Tonttu Tohvelo heräsi myöhään, sillä palopaikan raivaustyö oli venynyt pitkään ja kotikoloonsa tultuaan oli lämmittänyt saunan, koska oli pahoin nokeentunut ja pessyt samalla vaatteensa. Aamupalalla mietti syytä paloon ja ajatteli, että kyllä Tonttulan poliisi sen selville saa.
Koska oli sunnuntai, niin Tonttu Tohvelo ei pitänyt mitään kiirettä ja ajatteli viettää osittaisen lepopäivän ja lukea loppuun Oliver Twistin tarinan. Kyllä tuo Dickens on osannut kirjoittaa kiehtovan kirjan; tuumi Tonttu Tohvelo. Hän tykkäsi kovin jännityskirjoista ja ei aina ymmärtänyt ystävänsä Tonttu Kotitontun kirjallisuusmakua, sillä ystävänsä luki mielellään historiallisia kirjoja.
Iltapäivällä Tonttu Tohvelo poikkesi Tonttulan Juureksessa hakemassa omenoita, joita oli kiva rouskutella lukiessa. Kotiin palatessa hän poikkesi puodille, sillä ohrasuurimot olivat kovin vähiin käyneet ja kun oli vielä aikeissa tehdä uunipuuron, niin tarvittiinhan siihen jyviä enemmän kuin lusikallinen.
Puodilla oli paljon väkeä ja puheen sorina sen mukainen. Mitä nyt on tapahtunut; kysyi Tonttu Tohvelo. Tonttu Ikirouta vastasi; Syttymisen syy selvinnyt on ja kenkään siitä vastuussa ole ei. Tonttu Tohvelo ihmetteli; Miksi sitten se syttyi tuleen?
Joonas Porosuksi vastasi tähän; Kaarnan perhe oli sytyttänyt soihdut ja ne oli oikein paikoilleen asetetut ja tukevasti kivillä ankkuroitu, mutta eläimille ei mitään voi. Meidän Murri ja Toomaksen Miisu olivat jälleen erimielisiä, kumpi saa kupista luun ottaa ja siinä sitten ryhtyivät toisiaan takaa ajamaan ja luu vaihtoi vuoron perään toiselta toiselle. Siinä rytäkässä yksi soihtu kaatui ja tuulen voimasta kieri paperivaraston seinän viereen ja sytytti sen palamaan. Kaarnan kotikolohan on lähellä paperivarastoa ja tuuli puhalsi navakasti epäsopivasta suunnasta. Koska varastolle ei kukaan ollut hetkeen mennyt, niin soihtu sai rauhassa kärventää seinää ja kun tuli havaittiin, niin oli jo liian myöhäistä.
Tonttu Tohvelo huokasi; Olen iloinen, ettei kukaan tahallaan moista aiheuttanut ja Murrin ja Miisun ottelut tietävät kyllä kaikki, mutta ei niitä voi luonnostaan syyttää. Muistatko Joonas, kun toissa vuonna meinasin huolimattomuuttani kotikoloni polttaa? Itse luovuin soihduista, sillä aloin pitää niitä liian heppoisina ja nyt käytän vain kunnon lyhtyjä.
Tonttu Ikirouta loihi lausuman; Ma toivon, että jokainen varovaisuutt' noudattais', niin tonttu kuin ihminen, sill' tuli hyvä renki on, mutt' isännistä huonoin ja tuhoisin.
Mitähän Murrille ja Miisulle käy? Entäpä huomisen puuhat? Se selviää, kun aukeaa kahdestoista luukku.
Teksti ei tule haudan takaa, vaikka nimi sinne viittaakin eikä se haudanvakavaa ole myöskään. Korkeintaan kaapin takaa tai sen sisältä, mutta ihka elävästä maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti