Elvytystä kovin keinoin

Hallitusherrat ovat ovat sanansa sanoneet ja leikkuriin on joutunut sunnuntai- ja ylityökorvaukset, lomarahat, jne. Tämä oli vastaisku AY-liikkeelle, joka ei pystynyt keskutelemaan yhteiskuntasopimuksesta. Täten viime perjantaina järjestettiin työnseisauksia monilla aloilla. Tosiasiahan on se, että Suomen talous on pahasti kuralla ja jostain pitäisi säästöjä saada ja tuottavuutta nousemaan. Hieman huvittavaksi kansalaisten kirjoittelu eri medioissa on mennyt, sillä kirjoituksissa aiemmin arvosteltiin kovin kreikkalaisia, jotka ryhtyivät lakkoilemaan ja marssimaan ja nyt suomalaiset tekevät saman perässä.

Hallituksen komentopolitiikka on nyt järkyttänyt sekä työntekijä- että antajaosaston ynnä professoreita kautta linjan. Nyt työntekijäjärjestöt ovat esittäneet omia ehdotuksiaan, mutta työnantajapuoli on ne torpannut. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, niin sopua ei näiden kanden välille synny.

Olen jo sen ikäinen, että minua ovat koskettaneet 1970-luvun öljykriisi ja silloin ryhdyttiin teettämään hätäaputöitä, sillä työttömyys nousi korkeaksi, tosin tuolloin tuottavuus ja uudet innovaatiot saivat vientiä vetämään. 1990-luvun pankkikriisin juustohöylä on vielä tuoreessa muistissa ja me duunarit maksoimme pankkien holtittoman käyttäytymisen ja IT-kuplan puhkeamisen seuraukset. Tästähän yksi yleisönosastokirjoittaja muisti huomauttaa ja esitti, että nyt suunnattomia voittoja tahkoavat pankit maksaisivat nyt vuorostaan. Eipä taida pankit mitään kustantaa, sillä suurin osa on jo ulkomaalaista perustaa.

Mennään sitten hallitusherrojen leikkausesityksiin ja otetaan ensimmäisenä vuorolisät (su, la ja yö) käsittelyyn. Näillä lisillä on taattu se, että niillä aloilla, joiden pitää pyöriä 24/7 on työntekijöitä. Vuorotyö on raskasta fyysisesti ja henkisesti (usein työskennellään yksin, joten Siwan kassa on nykyisin vaarallisin työpaikka), mutta se syö myös sosiaalisen elämän. Jos olet aina viikonloppuisin töissä, niin kaveripiiri supistuu rajusti (ainoat kaverit ovat enää kollekoga) ja juhliin osallistuminen vaatii työvuorojärjestelyjä, joka on usein palkaton vapaa, varsinkin kun tilaisuus tulee lyhyellä varoitusajalla. Myös harrastusmahdollisuudet ovat minimissä, sillä monet piirit toimivat alkuillan aikana. Tosin eräs kansalainen totesi, että miksi sunnuntaina pitää saada tuplapalkkaa, kun kuluttajalle tuotteet ovat aina saman hintaisia.

Työajan pidentäminen ei toimi, sillä jos ei tekemistä ole, niin mitä hittoa siellä luuhaat. Nykyisessä työssäni teen 12 tuntisia vuoroja ja jos väkeä ei ole liikkeellä, niin saatan ajaa vain yhdeksän kyytiä tuon ajan puitteissa. Tosin tervetullut ajatus oli esittäjältään, että itsenäisyyspäivän aattona saisi kampaajat ja puvustajat toimia vapaasti ja ilman erityistä ilmoittamista ja ilmoitusmaksua.

Lomarahan leikkaus ja työnantajamaksujen alentaminen kolahtaa vain työnantajien kukkaroon. Suurissa yrityksissä tämä ehkä saattaisi johtaa uusiin työpaikkoihin, mutta pienyrittäjällä ei ole mahdollisuutta lisätä paikkoja, joten se jää vain hänen hyödykseen.

Työttömyyskorvaus on leikkauslistalla myös ja se on tervetullut, sillä moni nuori on kertonut, että tienaavat paremmin, kun ovat työttömyyskorvauksella. Onko tästä tehty liian houkutteleva vaihtoehto? Minulle lasareettityö kävi liian raskaaksi, joten kevyempää piti löytää. En ole luotu lepäämään ja lorvimaan.

Yhdessäkään kirjoituksessa, joka koskee työikäisiä, ei ole otettu huomioon, että leikkausten myötä perheen tulotaso tippuu ja asuntolainoja ei uudelleen neuvotella ja ne kun on sovittu sen hetkisiin tuloihin. Eläkeläisten kohdalla asia on ollut esillä (asumistuki). Monella on oma asunto, mutta maksavat siitä vastikkeen, veden ja sähkön sekä jätehuollon. Mieleeni muistui vanhuksen tarina, jossa hänellä oli omistusasunto vanhassa kerrostalossa, johon tehtiin kattoremontti ja vesijärjestelmän saneeraus. Hänelle vastikkeen korotus, näiden korjauksen kanssa aiheutti sen, että hänelle elämiseen jäävä rahamäärä oli alempi kuin ulosoton suojaraja. Jo ammoin 1970-luvulla isäni auttoi vanhusta kaupan kassalla kymmenellä pennillä, joka vanhukselta jäi uupumaan viikon ruuista (piimäpurkki, leipä ja kuusi perunaa). Suomessa voi oikeasti kuolla nälkäänkin.

Terveydenhuoltokuluja halutaan leikata ja Kela-korvaukset halutaan alentaa. Perussairaus voi kohdata myös työikäistä, onnettomuus tai sairauskohtaus muuttaa kaiken. Monella ei enää ole varaa peruslääkkeisiin tulojen alentumisen myötä, joten jos Kela-korvaukset alenevat, niin moni ei enää peruslääkkeitään voi lunastaa ja monelle se merkitsee hautaa tai lasareettia, jonka maksuihin heillä ei ole varaa. Jotenkin tästä muistuu mieleeni Saituri joulu, jossa Ebenezer Scrooge kiskoi kaiken, tosin samaa tekevät pankitkin yhä.

Miten Suomeen saisi lisää työllisyyttä on arvoitus. Paperimöllit ajoivat Suomen paperiteollisuuden alas ja heidän lakkoilujen vuoksi lopetti moni paperitehdas. Nokia myytiin MikkiSotkulle ja sen seurauksena toiminta alasajettiin Suomessa (hämmästyttävää on se, että Nokialta ulospotkitut saavat valtion tukea, mutta muut eivät). Venäjän pakotteet söivät ruokatuotannon, mutta yllättäen euroopan myymälöistä ei löydy meidän puhtaita elintarvikkeita (tämäkin toteamus löytyi yleisönosastosta).

Tosiasiahan on se, että me duunarit maksamme jälleen kerran. Valtion ja kunnan pomoja ei vähennetä. Tästä taas muistuu mieleeni tuo 1990-luvun lama, jossa kotikuntani teknisellä puolella oli neljä työnjohtajaa ja heillä aiemmin kullakin sata alaista. Tuon laman seurauksena oli yhä nuo neljä työnjohtajaa, mutta kullakin neljä alaista.

Päätteksi suunnaton hilpeys. Osa kansanedustajista halusi alentaa palkkaansa, jotta Suomi nousuun saatettaisiin. Tästä lakiprofessorit ilmaisivat suoraan, että ei käy, sillä se on lain vastaista.

Lisää pakolaisiako III

Keskustelu pakolaisista on rypsähtänyt ihan uusille urille, josta puuttuvat ainoastaan natsi Saksaa paenneet, munamiehen vaari ja aboriginaalien maille perustettu rangaistussiirtola. Ensiksi mainittu taitaa olla liian arka ja peremmät liian vanhoja. Aamun aviisissa on nyt mukaan otetu karjalaiset, amerikkaan ja ruoattiin lähteneet sekä muualta tulleet Fazer, Finlayson, jne.

Mitä näiden yritysten mukaanottaminen liittyy nykyiseen pakolaistulvaan? Näiden yritysten perustajat kuuluvat samaan pohjoiseen kansakuntaan kuin mekin. Kulttuuri on likimain samaa vaikka kieli hieman poikkeaakin. Nykyiset tulijat perustavat vain pitsapaikkoja ja niidenkin välillä on jo sotatilanne.

Miten karjalaiset evakot ja sotalapset sijoittuvat nykyiseen pakolaistulvaan? Karjalaiset ovat suomalaisia, jotka menetttivät kotinsa, kun alueet luovutettiin Venäjälle. Tosin osa sai kohteluksi ihan jotain muuta kuin lämmintä kättä. Eräs karjalaisperhe sai majapaikan jossa seinän raosta pystyi antamaan kättä päivää tulijalle ja vesi sangossa jäätyi. Nykypakolaisille pitääkin olla jo ihan toisen laiset tilat ja olosuhteet. Sotalapsista osa palasi ja osa jäi, mutta arvet on heillä yhä.

Virallisen median kirjoitukset muistuttavat Disneyn versiota Tuhkimosta, joka totesi Lusifer kissasta, että jotain hyvää hänessä täyttyy olla. Kaikki vastustavat esitykset kumotaan tavalla tai toisella ja kumma kyllä nyt on vedetty kaikki vanha esille.

Absurdia kirjoitusta valtamedialta siinä suhteessa, että nykyiseen pakolaiskeskusteluun on vedetty mukaan melkein kaikki ne, jotka ovat lähteneet kultaa vuolemaan ameriikkaan ja ruottiin. Käsitteet pakolaisesta ja elintasopakolaisesta ovat nyt ristiriidaassa. Ameriikkaan livistäneiden kohdalla ei kuitenkaan muisteta puhua vastuutaan pakoilevista, joita niitäkin oli paljon.

Valtamedia myös puolustelee pakolaisia, joilla on varaa maksaa kyydistä Eurooppaan summia, joka on minun puolen vuoden palkka ja sitten vielä minun verovaroin heille kustannetaan ylläpito maassamme. Ei ihan mene läpi.

Kansalaiset järjestävät marsseja ja esitteleväät kuinka he auttavat pakolaisia. Sipiläkin majoitti heitä, mutta mihin unohtuivat kotoiset kodittomat, joita on vieläkin runsaasti. N.s. pakolaisten vuoksi tarvitaan paljon rahaa ja se otetaan kansan selkänahasta.

Nyt kun pakolaisia on tullut tulvimalla, niin mieleeni jäi pääkaupunkiseudun poliisin sanat eli tulijat haluavat lähelle toisia. Tämähän tapahtui jo Ruotsissa, missä "pakolaiset" eivät suostuneet sijoituspaikkaan, joka oli liian metsässä ja siellä on susia ja karhuja. Helsinki on ollut jo pitkään samalla tiellä kuin Malmö, Göteborg ja Södetälje. Vaikka media kertoo kauniita satuja, niin esim. Malmössä on alueita, joille poliisikaan ei enää uskalla mennä. Tätä tietenkään ei julkisesti voi myöntää vaan on puhuttava korrektisti.

Myös valtamedia on lähtenyt kumoamaan tavalla tai toisella esitettyjä vasta-argumentteja. IPadit on luonnollista, kuten merkkivaatteetkin, kumma kyllä on se, että matkustusasiakirjat ovat matkalla kadonneet ja lapsia ovat kaikki miehen puolikkaat tänne tullessaan. Jotenkin tilanne muistuttaa Jugoslavian lapsisotilaita.

Minun ilmeisesti pitää anoman turvapaikkaa pohjolasta, johon nuo "pakolaiset" eivät uskalla tulla, kun siellä on niitä susia ja karhuja sekä pakkasta.

Kun kusti ei polje

Aiheesta kirjoitin aiemminkin, mutta jälleen nousi asia pintaan, sillä poliisilaitoksen lähetys joutui hukan teille Itä-Suomessa. Lähetys sisälsi tietoja, joita vääriin käsiin joutuessaan olisi voinut käyttää väärin. Huvittavaa tilanteessa on se, että Postin mukaan lähetykset olivat koko ajan yhtiön kuljetusorganisaation hallussa, mutta väärässä paikassa. Mikähän on Postin hallussa, mutta mikä on väärä paikka, kaapin takana.

Sitten tuli mediassa julkisuuteen Postin rikkoma iPhone, jossa väärälle linjastolle joutunut, huoltoon lähetettävä mediaväline, oli tuhoutunut täydellisesti ja korjauskelvottomaksi .600 egen puhelin muuttui tieliikennelain korvauksen alaiseksi ja siitä hyvitettiin 40 egee.

Paketti oli tehty huoltoliikkeen ohjeiden mukaan ja se oli asiallisesti hoidettu. Postin mukaan siinä ei ollut helposti rikkoutuvien lähetysten merkintää. Sehän on ihan sama, onko siinä varoitus särkyvästä vai ei, niin samaan linjastoon ne kärryistä kaadetaan. Omakohtaisesti sain tämän kokea, sillä lähetin lasiesineitä postitse ja pakkauksen kyljessä oli syvä kolmion muotoinen lovi 10 cm syvyyteen ja kolme lasiesinettä oli särkynyt, huolellisesta pakkauksesta ja särkyvää tarroista huolimatta. Postin täti kertoi, että on ihan sama, mitä merkitset, sillä ne rullakot kaadetaan lattialle ja heitetään hihnalle.

Nyt saa Posti pitää lärvinsä kiinni, sillä olen kahdessa postikeskuksessa päässyt näkemään tavaroiden käsittelyn. Näkemäni jälkeen en postitse lähetä mitään sohvatyynyä särkyvämpää. Helsingin postikeskuksessa olimme lastaamassa ja näky oli kauhea, sillä työntekijät kyllä tekivät vauhdilla, mutta kohtelu postille muistutti lähinnä törkeää pahoinpitelyä. Työnteko oli samanlaista riippumatta kansallisuudesta tai etnisestä taustasta.

Jos rullakosta putosi jotain, niin sitä ei noukittu vaan trukilla yli ajettiin tai tassulla astuttiin. Itsekin olen saanut kirjeitä, joissa on trukinpyörän jälki tai tassun astellus ja harvoin tossun koko on alle 41.

Lähetykset myös lastataan lavoille sopiviksi. Tuolla postikeskuksessa litteät laatikot koottiin lavalle, mutta ikävä kyllä, se särkyvä ja ylöspäin merkintä olikin päätypuolen alueella. Toisella postikeskuksella kun ne purettiin, niin kaikki kulmat olivat taipuneet alaspäin, joten toden näköisin syin, asiakas ei saanut ehjää lähetystä.

Vauhtia piisaa, joten trukilla rullakot ja lavat ajetaan kuormatilaan turbo nopeudella. No, tuosta trukin rikkomasta erikoiskaffipapusäkistä valuneista pavuista sain kuormatilan pohjalta siivottua hyviä papuja ja hyvää kahvia.

Koska kusti ei enää polje, vaan ajelee postit (joka jäi jäljelle) ryhmiteltyihin laatikkoihin (vasemman puoleinen), niin se on aiheuttanut myös sen, että aamun aviisin ja mainospostien jakelijat jakavat tuotteet ryhmiteltyihin laatikoihin. Ainoa vaan on se, että he ajavat yksisuuntaisia vastakarvaan ja jalkakäytäviä myöten (postin autot ovat oikeanpuoleisella ohjauksella). Turha sanoa, että tapahtuu vainyöaikaan, jolloin liikennettä ei ole, sillä tänään klo 10 ajoi kotikatuani yksisuuntaista vastaan mainosjakelija ja kun pudistin päätäni, niin jakelija vain hymyili. Täten en voi muuta todeta, kuin Luoja varjelkoon lasta koulutiellään.

Pakolaisiako lisää II

Viime päivinä on ollut ihan sama, minkä median lähteen avaa, niin pakolaiskeskustelu vyöryy silmille jatkuvasti ja erityisesti kuinka kamalaa pakolaisilla on. Kaikki mitä sanotaan pakolaisuuden puolustukseksi on suvaitsevaisuutta, humanismia, jne. ja jokainen, joka sanoo yhdenkin vastustavan sanan on rasisti.

Kunnista osa on sanonut kyllä ja osa ei pakolaiskeskusten perustamiselle. Kansallisen sekoomuksen kansanedustaja Granh-Laasonen koki syvää järkytystä, kun kotikuntansa Forssa sanoi EI. Tuorein hyväksyjä oli Kirkkonummi ja Evitskogin pakolaiskeskuksen huoneesta on löydetty jo kylältä sosialisoitu polkupyörä. Sinne tulijathan olivat jo varustatuneet älypuhelimin ja tablettikoneiden kera. Täten en yhtään ihmettele, että useampi kunta sanoo mieluummin ei kuin kyllä.

Nyt on herättänyt suurta järkytystä Itävallassa löydetty ruumisröykkiö rekasta, joka oli hylätty moottoritien levikkeelle. Saman suuntaisia kauhisteluja herättävät Välimeren laivaturmat ja suurta sääliä niitä kohtaan, jotka menehtyvät junien katoille, rahtivaunuihin, lentokoneiden kuljetustiloihin, ym. kuljetusvälineisiin. Suvaitsevaisilla riittää ymmärrystä tulijoiden epätoivoisiin tekoihin, mutta tosiasia on se, että näihin välineisiin pääsystä maksetaan jollekin taholle. Itävaltanen lehti Kurier kertoo, että kuolleet ovat maksaneet salakuljettajille arviolta 700 000 euroa kuljetuksesta, joten aivan persaukisia matkaajat eivät ole voineet olla.

Hieman kummastuttaa tuon Itävallan tapauksen väki eli 59 miestä, 8 naista ja neljä lasta. Evitskogiin tulleista vain kaksi oli naisia. Kreikan rannoilla on kuulemma paljon lapsia. Nyt herää kysymys eli miksi pakolaisina ovat nuoret, terveet, puolustuskykyiset miehet, joita saapuvista on suurin osa. Herää myös kysymys siitä, että he ovat pelkureita, jotka eivät uskalla taistella ja haluavat paremmat elinolosuhteet.

Pakolaisten salakuljetus on tuottavaa bisnestä ja salakuljettajat osaavat antaa tietoa kohde maan taloudellisista tuista pakolaisille. Osa tiedosta on kylläkin ihan huuhaata, sillä monet maat ovat alkaneet julkaisemaan mainoksia, että pakolaisuuden päättymisestä ei saa tuhatta euroa kotiutumisrahaa tai omaa taloa. Ruotsiin tuleville kuulemma on ilmoitettu, että paikalla on jo tyttöystäväkin. Diskorahan suuruuden salakuljettajat tietävät sentilleen ja siksi ovat valmiita pyytämään huimia summia salakuljetuksesta. Miten saadaan tämä salakuljetustoiminta loppumaan?

Kritiikkiä suitsi myös Frankfurter Allegemaine, joka vaati Itä-Europpaa myös vastaanottotalkoisiin ja siihen populaatioon luettin myös Suomi. Moniin Itä-Euroopan maihin eivät pakolaiset halua jäädä. Erään median mukaan Unkariin tulleet eivät ole halunneet antaa tietojaan tai sormenjälkiään, sillä he haluavat Saksaan, Tanskaan, jne. Salakuljettajat lienevät kertoneen, ettei Itä-Euroopan maissa ole sosiaalitukea ja nythän virolaiset ovat todenneet, että he eivät halua Suomen tielle, jossa on liikaa neekereitä (viitaten Evitskogin aiheeseen, jossa työläiset ajettiin ulos pakolaisten tieltä).

Tosin saksalaiset ovat itsekin jo saaneet tarpeekseen ja moni muu maa on seurannut. Liika on liikaa. Etenkin kun ajattelen kotimaamme taloutta, niin sitten näiden pakolaisten majoittamiseen ja elättämiseen esitetään 19,5 miljoonan euron lisäbudjettia. Kustannuserä syntyy vain ottamalla lisävelkaa, joka on jo kohtuuttoman suuri ja lopulta kaikki revitään työtätekevien selkänahasta.

Pakolaiset ovat pääasiassa Syyriasta, jossa pääasiallista valtaa käyttää paeloliittiselle kaudelle jämähtänyt poppoo, joka kutsuu itseään ISIS järjestöksi. Tosin moni on verrannut heitä keskiaikaan, mutta keskiaika oli vielä perin leppoisaa noiden hihhuleiden toimintaan. Kumma kyllä, että kaikki vanhempi kuin vuoden 620 tuotos on räjäytettävä atomeiksi, sillä oikeaa uskontoa ei silloin ollut olemassa. Samaa toimintaa ovat harjoittaneet myös muut vastaavan toiminnan omaavat. Näiden toiminnan tekojen uutisointia valtakunnan suosikki Abdirahim Husu Hussein (sai oikein sananvapauspalkinnon) halusi kieltää ja perusteena oli valtaväestön ja islamistien välinen vastakkainasettelu. Eivätkö islamistit tee itse tämän vastakkainasettelun, sillä omat uimavuorot uimahalleissa, uhittelu naisille, jotka eivät päätään peitä, jne.

Pakolaisten kotiuttaminen ei ole onnistunut monessakaan maassa ja nyt heitä on tyrkyllä tänne jopa 40 000. He eivät opi/halua oppia/kykene oppimaa maamme kieltä ja saman kohtasin jo Ruotsissa ja Tanskassa, kun siellä vierailin. Tavat, arvot ja käyttäytymismallit tulevat geneettiseltä pohjalta. Tämä on unohdettu kokonaan. Lisäksi peliin on heitetty myös työn, opiskelun tai rakkauden vuoksi muuttaneet. OK. On töihin tulleita, opiskelijoita ja rakastuneita jotka ovat oppineet kielen ja kulttuurimme tavat, samoin on paljon niitä, jotka eivät ole oppineet. Ylättäen tapasin vainotun egyptiläisen, joka oli kouluttautunut uuteen ammattiin ja halusi vielä päästä omaan ammattiins, mutta hän ymmärsi, ettei ilman hyvää Suomen kieltä voi sitä harjoittaa. Toki tapasin myös rakkauden vuoksi muuttaneen, mutta Suomen kieltä hän ei koskaan oppinut ja erohan siitä tuli.

Pakolaisten määrä on noussut jo kestämättömäksi ja salakuljettajat toimittavat myös niitä, jotka väärin perustein maihin pyrkivät. Myös meidän vastustus on geeettistä, sillä Suomi on aina vallattu useaan otteeseen vuosisatojen aikana ja viimeinen rauha saatiin vasta 70 vuotta sitten.

Myrkkymarjoja

Tuossa päivänä muutamana kaksi parivuotiasta lapsosta söivät suihinsa marjoja ja lasareettireissu oli molemmilla edessä. Toinen joutui vielä uudelleen sairaalaan, sillä marjoissa oli myös bakteereja tai viruksia ja mitä linnut sattuvat peräpäästään päästämään.

Juttua lukiessani tuli väkisinkin mieleen, että päiväkodin piha-alueen on suunnitellut puutarha-arkkitehti, joka on vain tonttipiirustusta katsonut ja sinne on tehty kaunis suunnitelma kasveineen ja leikkialueineen, mutta mieleensä ei vilahtanut ajatus, että kauniit kasvit saattavat olla pienelle lapselle pieninäkin annoksina myrkyllisiä ja linnut eivät niistä oireita saa.

Jäin miettimään mennyttä aikaa ja omaa pikkukouluani, johon suunnistin kuusi vuotiaana. Sen pihapiirissä kasvoi marjapensaita, omenapuita ja ruusuja, joiden kiulukat olivat syötäviä.

Miksi päiväkotien pihalle istuteta syötäviä kasveja ja peitetä ne kateharsoin, jotta linnut eivät marjoja syö tai niihin pääse ulostamaan. Näin tulisivat kasvit tutuiksi ja niitä voisi omassa päiväkodissa käyttää. Viinimarjoja, karviaisia, mansikoita, kirsikka-, luumu-, kriikuna ja omenapuita.

Hyvät päiväkodin työntekijät ja lasten vanhemmat, katsokaa päiväkodin piha-alue ja tunnistakaa kasvit, jotka voivat pientä vahingoittaa. Poistakaa ne ja korvatkaa syötävillä, turvallisilla kasveilla, puilla ja pensailla, sillä jokainen tietää, että pieni lapsi pistää kaiken suuhunsa ja vanhempien, ohjaajien ja muiden valvovat silmät eivät ehdi kaikkea huomaamaan.

Elämän poluilta löytyneitä V

Eilispäivänä kävin äitemuorin luona raivaamassa eli poistimme vuoden 1999 tietokoneen pöytineen. Samalla huomasin viereisessä hyllyssä roikkuvan pienet virsut, jotka olivat äitellä olleet vuosi lainassa, sillä ne olivat lainassa erilaisia näyttelyjä varten. Kysyin äitemuorilta, että jokos nämä voisi kotiuttaa. Tämä sai minut ajattelemaan taasen mennyttä elämää ja erityisesti kädentaitoja.

Nämä virsut on tehnyt äidin äitini ja kuuleman mukaan olin tuolloin pari vuotias. Edustassa on tuohi nauhasta tehdyt solmuruusukkeet ja pienet tuohinopat, joista toinen kadonnut aikojen saatossa. Virsun reunassa kiertää koristereunus. Kun virsut minulle jalkaan laitettiin, niin lähdin kertoman mukaan niillä kävelemään mutta potkaisin ne pois, sillä ne tuntuivat sanojeni mukaan kovilta enkä suostunut niitä enää jalkaani käyttämään. Ehkä siksi ne ovat vieläkin ehjät, sillä virsut ovat roikkuneet vuosikymmenet seinällä. Alunperin niitä on yhdistänyt tuohesta tehty lenkki, mutta sekin on aikojen saatossa rikkoutunut ja myöhemmin poistettu kokonaan.

Kolme päivää sitten äitemuori poikkesi ja toi piirakkataikinaa, jota oli hieman liikaa tehty ja tarjosi osan. Niistä tein perunapiirakoita omalla papelollani ja luonnollisesti tökkisoosin kera.

Jälleen puhutaan ajasta, josta muistikuvani ovat hämärät. Olin hieman vaille kolmivuotias kun äidin äiti teki perinteisesti lauantaina piirakoita ja minäkin halusin kaulita taikinaa. Pienen lapsen käteen oli aikuisen papelo liian siro, joten mummo hieman hermostui, sillä hän ei ollut kärsivällisyyden huippu. Se kuitenkin on mieleeni jäänyt, että äijä laittoi uunin pankolta suikkamaisen, harmaan turkislakin päähän ja lähti ulos.

Joululahjaksi sain tuon papelon ja äijä kertoi myöhemmin, että oli harmistunut mummon motkotuksesta minulle ja mennyt halkohuoneeseen ja valinnut koivuhalon ja siitä alkanut veistää ja hioa minulle oman papelon, joka oli lapsen kätösille sopiva.

Vuosikymmenten jälkeen se on edelleen käytössä. Tosin piirakkakinkereissä käymisen lopetin, sillä muutamat vanhat akat valittivat aina siitä, että kuorien pitää olla täysin pyöreitä (pikkumummo kuitenkin totesi, että veitsellä saa pyöristettyä), kuorien pitää olla ohuita ja seitsemän kirkontornia pitää läpi näkyä, milloin oli puuroa liikaa ja milloin liian vähän. Sitten vielä kehtasivat mäkättää minun rakkaasta papelostani, sillä opettelijoille näytin vääränlaisen papelon mallia ja viedä kehtasivat märistä tavastani kaulita taikinaa, sillä niin minulla muin mummollani pohja pyörii kaulimen alla siihen koskematta.

Kauniita, käsintehtyjä esineitä kuitenkin. Papelo on siis edelleen käytössä, mutta virsut roikkuvat taas kodin seinällä, eikä niitä jalkaan voi enää laittaa sillä takatassun koko on vuosikymmenien aikana kasvanut.

Giljotiinin terä putoaa

Suomen talous on pahasti kuralla ja leikkauksia on edessä ja paljon. Enää ei juustohöylätä vaan aseet ovat järeämmät. AY-pässinpäät kaatoivat yhteiskuntasopimuksen ja sen seurauksena alkavat erilaiset leikkaukset taloudessa. Ulkomailla meille jo nauretaan täyttä häkää, sillä muun Euroopan taloudessa eletään jo nousua, mutta Suomi on vajonnut Kreikan tielle ja valtion velka-aste nousee tänä vuonna jo yli 100 miljardin. Jopa Espanjalla menee nyt jo paremmin kuin Suomella. Lisäksi talouden alamäki on jatkunut jo seitsemän vuotta ja loppua ei näy. Työttömyysaste maassamme on jo yli kymmenen prosenttia ja sitten tänne tilataan vielä toista kymmentä tuhatta pakolaista elätettäväksi.

Sipilä, Soini ja Stubb ovat linjanneet leikkaukset, joita on runsaasti. Asuntolainojen korkovähennys poistuu asteittain ja nyt jo alennetaan rajusti, päivähoitomaksut kohoavat, kiinteistövero nousee taas kerran (nousuprosentti on ollut jo yli sata), asunnon lämmittämiskustannukset nousevat verojen myötä, autovero nousee jälleen, asumis- ja opintotukea leikataan, terveydenhuollon ja lääkkeiden hinnat nousevat eri muodoissa, työttömyysturvaa heikennetään ja eläkkeitä ei nosteta. Luonnollisesti vuosittain lisäksi nousevat eläkevakuutusmaksut, työttömyysvakuutusmaksut, jne. Kuntien maksut myös nousevat, esimerkiksi vesihuollon osalta. Elintarvikkeiden hinnat jatkavat nousuaan vaikka kauppiaat puhuvat alennuksista, niin monen peruselintarvikkeen hinta on kohonnut.

Työaikoja pitäisi hallitusherrojen mielestä lisätä, jotta tuottavuus nousee. Minun työaikani on normivuoroissa 12 tuntia, mutta jos asiakkaita ei ole, niin ei tule tulojakaan vaikka työaikaa kuinka paljon tahansa pidentäisi. Ihmisen suorituskyky ei riitä määräänsä enempää eli ei mopolla mahdottomia. Työaikalakikin tulee vastaan moisessa. Ammatissani on jo ajovuoroja vähennetty eli työvuoroja kuukaudessa on entisen 17-18 sijaan 13-15.

Työttömän, eläkeläisen sekä monen pätkä-, kausi-, osa-aikatyöläisen ja opiskelijan elämä on jo hankaloitunut, sillä tulot eivät riitä elämiseen. Eri median lähteistä on käynyt ilmi, että monen kuukausivaranto jää paljon alle ulosoton suojarajan ja siitä pitäisi kustantaa asuminen, ruoka ja mahdollinen perussairauden hoidon lääkitys. Moni näkee nälkää ja lopunkin toimintakyvyn vie pihtailu lääkkeistä. Tällä keinolla ei tuottavuutta nosteta.

Tulojen pienentyessä on vaikea säilyttää asuntoaan eli vuokran tai asuntolainan maksaminen on vaikeaa ja sen seurauksena on moni ajautunut ulosoton asiakkaaksi tai velkajärjestelyyn, joka yleensä laaditaan niin tiukaksi, ettei se kestä yhtään kolhua. Teltassa kun tällä leveysasteella ei montaa kuukautta vuodesta voi asua.

Kokoomuksen kansanedustaja Sampsa Kataja kritisoi alkuvuodesta, että 8000 egen kuukausipalkka on liian pieni, monelle tämä on vuositulo ja tätä ei hallitusherrat ja rouvat tunnu tietävän tai halua tietävän. Alle viisitoista tuhatta vuodessa tienaavia oli viime vuonna jo sata kolmeenkymmentä tuhatta ja veikkaan, että tänä vuonna heitä on vielä enemmän. Kun kansanedustajaa ei enää valita, niin hän saa sopeutumisrahaa reilun puolitoistatuhatta kuukaudessa vaikka työllistyisi uudelleen 1-3 vuotta palveluajasta riippuen ja jos mittariin on ehtinyt tulemaan 59 vuotta, niin sitä maksetaan vielä viralliseen eläkeikään asti eli 65 vuotiaaksi. Jotenkin epäreilu järjestelmä, sillä jos tavallinen duunari jää työttömäksi, niin työttömyyskorvaus kestää 500 päivää ja jos joutuu Kelan peruspäivärahalle, niin korvaus viime vuonna oli 32,66 €/pv ja kuten kaikkia Kelan maksamia tukia, niin veroprosentti on aina 20%. Giljotiinin alle moinen sopeutumisraha, sillä sinne on itse pyritty ja jos kansaa ei edustaja ole miellyttänyt, niin oma on vikansa. Työttömyyskorvauksenhan menettä, jos syy on omasta toiminnasta johtuva. Otan oman ammattini esimerkiksi eli jos hurjastelet ja kortti sekä ammattilisenssi päätyvät hyllylle rauhoittumaan, niin työnantajalla on oikeus päättää työsuhteesi, sillä työnteon oikeudet eivät täyty ja koska itse olet kaahannut ja sakkosi hankkinut, niin hyllylläoloajalle et saa työttömyyskorvausta.

Eduskuntapaikkojen määrää on aina säännöllisin väliajoin haluttu vähentää ja sehän on tuomittu täydeksi populismiksi. Miten USA:n asukas pärjää sillä heillä on yhtä edustajaa kohden yli seitsemänkymmentä tuhatta asukasta ja suomessa vain kaksikymmentä seitsemäntuhatta (arvioita, sillä tilastot hieman laahaavat ajasta jäljessä). Haluaisin myös tietää kuka tuon valtionvelan on ottanut ja mihin tarkoitukseen. Kreikalle on annettu avokätisesti varantoa ja todennäköisesti pelkällä lainalla ja siihenhän minä en ole lupaa antanut. Valtion velka yhtä asukasta kohden oli toissavuonna jo yli kuusitoista tuhatta ja nyt lienee jo yli seitsemäntoista tuhatta ja siihen vielä korot päälle, joten Kreikan tiellä ollaan. Kreikka ei saariaan myy, mutta Suomenlinnalle varmaan ostaja löytyisi.

Miten tähän on jouduttu? 1990-luvun pankkikriisi koetteli kovin ja kuntatalous ei koskaan tuosta toipunut. Tuolloin kuitenkin alkoi voimakas kasvukausi, joka vuosituhannen vaihtuessa lamaantui. Paperimöllit aiheuttivat lakkoilemalla paperiteollisuuden alasajon ja työttömiä yhä lisää. Nyt AY-möllit ovat väläytelleet taas lakkoasetta talousleikkurin edessä ja lisää työttömiä ja alasajettuja toimintoja. Koska he oppivat, että lakkoilemalla kilpailukykymme heikkenee eli kuka tilaa tavaraa, jos lakkojen takia sen toimitus on epävarmaa.

Miten käy tavallisen kansalaisen ostovoiman? Itse olen jo rajoittanut ostoja ja sitä kautta heikentänyt tuottavuutta. Kun raha ei riitä, niin innovaatiot lisääntyvät, esimerkiksi moni on ryhtynyt ruukkukasveja viljelemään ja täten on salaatit, ym. omasta takaa. Ihmisten puheista on kuullut muutoinkin, että aloitetaan paluu omavaraistalouteen. Itsekin voisin possun, lehmän ja pari kanaa hankkia, mutta lienevät asemakaava-alueella laittomat (sääntö Suomi).

Suomi on nyt tuhon tiellä ja valtiovaltamme ei sitä pysty korjaamaan. Veronmaksajien selkänahasta viedään viimeisetkin ja sitten vielä lisää elätettäviä. Mihin voisin pakolaiseksi lähteä, että työpanostani arvostettaisiin jälleen yhteiskunnan hyväksi. Se nähtäväksi jäänee, mutta täällä elo alkaa muistuttaa jo todellista kurjuutta.