ovat turvallisus välineitä. Mennäänkö meillä myös pian tähän. Mediassa on ollut myös uutisia, että kolaripaikoille tai tieltä suistumisen vuoksi ihmiset eivät ole pysähtyneet. Ei enää uskalleta, sillä monissa uutisissa on kerrottu itäblogin ihmeiden tehneen ryöstöjä liikenneonnettomuuden varjolla ja Ruotsissa ne ovat ottaneet käyttöön aseet.

Mihin kaikkeen tämä johtaa? Odotan suurella mielenkiinnolla.

Elämän poluilta löytyneitä VI

Joulu ja uusi vuosi on nyt juhlittu. Joulu oli lumeton Tapaninpäivään asti eikä uutena vuonnakaan lunta paljoa ollut. Tämä sai minut muistelemaan erästä uuden vuoden aattoa lapsuudestani.

Elettiin seitsemänkymmentäluvun alkuvuosia, jotenkin on jäänyt mieleen, että vuosi olisi ollut 1972. Pakkasta kyllä oli, sillä nurmikko oli tuleentunut aivan keltaiseksi.

Uuden vuoden aattona oli meillä komeimmat raketit, sillä isi ampui taivaalle vanhenevat merkinantoraketit. Isi oli Vapepan pioneereja ja heillä oli vihreitä, punaisia ja valkoisia merkinantoraketteja, joita ammuttiin kynällä. Kynä oli terästä eikä paljon paksumpi kuin lyijykynä ja siinä oli oikein pidike, jolla sen sai kiinnitettyä taskuun. Kynän päässä oli kierteet rakettia varten ja sivussa nappula, jolla kynä viritettiin ja sitten nappula päästettiin vapaaksi, joka laukaisi raketin.

Merkinantoraketti itse oli vain viisi senttiä korkea ja halkaisija pari senttiä. Sen alareunassa oli hyvin kapea osa, jossa oli kierteet ja se ruuvattiin kynän kärkeen. Jotenkin minulla on muistikuva, että kaikkien rakettien kyljet olivat teräksen värisiä, mutta lakki kertoi värin. Saatan olla väärässä, sillä nämä ovat lapsen muistoja.

Merkinantoraketti oli valkoinen, vihreä tai punainen pallo, joka nousi korkealle taivaalle ja paloi pitkään. Laukaisun jälkeen isi ruuvasi patalapulla ammutun rakettipatruunan pois ja kiinnitti uuden. Nopeasti isi sen teki, sillä taivaalla oli kolme eriväristä yhtä aikaa.

Isi valvoi myös koko uuden vuoden yön, sillä tuolloin meillä oli ulkorakennus, jonka entinen navetta toimi puuliiterinä, oletettavasti sauna oli entinen karjakeittiö sekä ulkohuussi. Sisävessaahan meillä ei tuolloin ollut. Valvomisen syynä oli se, että tuon rakennuksen katto oli vanhaa lumppupohjaista huopakattoa ja sen sorat olivat lähteneet evakkoon jo vuosia sitten ja isi pelkäsi, että uuden vuoden raketit sytyttää katon palamaan, joten hän vartioi tuon yön.

Kesärenkaat

Juuri kuuntelin ja lueskelin uutisia, jossa kerrottiin että talvirengas pakko olisi löystymässä ja kelin salliessa voisi kesärenkailla ajella vaikka läpi vuoden. Näin on jälleen pohtinut virkamiestyöryhmä. Syynä on ilmaston muutos, leudot talvet, teiden kuluminen, päästöjen vähentäminen, jne.

Nythän laki vaatii, että meillä on pakosta käytettävä talvirenkaita joulu-helmikuun aikana. Tosin niitä löytyy aina, joilla on kesärenkaat koko vuoden ja niitä, joilla nastat ropisevat vielä heinäkuussa ja niitähän on turha enää siinä kohtaa vaihtaa, sillä yöpakkaset koittavat pian.

Mitenkähän määritellään ehdotuksen tarvittaessa käytettävä talvirenkaita? Jos ei ole pakko, niin kuka vaihtaa? Monissa kerros- ja rivitaloissa on kielletty renkaiden säilytys, joten renkaat ovat rengasliikkeiden varastoissa. Tarvittaessa tuli itseni kohdalle äitienpäivänä 1995, jolloin oli kesärenkaat vaihdettava talvimalliin, kun pihalle oli tupsahtanut 15 cm lunta. Miten moinen onnistuu, jos talvirenkaat vanteilla ei ole kotona? Entäpä nykyautojen tietotekniikka? Salliiko se itse vaihdon?

Raskaalle kalustolle kaavaillaan myös talvirengaspakkoa vetäville akseleille. Tämä kuulostaa lisäkuluilta kuljetusyrittäjille ja sitä kautta asiakkaille. Nykyisin kuorma-autojen vakiovarusteena on ketjut. Kun tarkastelin hintoja, niin neljällä sadalla saa talvirenkaat henkilöautoon, mutta raskaalla kalustolla yksi on jo yli viisisataa.

Teiden kulumisella on virkamiehet moista ehdotusta myös perustelleet. Nyt sitten päästään ikuiseen sotaan kitkat vai nastat. Kitkaporukka sanoo, että niillä voi ajaa vaikka ympäri vuoden ja tiet eivät uraudu. Linja-autoissa eikä raskaassa kalustossa ole nastapyöriä, joten teitä joudutaan hiekoittamaan, kuten kitkojenkin vuoksi. Tästä johtuu katupöly, sillä kaikki ajoneuvot hierovat vuorostaan soraa, josta tulee santaa ja se pölyää. Hiekoitettu tie myös kuluu, kun kaikki ajavat kuin köyhän talon porsaat samassa urassa. Nastaväki sanoo, että he rouhii jäätikön, jotta kitkaporukka pääsee ajamaan. Kumma kyllä, moni nasta kuski lähtee liikkeelle ruopien, joten varsinkin risteysalueet ovat syvillä urilla. Täten päästään jälleen pataan ja kattilaan.

Itse pohdin rengas kysymyksissä turvallisuutta. Meillä on rengasratsiat, jossa katsotaan renkaiden kunto, joka on monessa suhteessa turvallisuuteen liittyvä seikka. Aiemmin pohdin myös tätä, että teillämme sallitaan eteläisemmän euroopan kitkarenkaat, joilla pakkaspito on heikko. Kuka on syypää onnettomuuteen ja korvausvelvollinen onnettomuudessa, jossa ajoneuvossa on epäpätevät renkaat keliin nähden.

Muistan pari ensilunta kesärenkailla. Olisiko ensimmäinen ollut 1989 tai 1990. Lehdet olivat vielä puissa ja yön aikana satoi reilusti lunta. Hissun kissun hiihtelin kesärenkailla kotiin ja jouduin puiden raivaukseen, sillä märkä lumi oli katkonut oksia tielle. Toinen oli 2000-luvun alussa. Silloin en päässyt kotiin, sillä Mirada ei suostunut siivosti menemään kuin takaperin. Sain sen nollaruutuun ja myöhemmin paljastui, että kesärenkaat olivat hylkyrenkaat ja se niiden pidosta. Ihmettelin kyllä tasapainotusnastojen suurta määrää. No, se siitä.

Talvirengaspakon lieventäminen sotii jotenkin erään uutisotsikon kertomusta vastaan ja se kuuluu: "Talvi yllätti autoilijat, lukemattomia peräänajoja ja tieltä suistumisia". Täten palataan osastolle ratin ja penkin välillä.