Taiteen nimissä

Jäin miettimään taiteen arvoja luettuani eilen päivän aviisia. Ymmärrän toki, että taiteen määritelmä on kunkin ihmisen käsitteiden ja näkemysten tulkinta. Taiteilijahan on henkilö, joka pyrkii luomistyönsä erilaisin keinoin esille tuoda. Olen yrittänyt ymmärtää nykypäivän oopperaa, mutta sen kakofoninen sointi on minulle yhtä suuri järkytys kuin epävireinen soitin. Hienosta nimestä huolimatta veistetty tai valettu köntti on edelleen köntti ja usein miten erittäin ruma, kuten Tampereella nuo lemmenlukot sulattanut "taiteilija pari". Nyt kokosivun artikkelin oli saanut graffititaiteilija, joka on ylennetty läänin taiteilijaksi.

Ihmiset ovat kautta historian maalanneet ja kirjoittaneet merkkejä, arviolta noin 40 000 vuotta. Onhan meilläkin noita vanhoja merkkejä ja piirroksia, ei tosin kuin noin 7000 vuoden takaa. 70-luvun lopulla tulivat graffitit, kopiona Amerikasta. Ensin ne olivat vain sotkuisia nikkejä eli tageja. Myöhemmin tulivat suuremmat kuvat ja kuvakokonaisuudet.

Mielestäni hieno kuvakokonaisuus (muraali, seinämaalaus) elävöittää harmaata betonia, mutta on tyypillistä, että tällainen hieno kuvakokonaisuus sotketaan tageilla. Nyt olen alkanut kallistua koko toiminnan vastaiseksi, sillä nämä tagi-maalarit pilaavat kaiken. Jokainen pinta pitää sananmukaisesti sotkea. Enää ei heille riitä sähkö/telekopit, junat, sillanalukset vaan nykyisin tuhritaan yksityistä omaisuutta urakalla. On jätekatosta, talon seinää, aitaa, autoa. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Viimeisen parin vuoden aikana olen huomannut uuden ilmiön tässä sotkemisessa eli liikennemerkit ja -opasteet, jotka on sotkettu tunnistamattomiksi.

Monin paikoin touhulle on vaadittu nollalinjaa, mutta samalla on esitetty kysymys ilmaisuvapaudesta ja oikeudesta siihen. Kulttuuriministerimme kuuluu tähän samaan ryhmään, joka sotkunikeillään on poliisia karkuun juossut, kuten tämä Pirkanmaan läänintaiteilijakin. Kysyisin teiltä, että missä menee taiteen ja omaisuuden turmelemisen raja? Itse katsoisin taiteen olevan sellaista, jonka voi julkisesti tuottaa päivänvalossa eikä yön pimeydessä tuhertamalla. Kumpi teistä vastaa liikenneturmasta, joka aiheutuu sotketun liikennemerkin vuoksi, joka on töherretty tunnistamattomaksi?

Juhannuksen saldot

Juhannus on juhlittu ja lehtien palstoilla on joka vuosi, kuinka paljon on henkensä heittäneitä.

Hukkuneet kuuluvat juhannukseen yhtä varmasti kuin tuhannet järvet Suomeen. Yleisin hukkunut juhannuksena on kännissä veneillyt mies. Näitä tuskin koskaan saadaan nollatoleranssille.

Ryöstöt, pahoinpitelyt, ym. näyttävät pysyneen edeltävien vuosien tasolla.

Tulipalot kuuluvat myös juhannukseen. Ihme ja kumma, tänä vuonna ei kerrottu yhdenkään savusaunan palaneen. Juhannusaattona poltetaan kokkoja ja terveyskeskusten vakiona on juhannuspäivän iltana hoitoon hakeutuneet kansalaiset, jotka ovat itsensä polttaneet kokkoa sytyttäessään tai juovuspäissään siihen kaatuneena. Saunan kiuas on myös vaarallinen vekotin, joten sen aiheuttamia palovammoja hoidetaan pitkään.

Kolaritilasto on lähes vakio. Tänä vuonna kylläkin tuli poikkeus eli ensimmäinen uhrit vaatinut mopoautokolari. Mopoauto tuli Stop-merkin takaa hälytysajossa olleen ambulanssin eteen. Kahden ajattelemattoman nuoren vuoksi on vieritetty lukemattomia kyyneleitä, sytytetty kynttilöitä, viety pehmoleluja ja valokuvia, ym. krääsää tienpieleen. Toivottavasti ne ovat esimerkki nuorille kuinka liikennesäännöt ovat tarpeen. Kuten  noin vuosi sitten kirjoitin otsikolla Ammattina syyllinen, niin odotan, että tuo ambulanssikuski saa syytteen ja tuomion, kuten tuo rahtivaunun kuljettaja. Ambulanssillahan nopeus oli noin 130 km/h eli huomattava ylinopeus ja kappas vaan, kun mopoauton kuljettaja ei huomannut Stop-merkkiä.

On tavanomaista, että ei huomioida liikennemerkkejä. Onko niitä liika?  Onko kouluissa enää liikennevalistusta (kuten oli minun kouluaikanani)?  Onko hälytysmerkkivaloja liikaa? Tämä muistui mieleeni kuolonkolarista, jossa henkilöauto lähti ohittamaan toista ajoneuvoa ja törmäsi suoraan tienhoitokoneeseen, jolla olivat hälytysvalot käytössä. Nythän on näitä keltaisia tai sinisiä vilkkuvia valoja pystytetty suojateiden lähistölle ja ne tuntuvat reagoivan kaikkeen liikkeeseen, siellä sun täällä.

Lehdissä oli myöskin mopoautojen aiheuttamat ilkiteot, joissa liikenne ruuhkautettiin. Näitä nämä lapsukaiset osaavat. Mopoautolla ajetaan kuten tavallisella mopollakin eli useampi rinnan. Harvoin olen nähnyt heidän väistävän pysäkille tai levähdyspaikalle tai leventeelle, jotta ruuhka hitaan ajoneuvon takia pääsee ohitse. Tuntuu asenteen olevan, että tie on minun. Jopa traktorikuskit osaavat siirron.

Miksi annetaan nykyisin lapsille uudet välineet, joita he eivät hallitse? Joudun jatkuvasti väistelemään heidän tekosiaan. Yksisuuntaisella kadulla ajetaan vastakarvaan, kääntymissuuntia ei noudateta, väistämisvelvollisuudesta puhumattakaan, jne.

Äänestysoikeutta esitetään lapsille. Mitä muuta teini ajattelee kuin itseään. Olin itsekin sellainen ja tiesin, osasin kaiken, joskin rajat olivat selvemmät. Nyt olen jo vanha ja myönnän vajavaisuuteni. Nyt luin netistä, kuinka nuoret luokkaretkellään häpäisivät WTC-iskujen muistomerkin. Toki ammoin luokkaretkeläiset raapustivat nimiä ja muita merkkejä marmoriin. Pohjois-Euroopan ainoa mausoleumi on kryptaltaan suljettu yleisöltä ja täten osa freskoista jää näkemättä.

Tähänkö on tultu. Millään ei enää ole väliä. Vain minä itse on tärkein. Tämän huomaa mäkkärin pihalla eli roskat kaikki on maassa. Toivon nyt nuorilta ajattelevaisuutta ja mielen malttia. Maailma ei ole yksin teidän.

Euroopan pankkikriisi

Viimepäivien lehtiotsikoissa on ollut runsaasti kirjoituksia eurooppalaisten pankkien kriiseistä. Irlanti, Islanti ja Kreikka kaatuivat ensin ja nyt seuraa Espanja. Suomen EU:ta ja euroa pokkuroivat herrat avaavat taas rahahanat auki, veronmaksajien riemuksi. Seuraavaksi avataan rahahanat Italialle.

Kuka päättäjistä muistaa Suomen pankkikriisin 1980-1990 -lukujen taitteessa ja 90-luvun alun laman. Tuskin kukaan, sillä he eivät siitä kärsineet vaan tavalliset veronmaksajat. Kasinotalouden pankkien hallitsematon luotonanto johti pankkikriisiin, jonka laajuus paljastui pikkuhiljaa ja lähes päivittäin pankit kertoivat luottotappioistaan. Lopulta valtio antoi pankeille pääomalainaa yhteensä 7,9 miljardia markkaa ja tuon summan takia joutui tavallinen veronmaksaja suurelle säästökuurille. Tavalliselle veronmaksajalle tuo pankkikriisi tuli maksamaan noin 50 miljardia markkaa.

Muistan tuon ajan hyvin. Silloisella työmaallani jouduttiin säästämään kaikesta ja lopulta tuli äitienpäivän aattona talouspäälliköltä ilmoitus, että ellei säästökohteita löydy, niin toimipisteemme lopetetaan ja henkilökunta irtisanotaan. Silloinen päällikköni kysyi minulta, että keksitkö mitään säästöjä, jotta tämä pelastuisi. Hän oli ollut toimipisteen päällikkö vuodesta 1964. No, minä kasvatin otsaani kymmenmetriset sarvet ja naputin kirjoituskoneella säästöjä ja ne koskivat pääsääntöisesti johtoporrasta. Esimerkiksi talouspäällikön vakanssia, josta muistin aiemmin toimineen talouspäällikön, joka sanoi talon olevan niin pieni, että sen taloushallinnon hoitaa vasemmalla kädellä, joten esitin, että joku kaupungintalon talouspäälliköistä hoitaa homman. Arvatkaa ilahtuiko tuo talouspäällikkö säästöesityksistäni. Ei hän katsoi säästötuotoksen olleen päällikköni tekoja ja lakkasi jopa tervehtimästä päällikköäni. No, toimipisteeni jäi eloon, mutta sen budjettia leikattiin 40 %. Kuten isoisäni sanoi: "Kun keinot loppuu, niin otetaan kostit avuksi". Siinä tilanteessa keksimme uskomattomia konsteja selvitäksemme niillä eväillä, joita oli.

Eivät loppuneet minun maksuni pankeille ja valtiolle. Lomarahat vaihdettiin vapaiksi useana vuonna ja arvaa vaan saiko tuon vapaan yhtenä pätkänä. No ei vaan ne ripoteltiin pitkin vuotta ja kun jokaiselle tuli tuo vapaa, niin toimipisteessä tehtiin koko ajan vajaalla miehistöllä. Yllättäen nousi myös liikevaihtovero (nykyisin arvonlisävero) 12 %:sta 16%:n ja lopulta 18%:n. Lisäksi tuli väliaikainen autovero, perusteluina, että tiet saadaan pidettyä kunnossa. Siitähän herrat keksivät uuden rahasammon ja nyt meillä on käyttövoimamaksu, kun EU kielsi autoveron. Polttoaineen hinta nousi ja hinnannousun syynä olivat verot. Veroja verojen perään eli tuli kiinteistövero, jonka perusteltiin sillä, että asuntoihin johtavat tiet ja vesi- ja viemärijohdot pidettyä kunnossa. Kyllä saatiin, tiet ovat kuin kyntöpeltoa, vesi- ja viemärijohdot sisältävät paikka paikan vieressä eli nekin rahat katosivat valtion pohjattomaan kirstuun. Lisäksi tulivat terveyskeskusten väliaikaiset vuosimaksut ja päivystysmaksut, jotka ovat edelleen voimassa eli se väliaikaisuudesta. Sitten tulivat pankkien palvelumaksut ja niiden laajuus on kuin Venäjän maa. Kumma kyllä talletuskorkoja pankit maksavat, mutta ne ovatkin sitten verollista tuloa. Minulla on muinoinen säästötili ja sen korko viimevuodelta oli 0,04 euroa. Paljonko verottaja hyötyy tuosta?

Tuon laman ja pankkikriisin vuoksi moni päätyi hautaan tai mielisairaalaan. Vouti vei tulot, kodin, yrityksen, jne. Koululaiset eivät saaneet uusia kirjoja vaan niitä kierrätettiin ja kierrätetään yhä.  Tuntuu järkyttävältä, sillä omana kouluaikana ainoa kierrätyskirja oli virsikirja. Kynät, pyyhekumit, vihkot ja muut tarvikkeet joutuivat vanhemmat hankkimaan yhä pienenevin tuloin ja kustantavat ne yhä.

Olemme taas tuon edessä. Silloin ei kukaan maa meitä auttanut ja nyt me syydämme rahaa noille ketku pankeille. Ei taida tuo 50 miljardia edes euroina riittää.

Suora siteeraus lehdestä: "Jos Suomi jättäytyisi lainapäätöksen ulkopuolelle, seuraisi tästä syvä poliittinen kriisi euroalueella ja koko EU:ssakin. Suomen mahdollisuudet jatkaa euroalueen täysivaltaisena jäsenenä olisivat tällaisen päätöksen jälkeen kyseenalaiset, Urpilainen sanoi."

Hei Urpiainen, eikö olisi ollut viisaampaa jättäytyä euroalueen ulkopuolelle, kuten Tanska, Ruotsi ja Norja, joiden talous on vaan parantunut. Kreikkahan kaunisteli talouslukujaan roimasti, että pääsi euroon. Nyt meidän verottaja pitää kampanjaa yllä, jossa varoitetaan harmaasta taloudesta, jotta verottaja ja siten valtio ja täten sinä saat osuutesi. Edustaja Urpiainen, voisitko kertoa minulle, miksi kaksi vuotta sitten yhden lääkkeeni hinta oli hieman yli kolme euroa ja nyt liki kaksitoista. Älä edes yritä selittää inflaatiota tai vastaavaa.

Nyt on europankkeja tuettu suurin summin ja veronmaksajan taakka taitaa olla parinkymmenen tuhannen euron verran.  Niitä rahoja ei koskaan saada takaisin, vaan ne lankeavat tavallisille veronmaksajille. Sitä paitsi Urpiainen, miksi meidän pitäisi olla euroalueen täysivaltainen jäsen. Eurosta ei ole ollut kuin yksi hyöty eli matkatessa useaan maahan ei tarvitse vaihtaa valuuttaa, muutoin siitä on ollut vain harmia. Euro on ollut käytössä kymmenen vuotta ja kun euro tuli, niin yksi euro oli 5,94573 markkaa. Nykyisin kun hintojen kehitystä on katsellut 1 € = 1 FIM.

Urpiainen ja kumppanit pelkäävät poliittista kriisiä, jos Suomi jättäytyy lainanäytelmän ulkopuolelle. Hyvä Urpiainen, siitä ei tule poliittista kriisiä (vähän sanomista korkeintaan), mutta nöyristelystänne tulee kriisi tieliikenteeseen. Sallitte noiden eteläisten EU-maiden hyväksyä rengasdirektiivi, vastoin esityksiä. Maksaako valtio minulle kaikki vahingot, jotka aiheutuu pilipalirenkailla ajavan EU:n jäsenvaltioon rekisteröidyllä ajoneuvolla, jossa on direktiivin mukaiset renkaat, mutta täysin soveltumattomat pohjoisiin olosuhteisiin.

Urpiainen ja kumppanit, Ruotsi säilytti kruunun maksuvälineenä ja valodirektiiville he totesivat, että meillä on pitkät, pimeät talvet, joten valoja tarvitaan ja ajoneuvoissa sallitaan valot. Te menitte ja hyväksyitte tuon valodirektiivin ja meikäläiset joutui peittämään valoja. Niin meillähän ei ole pitkää, pimeää talvea.

Ottakaa nyt viimeinkin järki käteen ja myöntäkää, että koko homma on fiasko. Vaikka vaatisitte mitä vakuuksia tahansa, niin ikinä ei niitä rahoja takaisin saada. Sen laskun maksavat tavalliset suomalaiset kohonneina veroina, ym. maksuina. Suosittaisin nyt lämpöisesti irtaantumaan koko EU ja eurohommelista. Mitäpä, jos kysyisitte apua Tanskan kuningatar Margareta II. Hänen arkistoistaan saattaa löytyä kollegansa I sopimusluonnokset Kalmarin unionista, joka toimi vuosina 1397–1523. Ja, jos historian tunteja muistan, niin unioni oli vapaakauppa-aluetta ja muistaakseni siihen pohjautuen sai jo ammoin Pohjoismaissa kulkea henkilöllisyystodistuksella. Unohtakaa jo tuo EU ja euro. Ikinä meillä ei ole yhteistä kieltä ja jokainen katselee omien arvojensa pohjalta asioita ja saamme yhä järjettömämpiä direktiivejä.

Suojatie

Viime aikoina on ollut lehtien palstoilla usein suojatieonnettomuus ja kirjoituksia autoilijoiden piittaamattomuudesta suojatietä ylittäviä kohtaan. Suojatie on tarkoitettu jalankulkijoiden turvaksi ylittää tie turvallisesti. Miksi suojasta on tullut vaara?

Suomen tieliikennelaki (Luku 1; 44§) edellyttää jalankulkijan käyttämään tien ylitykseen suojatietä, jos sellainen on. Ihmisen tuntien, hän menee tien ylitse juuri siltä kohtaa kuin hänelle on tilanteeseen sopivinta, etenkin nauttineessa tilassa. Lisäksi jalankulkijan on lain mukaan ylitettävä tie viivyttelemättä, mutta tavanomaisimmin jalankulkija laahustaa suojatien ylitse kuin tervaan juuttunut etana, paitsi silloin kun ylitys tapahtuu suojateiden ulkopuolella, silloin juostaan, kuin kyseessä olisi sadan metrin aidat. Suojatien valo-opastin on nykyisin turhan päiväinen kapine, sillä oli siinä ukon kuva vihreä tai punainen, niin etanavauhdilla edetään. Ja autoilijan sitten pitää aina väistää (TLL Luku 1; 32§). Eräs kollega koki tämän ja raskaasti sanktioituna eli ajoneuvoille oli vihreät valot ja punaiset jalankulkijoille, jotka marssivat laumana suojatien ylitse. Jalankulkijalauman mentyä alkoi autoilijoiden valot vaihtua ja hän lähti liikkeelle. Sattuipa perässä olemaan siviilimallin poliisiauto, joka näki koko tapahtuman. Autonkuljettajalle 340 euron sakko, mutta ensimmäistäkään jalankulkijaa ei sanktioitu. Herää kysymys, että milloin on auton vuoro kulkea? Juu ja sitten toi heijastin (TLL Luku 1; 42§), harvalla se vilahtaa, vaikka halpa henkivakuutus onkin.

Sama homma toimii pyöräilijöiden, mopoilijoiden, ym. suhteen. Autoilijan on heidät huomioitava (TLL Luku 1; 30§). Herra pyhä isä sentään. Koskeeko tämä myös viritettyjä mopoja ja mopoautoja?

Samoin toimivat nuo pyöräilijät eli jalkakäytävä on paras paikka ja suojatie paras tien ylittämiseen tai kilpapyöräilijöille ajorata ja mahdollisimman keskellä ajorataa. Polkupyörällä saa jalkakäytävällä alle 12-vuotias lapsi, kovasti nuo lapset nykyisin kasvavat, kun jalkakäytävällä pyöräilevän pituus lähentelee kahta metriä ja partaakin on urospuolisilla melko runsaasti. Kaksipyöräisten valojen kanssa on vähän niin ja näin vaikka (TLL Luku 1; 36§, mom. 2) niitä pitäisi olla, mutta yhtä harvinaisia ne ovat kuin jalankulkijan heijastimet. Itse sain konepellille pyöräilijän pari vuotta sitten. Ei valoa, ei heijastinta ja ajoi jalkakäytävää iltapimeällä . Osumakohta 1,6 m auton nokasta ja kantattu pelti taipui puoli senttiä eli vauhti oli hirmuinen ja tulipa hän vielä puskien takaa. Minä oli syyllinen sanoi virkavalta ja sain suullisen huomautuksen, sillä tulin varomattomasti pihaksi luettavalta alueelta julkiselle tielle, ynnä maksoin pyöräilijän ambulanssi- ja lääkekulut ynnä kivusta ja särystä.

Autoilijat eivät kunnioita suojatietä. Onko syynä, että kunnioitus kaikin puolin on mennyttä? Nuoruudessani edellytettiin tieliikenteessä, olit sitten liikkeellä miten tahansa, oli kuljettava erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta noudattaen. Minun mielestäni (etenkin viikonloppuisin) alkoholi ei ole selitys, puolustus tai lieventävä asianhaara. Jos jalankulkija loikkii miten sattuu, niin onko siihen todellakin suhtauduttava kuin hirvieläimeen, järjettömään luontokappaleeseen. Jos joku tollo kävelee suojatietä punaisten palaessa, niin saan kai ajan eteenpäin hänestä piittaamatta, koska minun valot ovat vihreät. Onko ihme, jos tunnolliset autoilijat eivät enää pysähdy suojatien eteen. Minun nuoruudessa opetettiin, että suojatien viereen mennään vain tietä ylittääkseen. Nyt suojatien edessä puhutaan kännykkään, tekstaillaan, naamakirjaillaan, tms. ja autot pysähtyvät. Fiksummat tosin viittaavat jatkamaan matkaa. Toki on niitä, jotka eivät pysähdy, mutta itse ajan työkseni ja niitä olen nähnyt yllättävän vähän. Yleisin ilmiö on jalankulkija tai pyöräilijä, joka säännöistä piittaamatta kulkee kuten parhaaksi näkee. Lisäksi ovat nämä huvikseen jalankulkijan suojatien vihreän nappulan painajat. Moniko ns. suojatieonnettomuus on tapahtunut näköetäisyydellä suojatiehen ja tulkittu siten suojatieonnettomuudeksi?

Meistä ammattikuljettajistakin osa (valitettavasti) syyllistyy liikennerikkomuksiin ja poliisin toimesta sanktiot ovat kovemmat kuin siviiliautoilijoille. Miksi laki ei ole kaikille sama? Ei voida syyttää poliisin resurssien pienuutta liikenteen valvontaan, jos toisia rangaistaan ja toiset pääsevät kuin koira veräjästä. Yllä kuvatut yksittäiset tapaukset, joita on monta, on saanut aikaan sen, että ammattikuljettajista osa on pikkuhiljaa päättänyt ettei enää auta poliisia. Rattijuoppo saa vapaasti ajaa ja siitä emme ilmoita, ellei hän todella aiheuta vaaraa liikenteelle (siis lähinnä itselle tai kollegoille) ja kun esitätte katoamisilmoituksen, niin tiirailemme ainoastaan päiväkoti-ikäisiä ja sammunut saa maata puiston penkillä ihan rauhassa ja asteista viis.

Herrat poliisit, edellä luvattujen tilanteiden takia, älkää odottako, että palvelemme teitä. Tein itse ilmaista työtä noin seitsemän tuntia, kertoakseni kaiken rikoksesta. En tee sitä enää. Viimeinen niitti oli poliisi, joka esitti korttinsa ja vaati minua ottamaan ajoneuvoon enemmän matkustajia kuin rekisteriote sanoo. Poliisikortin esittänyt henkilö kertoi myös, että hän vastaa kuljetuksesta ja kumoaa mahdollisen sakkorangaistuksen. Vaati jopa minua vielä perustelemaan, että mihin lakipykälään moinen perustuu. Olin taas vittumainen, kun en ymmärtänyt ja kieltäydyin ottamasta ylikuormaa. Eikö poliisilta edellytetä hyvää ja nuhteetonta käyttäytymistä myös siviiliaikana? Tällaisiinko lain vartijoihin meidän pitäisi luottaa?

Eutanasia

Olinpa nettilehteä lukiessani pudota tuoliltani. Artikkelissa kristillisdemokraattien kansanedustaja Räsänen kommentoi jyrkin sanoin Vihreän puolueen esittämää mahdollisuutta eutanasiaan. Eutanasia tulee latinasta ja sen kantasana on eu-thanatos eli hyvä kuolema. Suomeksi, kuten muissakin kielissä,  se on nimetty armokuolemaksi tai -murhaksi. Miksi tuollainen sana on otettu käyttöön?

Hämmästelin myös sitä, että kansanedustaja Räsänen, joka on koulutukseltaan lääkäri, sanoo noin. No, tiedämme toki Hippokraten valan (sen voit lukea tästä http://www.laakariliitto.fi/etiikka/hippokrates.html), jonka lääkärit vannovat ja siinä he vannovat mm. elämän puolustamiseksi. Kansanedustaja Räsänen on kirjattujen tietojen mukaan myös toiminut sisätautilääkärinä ja he työssään kohtaavat monia sairauksia, joita ei voi parantaa. Kopio artikkelista: "Moderni lääketiede ei selitä eutanasian tarvetta, Räsänen toteaa.". En ole kansanedustaja Räsäsen kanssa lainkaan samaa mieltä modernista lääketieteestä. Yliopistollisen sairaalan esiapuun hiljattain joutunut vanha hoitaja totesi, että "Meno oli kuin 50-luvulla". Eli se modernista.

"Eutanasiapyynnöt eivät sikiä niistä tilanteista, joissa elämää pitkitettäisiin lääketieteellisin keinoin. Moderni lääketiede ei selitä eutanasian tarvetta. Jo nyt on mahdollista luopua aktiivisista hoidoista, mikäli ne eivät enää hyödytä potilasta tai potilas niistä kieltäytyy." Tämä on suora lainaus kansaedustaja Räsäsen blogista. Tässä kertomus elävästä elämästä ja tätä kansanedustaja Räsänen ei huomioi. Vanhus 99 v. sairastui ja joutui lasareettiin. Silloin ei tunnettu hoitotahtoa ja täten lähisukulaiset, jotka olivat lapsenlapsia, vaativat monimutkaisia tutkimuksia ja hoitoja, kertoen vanhuksen haluavan viettää satavuotisjuhlansa. Minä olin silloin ihan, ihan vihreä hoitaja ja vanhus kysyi, että mitä pahaa minä olen elämässäni tehnyt, että Jumalakin on minut tänne hyljännyt. Kansanedustaja Räsänen myös todennäköisesti tietää, kuinka paljon tulee valituksia aktiivisen hoidon laiminlyönnistä omaisilta.

Itse kiistän myös hänen kirjoituksensa tuossa edellisessä kappaleessa. "On mahdollista luopua aktiivisesta hoidosta, mikäli ne eivät enää hyödytä potilasta". Jos lääkäri joutuu päättämään, niin lääkäri yrittää mahdollisimman pitkään, etenkin vanhuspotilaiden kohdalla. Tämä siksi, että edellisessä kappaleessa kuvattu tapahtuu samoin eli omainen sanelee hoidon, koska kirjallista hoitotahtoa ei ole. Tiedän myös tämän, että osa omaisista kiistää hoitotahdon. On helppo väittää, että ihminen on ollut sekava tai muuten toistaitoinen ja siksi tällaisen laatinut. Lisäksi lääkäreille ja hoitajille on vaikea paikka, kun omainen käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Läheisestä luopuminen on vaikeaa.

Tässä sinulle kansanedustaja Räsänen on viestini, hyväksytkö lääkärinä kumman mielipiteen. Omaan SOS-passin ja sen ensilehdelle on kirjattu ER/DNR, joka tarkoittaa Ei Resuskitoida/ do not resuscitate. En ole elämässäni nähnyt ketään, joka olisi elvytyksen jälkeen palannut täysille lampuille. En halua loppu elämääni viettää järjettömänä, enemmän tai vähemmän. Puolisoni tietää tämän, mutta on ilmoittanut taistelevansa loppuun asti, kumotakseen toiveeni, jos pienikin mahdollisuus on minun selviytyä. Hyväksytkö kumman mielipiteen, minun ilmoittajan vai puolisoni?

Onko ihminen niin ylivertainen, että hänen kuolemansa on katastrofi? Olemmeko niin irtautuneet elämästämme, ettemme ymmärrä, että jokainen elämä päättyy joskus? Mummoni sanoin, nämä kaksi sanontaa (sanon sen nyt kirjakielellä en murteella) :" Joka ei ole päässyt syntymästä, ei pääse kuolemastakaan ja Sijan tiedän missä synnyin, paikan missä elämäni elin, mutta en sitä sijaa jossa kuolema minut kaataa.".

Kritisoin myös vihreitä. He ehkä ovat tajunneet tuon käytännön ongelman lääketieteessä, mutta kukaan ei ole sille tehnyt mitään, joten käytännössä on vain tämä keskustelu: " Saako avustettuna kuolla vai ei?".  Vai ajattelevatko vihreät aatteensa mukaan, jossa käsitykset ovat ajoittain verrattain erinomaisia. Siispä eläinsuojelulain mukaan,  jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan (tässä tapauksessa siis eläin Homo sapiens) .

Mikä on tuo moderni lääketiede? Koko tietoisen ikäni olen kuullut, että ihminen on saanut diagnoosiksi "Vikaa korvien välissä" tai kuten muinainen lääkäri totesi jokaiseen vaivaa, oli sitten raskaana tai pää kainalossa, että "Sitä on liikkeellä". Tiedän monta, joita moderni lääketiede on hoitanut tuolla periaatteella ja tuottanut ihmiselle tarpeetonta kipua, tuskaa ja kärsimystä. Kunnes sitten joku valistunut on todennut, että vika saattaakin olla muualla kuin korvien välissä, ei siihen enää hoitoa ole. Tästä eivät median edustajat juuri kirjoita, sillä on myyntiä edustavaa kirjoittaa pelastustarinoita. Näistä tyypillisin ja toistuvin on äitienpäivän alla kirjoitettu keskostarina.

Käytännön arkkitehti

Olen jo muutamassa kirjoituksessani pohtinut kulkemista asuntoihin. Päivän lehdissä on ollut useita mallinoksia rakennussuunnitelmista ja ne kaikki muistuttavat nykyisin sardiinirasiaa. Kävinpä tuossa uudella asuinalueella. Retki oli sinänsä hauska, sillä olin työautoon juuri vaihtanut kesärenkaat ja auton messukenttä ilmoitti, ettei yhteyttä renkaisiin ole. Lisäksi karttaohjelmat ilmoittivat minun kulkevan kartoittamalla alueella. Hienoa, minä en ollut kartalla ja autossa ei ollut renkaita. No, palataan tuolle uudelle asuinalueelle, joka oli hyvin tiiviisti rakennettu. Kysyin tontin kokoa ja leukani loksahti auki heti. Vajaa 450 neliötä oli tontin koko. Eipä siinä ollut puutarhaa tai omaa aluetta, naapuri oli heti seinän takana. Omalle tilalleni olisi siis sopinut noin 3,5 tuollaista pytinkiä. Miksi tuollaisista puhutaan omakotialueina? Eikö olisi parempi puhua harvennetusta rivitaloalueesta?

Muutama päivä tuon keikan jälkeen jouduin rikkomaan rajusti liikennesääntöjä. Rakennus oli melko uusi ja pääovet ovikelloineen olivat pääväylän puolella sekä kohde oli tuetun asumisen talo. Kohteeseen ajaakseni oli ainoa mahdollisuus ajaa 350 metriä jalkakäytävää, jolle siirryin suojatien ylitse. Peruuttaminen kohteesta oli mahdotonta, sillä jalkakäytävä oli täynnä kulkijoita, joten jouduin ajamaan noin 400 metriä pitkin jalkakäytävää, päästäkseni kohteesta pois ja sain osakseni mulkaisuja  ja erinäisiä käsimerkkejä. Pääväylältä ei voinut ovelle ajaa sillä kadun reunakivetys oli erittäin korkea ja siinä oli viherkaista, joka oli perin vettynyt. Ymmärrätte varmaan ärtymykseni, koska tuetussa asuintalossa asuu hyvin vajaakuntoisia ihmisiä, usein kulkemista helpottavine apuvälinein ja heidät on saatava mahdollisimman lähelle ovea.

Noita mallinnuksia katsoessaan tulee mieleen, että mistä löytyisi käytännön arkkitehti, joka suunnitelmia tehdessään huomioisi myös kulkemisen kohteeseen, muuten kuin jalkaisin. Suunnitelmissa on kävelykatuja sinne sun tänne, myös vanhoilla alueilla. Huomioiko kukaan, että sinne ei kävellen kaikkea viedä? Taasen sompaillaan jalankulkijoiden keskellä ja jos jotain sattuu niin olet syyllinen. Sitten on vielä joku talon asukas, joka ei halua alueen läpi kuljettavaksi, kuin jalkaisin, joten siellä on betoniporsaita tai muita tukkeita.

Pankaapa mietintään. Onko taloonne tosiaan kulku estetty tai sinne kulkeminen laitonta? Mitä tuumaisitte, jos kertoisin, että osoitteenne ko. talossa on sellainen, ettemme voi lakia rikkomatta tuoda tätä lähetystänne ovelle vaan toimitamme sen noin kilometrin päähän, joka on ainoa laillisesti kuljettava tie ja josta voitte sen noutaa tilaamanne tuotteen ilmoittamaamme kellonaikaan.

Pullonkerääjät ja pullopalautus

Otsikon aihe tuli vapun jälkeen lehden artikkelista mieleeni, jossa puhdistusväki manasi tyhjiä kuohuviinipulloja ja eilisen kauppareissun jälkeen, kun oli äitienpäivän aatto ja kaupoissa oli paljon väkeä. Aiheessa on hieman hyvää ja verrattain paljon huonoa vastakkain, sillä...

Pullojen ja tölkkien kerääjät tekevät siinä mielessä hienoa työtä, että puistoissa ja kadun varsilla on vähemmän roinaa. Etenkin nuo lasipullot särkyessään aiheuttaa ison vaivan moneen tassuun tai kesäisin jalkaan. Pantillisesta pullosta tai tölkistä saa pienen hyvityksen, kun sen automaattiin syytää. Tässä olikin sitten tuo hieman hyvää osasto.

Sitten siihen huonoon osastoon, sillä...

Kerääjät ovat perin ronkeleita. Heille eivät kelpaa nuo painavat viini, kuohuviini, ym. lasipullot. Pienet olutpullot he vievät mukanaan. Tosin nämä isot lasipullot painavat paljon ja pantti on vaivainen 10 senttiä (en todellakaan sitten tarkoita mittayksikköjä vaan tuota samannimistä rahayksikköä). He tutkivat myös tarkkaan, onko pullo tai tölkki pantillinen. Jos se ei ole pantillinen tai pantti väärässä valuutassa, se heitetään takaisin maahan. Useimmiten ajoradalle, jossa siitä renkaiden alla tulee asvaltti pitsaa. Ikävä kyllä, kumitassu saattaa saada kipeää. Olen nähnyt vain yhden kerääjän, joka havaitessaan pantittomuuden, on vienyt pullon tai tölkin roskiin.

Eilen oli äitienpäivän aatto ja väkeä kaupoissa runsaasti. Toki tämä toistuu joka viikonloppu. Kauppaan tuli, kuten eilen, kerääjä. Hänellä oli ostoskärry täynnä säkkejä ja pusseja, pulloja ja tölkkejä täynnä. Itselläni oli palautettavana yksi vissy- ja yksi limonadipullo. Edessäni oli muutama muu, joilla pussin sisältö oli yhtä vähäinen. Tämä kerääjä täytti ensin yhden automaatin säiliön, joka lopetti toiminnan ja siirtyi heti toiselle, sen vapauduttua edellisen palauttajan jäljiltä. Siitä vaan, kärryt eteen ja röyhkeästi etuillen muita. Taas oli toisen koneen säiliö täynnä. Henkilökunta oli siinä vaiheessa tyhjentänyt ensimmäisen automaatin säiliön, joten pääsin nuo pari pulloa palauttamaan. Kuinkas ollakaan, kerääjä tuuppasi kärryt taas ensimmäisen automaatin luokse, muiden ohitse. Kaupassa kuulin vihaisia sanoja, että miksi tuommoinen määrä pitää palauttaa tällaiseen aikaan.

Verolainsäädännön mukaan pullojen kerääminen on veronalaista tuloa, joten he syyllistyvät myös verovilppiin, harmaaseen talouteen, jota varsinkin Kreikka taitaa hyvin harrastaa.

Täten herää muutama kysymys:

Miksi automaatit eivät tunnista ja vaihda panttikoodia? Eikö jätettä vähentäisi, jos automaatti osaisi muuntaa valuutan tai hyvittäisi palautetusta pantittomasta vaikka viisi senttiä?

Tökki 15 senttiä, pieni lasipullo kymmenen, iso muovipullo neljäkymmentä. Miksi isoille lasipulloille ei ole samaa panttia?

Voisivatko kerääjät katsoa palautusten ajankohtaa vai pitäisikö heille perustaa ihan omat palautuspisteet?

Eikö verotarkastajan pitäisi perustaa toimipiste pullopalautusten yhteyteen?

Miksi ihminen kykenee viemään täyden putelin mukanaan, joka painaa sisältöineen enemmän, mutta heittää tyhjän pois?

Mietintään...