Matkailumainoksia

Olipa pitkästä aikaa kiva lukea päivän lehteä, sillä se sisälsi aivan ihanan artikkelin matkailusta, mutta tällä kertaa ei kohteena ollut Turkki, Malaga, Thaimaa tai muu eksoottinen kohde, vaan kotoinen kohde. Kohteena oli Hangö eli Hanko. Meren ympäröimä kaupunki, jossa säätila kannattaa katsoa aina merisäästä, ei maasäästä.

Muistan lapsuuden kesälomamatkat ja yksi suosikkipaikkojamme oli Hanko ja sen leirintäalue sekä rantakalliot. Katselimme rantabulevardin varrella olevia pitsihuviloita, joista osa oli pensionaatteja, joissa saattoi yöpyä. Koska vanhempani eivät olleet kroisoksia, niin meillä oli teltta leirintäalueella, joka oli aivan meren rannassa, jossa ahkerasti uimme. Rantakallioilla otimme aurinkoa ja saimme herkutella. Herkkuina olivat sitruunadonitsit ja appelsiinimehu. Tosin keksimme kallioilta toisen herkun, josta vanhemmat eivät ilahtuneet, sillä söimme villiä ruohosipulia, jonka aurinko oli aromeiltaan terästänyt. Miettikääpä, miltä auto haisi kahden minuutin kuluttua; kolme kakaraa, ruohosipuli ja päivän auringossa seissyt auto? Näin jälkikäteen ymmärrän, miksi vanhempani eivät olleet ilahtuneet löydöstämme.

Isä katseli haikeana vapaasatamaa, jonka aitojen takana oli tuontiautoja. Hänestä olisi kiva ollut saada sieltä yksi, ilman rasittavia veroja, jotka nostivat ajoneuvojen hintoja roimasti. Kävimme katsomassa kaunista vanhaa kaupunkia. Hankohan on vanha matkailukaupunki, sillä sen arvo huomattiin jo 1870-luvulla. Nykyisin myös järjestetään risteilyjä majakkasaarille.

Miksi lehdet pursuavat matkailukohteita sinne sun tänne, mutta ei kotimaahamme? Meillä on paljon kaunista ja erikoista nähtävää. Omassa työssäni oli haastavin kohta selittää englanniksi, mikä on haulitorni ja mitä sillä tehdään. Otan muutaman esimerkin:

-         Linnat eli Turun linna, Olavinlinna Savonlinnassa ja Hämeen linna, samannimisessä kaupungissa. Turku on vanhin (1280-luvulta), mutta Hämeen linna on samaa ikäluokkaa ja Olavin linna parisataa vuotta tuoreempi. Turku kuninkaallinen, Olavinlinna on rajalinna, jossa oli vesitoiletti ja Hämeen linnassa toimi naisten vankila. Suomenlinna on vasta 1700-luvulta, mutta puolustuslinnoilta erikoisin. Harmi, että sen historiasta hyvin kertonut mies tapettiin. No katso Hovimäki-sarjan alkua, niin pääset lähelle, mitä hän kertoi. Siellä muuten on tykkimuseo, jossa on isoisäni tykki. Rauniolinnoja on mm. Raaseporin linna

-         Kirkot, joita meillä on paljon ja vanhoja. Tuomiokirkkoja on paljon, jotka edustavat omaa aikakauttaan. Kerimäellä on suurin puukirkko maailmassa. Hattulan kirkossa on mielenkiintoinen raha-arkku, monta avainta ja kaikki erilaisia.

-         Muumiot; no meillä ei ole esillä kuin yksi eli kirkkoherra Nikolaus Rungius:n muumio Keminmaan vanhassa kirkossa. Legendan mukaan hän sanoi: ” Jos minun sanani eivät ole tosia, niin ruumiini mätänee, mutta jos ne ovat tosia, niin se ei mätäne”. Kaksi humalaista sai päähän piston tanssittaa muinoin pastoria, jolta irtosi toinen käsi ja nykyisin häntä ei enää näytetä nostamalla puuluukkua, vaan hän lepää särkymättömän lasin alla. Tosin Turun tuomiokirkossa on krypta, mutta sinne ei pääse kuin tutkijat.

-         Pysytään vielä hetki vainajissa eli Pohjois-Euroopan ainoa mausoleumi on Suomessa.  Lähimmän löydät Moskovasta. Juseliuksen mausoleumi on rakennettu hänen tyttärelleen Sigrid:lle, joka kuoli vain 11-vuotiaana tuberkuloosiin. Löydät sen Porin vanhalta, Käppänän hautausmaalta ja sen ovat koristelleet maalauksillaan mm. Akseli Gallen-Kallela. F. A. Juséliuksen säätiö on ollut ja on yhä merkittävässä roolissa, myöntäessään apurahoja lääketieteelliseen tutkimukseen.

-         Kartanot, joita meillä on vielä useita. Niissä on pyritty säilyttämään oman aikakautensa leima. Mustio, Santala, jne.

-         Kotiseutumuseoita on meillä myös paljon, mutta poikkea Harjavallassa. Vapaaherra Emil Cedercreutz:n museossa on myös nähtävissä siluteetikuvia, sillä hän oli taitavat tässä, kuten myös kuvanveistäjänä.

No meillä on paljon muutakin kaunista nähtävää. Jos haluat extremeä, niin kuin nykyaikaan kuuluu, mene Aavasaksalle juhannusyönä, niin näet ettei aurinko laske lainkaan (ei uni tule silmään, kokemusta on) ja tunturin juurella saatat päästä lumisotasille, jos se on tarpeeksi auringossa pehmennyt (voit toki kokeilla rullaluistimia hangella, joka on osin kovaa kuin jää). Varo kuitenkin lausumasta Ukon nimeä, voit saada kovan kohtalon, sanoo muinainen legenda.

Olen nähnyt Mona-Lisan Louvren palatsin museossa, mutta se kalpenee Sigridin sargofagin edessä. Olen nähnyt kruunun jalokiviä, mutta ne kalpenevat Suomen yöttömässä yössä. Olen nähnyt meren huuhtelevan Skotlannin rantaa ja vuoroveden liikkeet, mutta Yyterin rannat ja elokuun yöt, no joo se oli nuoruutta, mutta kokeilkaa. Arvostakaamme omaa maatamme ja sen kauniita kohteita.

kerjäläisten valtakunta

En todellakaan tarkoita Dingo-yhtyeen levyä vaan Suomen ja muiden Euroopan-maiden isoja kaupunkeja. Katselin tuossa iltayöstä ajellessani kadunkulmia, taksitolpan ja ravintolan välimaastossa, joissa useimmassa istui kerjäläinen, muki kourassaan ja heidän kieli oli jotain muuta kuin Suomen tai Ruotsin kieli eikä tasanvarmasti saameakaan. Ja viimeinen kerta kun kerjuukuppiaan minun nenän eteen työntävät.

Pääkaupunkiseudulla nuo kerjäläisromanit ovat jo suuri riesa. Sotkevat jätteillä paikkoja, varastavat sähköä, jne. Tämä riesa on joka kesä myös minun leveysasteella ja luvattoman usein kuuluu myös siitä, että käyvät päälle kuin yleinen syyttäjä ja ovat aktiivisempia kuin yhdistysten feissarit.

Miten on mahdollista, että tämä Romanian ja Bulgarian romanit ilmestyvät katukuvaan yhtä varmasti kuin muuttolinnut ja avoautot? Eikö EU saa jäsenmaitaan hoitamaan omat sisäiset asiansa kuntoon? Samoin ovat meidän ja useiden maiden riesana myös Irlannin romanit.

Olisiko syytä palauttaa takaisin irtolaislaki ja saattaa nämä kerjäläiset koulun penkille ja opettelemaan oikea ammatti? Vanhan lain mukaan irtolainen oli (suora kopio vanhasta lakikirjasta):

1 §. Irtolainen on tämän lain mukaan:

1) Työhön kykenevä henkilö, joka toimettomana, riittäviä elatusvaroja vailla, kuljeksii paikkakunnalta toiselle, elleivät asianhaarat osoita hänen hakevan työtä;

2) sellainen työhön kykenevä henkilö, jolla on tapana vieroksua työtä ja sen vuoksi joutuu köyhäinhoidon tarpeeseen tai tulee ylivoimaiseksi rasitukseksi toiselle henkilölle ja siten ilmeisesti saattaa tämän vaaraan joutua tarvitsemaan köyhäinhoitoa itselleen tai sille, josta hänen lain mukaan on pidettävä huolta;

3) henkilö, jolla on tapana kerjätä tai käyttää toista kerjuuseen taikka sallia, että hänen hoidossaan oleva 18 vuotta nuorempi henkilö kerjää; sekä

4) henkilö, joka pitämällä tapanaan hankkia tuloja hyvien tapojen vastaisilla ja siveellisesti hylättävillä keinoilla taikka muulla elämäntavallaan tuottaa ilmeistä vaaraa yleiselle järjestykselle, turvallisuudelle tai siveellisyydelle.

Ensimmäisen pykälän ensimmäisen ja kolmannen kohdan täyttävät nuo romanit, toisen taas nämä muut kielitaitohaluttomat maahanmuuttajat ja rantojen miehet ja naiset. Neljäs täyttyy etenkin itäblokin ihmeiden kohdalla.

Siteeraus jälleen:

2 §. Irtolaista on, milloin se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, varoitettava sekä sen ohessa

1) autettava vapautumaan epäedullisesta ympäristöstä sekä hankkimaan itselleen sopiva asunto tai työpaikka;

2) toimitettava kotipaikkakuntaansa siellä käsiteltäväksi;

3) avustettava saamaan sairaala- tai muuta hoitoa, jos hän on sellaisen tarpeessa; sekä

4) tuettava ja ohjattava muilla sopivilla keinoilla säännölliseen ja kunnialliseen elämäntapaan.

Toisen pykälän ensimmäinen on hivenen vaikea, sillä millä saan rantojen (tai nykyisin torien ja puistojen) miehen tai naisen luopumaan epäedullisesta ympäristöstä, varsinkin kun sosiaalihuolto pitää huolen siitä, että heillä juotavaa riittää. Samoin, miten oppivat kielen nuo sosiaalisin perustein tulleet maahanmuuttajat ja työllistyvät, kun sosiaalihuolto hoitaa tulkit ja elannon. Toinen kohta on selkeä, takaisin kotikuntaansa ja maahansa. Kolmas kohta on selkeä, tulkkiapu pois maahanmuuttajilta, jotta oppivat Suomen virallisin kielin toimimaan. Sekä nykyisin kotimaassani tappavat hoidon tarpeessa olevat takaisin hoitoon. Neljäs kohta ei ikinä toteudu, sillä itämaan ihmeiden siveettömiä laitoksia emme saa poistettua, kuin muutaman, jossa siveetön käytös on ollut huomattavaa.

Irtolaislaissa on myös työvelvoite, joten pannaan nuo kerjäläiset paikkaamaan teitä, jotka ovat kuin Venäjällä ja hinaamaan VR:n junia, jotka ei toimi sen paremmin helteellä kuin pakkasella.

Minä en halua enää yhtään irtolaista tavata, kokemukset ovat riittävät karmeita.

Risti vai puolikuu

Helsingin piispalla tuntuu jokin oleva hukassa ja pahasti. Hänen mukaansa muslimit voivat käyttää luterilaisen seurakunnan tiloja omiin tilaisuuksiinsa. Tähän yhtenä syynä hän pitää Helsingin seudulla tilojen vuokraamisen kalleutta. Ilmaiseksiko muslimin pitäisi saada tilat? Mitä erottelevat naiset ja miehet, jotka kummatkin tarvitsevat omat tilat. Lisäksi hänen mukaansa islamilainen yhteisö kasvaa. Totta kai se kasvaa, kun kaikki ”lapsipakolaiset” ja heidän lähisuku otetaan maahan.

Islamistit haluaisivat tuoda esiin maltillista eurooppalaista islamilaisuutta. Ihanko totta? Nämä maltilliset ovat useassa maassa vaatineet saada käyttää omaa lakiaan, shariaa, välittämättä maan virallisista laeista. Islamilaisuuteen ei ole koskaan kuulunut maltillisuus, on vain vähemmän fundamentalistia tai täysin fundamentalistisia. Omassa yhteisössä he eivät kunnioita toisia uskontoja lainkaan, vaikka niin väittävät.

Suora lainaus lehdestä:” ”Aloite tuli heiltä. He kutsuivat minut vieraakseen Lönnrotinkadulle. Tapaaminen oli hyvin koskettava. Sain seurata miesten rukoushetkeä, olin takana, mutta samassa tilassa kuitenkin. Koin sen suurena luottamuksen osoituksena", piispa sanoo.” Miesten rukoushetkeä ja se oli hänelle suuri luottamuksen osoitus. Varo vaan rouva piispa, tulet kyllä kuulemaan tuosta. Islamisteille muut ovat uskonnottomia ja sellaisen päästäminen seuraamaan pyhää toimitusta on rangaistava teko. Rankaisu on löytyvä sharia laista.

Islamilaisuuteen kuuluu myös ympärileikkaukset sekä pojille että tytöille. Tulisiko tämä tehdä, suvaitsevaisuuden nimissä, julkisessa terveydenhuollossa, yhteiskunnan kustannuksella? Hehän teettävät toimituksen puoskareilla tai käyttävät lapsen lähtömaassa, jotta toimitus saadaan tehtyä.

Rouva piispa, miten aiot järjestää tunnukset? Kirkon katolla on vuoron perään risti tai puolikuu. Alttaritaulu on kaiketi poiskäännettävä ja patsaat vajoavat lattian alle tarvittaessa. Rouva piispa, olet tuolla lausunnollasi rasisti, sillä et tarjoa mahdollisuutta muille uskonnolle.

Suvaitsevaisuuden nimissä, on sinun järjestettävä luterilaiseen kirkkoon myös alttari shintolaisille, Neitsyt Marian patsaan sijaan tulisi tarvittaessa saada Buddhan tai Vishnun patsas, juutalaisten hanukkakynttelikkö adventtikynttelikön lisäksi. Olet pettänyt meidät kristityt.

Jos rouva piispan ajama toteutuu, niin meidän perheessä tullaan viettämään Pyhäinpäivän sijaan Samhain juhlaa tai kekriä uhrimenoineen. Joulun sijaan juhlimme muinaista yön taittumisen juhlaa. Sadon kylvettyäni kutsun apuun Äiti maata ja Ukko Jumalaa sekä uhraan heille kiitokseksi sadon korjattuani. Pääsiäistä emme juhli vaan siirrämme sen muinaiseen helajuhlaan. Johannes Katajan päivää emme myös juhli vaan siitä tulee Ukonjuhla. Laskiaisena emme paastoa, vaan nautimme vanhan suomalaisen perinteen mukaan paljon ruoka ja uhraamme jumalille, jotta satokausi antaisi meille elannon.

Sateenkaarihallitus

Nyt on viimein maahamme saatu sorvattua hallitus, Käteisen johdolla ja tehtiin myös uusi ennätys hallituksen kasaamisajassa. Uutta hallitusta on ehditty nimetä monella muotoa. On sixback, kuuden puolueen järjestelmä, mutta siinä bägissä vuotaa joka tölkki. Hyytelöhallitus, itselle tulee mieleen jälkiruokakakku nimeltä Charlotte Russe, jossa monikerroksista, usean väristä hyytelömassaa pitää koossa ohuet kääretorttuviipaleet. Sateenkaari on myös ihan toimiva nimi, sillä puolueiden värikartalla on sinistä, punaista ja vihreää.

Sanoisin, että taidamme saada lyhytaikaisimman hallituksen konsaan. Jo nyt hallituspuolueiden sisällä on suuria erimielisyyksiä. Äänestyksissä se nähdään, taitaa tulla useita ääniä termeille ei, poissa ja tyhjää.

Hallitusohjelma on yhtä sateenkaarta, mistä se alkaa ja minne päättyy, ei kenelläkään ole harmainta hajua. Näyttää vahvasti siltä, että köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Tulonsiirtojen ja säästöjen pääasiallisina maksajina ovat keskituloiset. Kuntien valtiontukea leikataan, joka luo paineita kunnallisverotuksen nousuun, vaikka hallitusohjelmassa ei tuloveroja koroteta. Ostovoima heikkenee ja uusi lama kurkistelee jo nurkan takana. Työntekijän palkkaaminen tulee yhä kalliimmaksi työnantajalle. Toimeentulotukea korotetaan satasella ja näin saadaan elintasopakolaiset viihtymään maassa.

Luonnollisesti polttoaineen hintoja korotetaan ja se näkyy tuotteiden hinnoissa heti, sillä kohonneet kustannukset on siirrettävä kuluttajan maksettavaksi tai edessä on kuljetusyritysten konkurssiaalto. Niitä taitaa kuitenkin tulla runsaasti, sillä itämaan ihmeet ajavat halvalla, kun palkka kuljettajalle on pieni ja veroja ei makseta. Taitaa olla vihreiden ajatus, kottikärrykuljetuksiinko sitä pitäisi siirtyä. Hevoskärryt ovat yksi vaihtoehto, mutta sekä hevonen että kuski tuottavat jätettä peräpäästään ja se ei vihreille sovi.

Alkoholin, tupakan ja makeisten hintaa nostetaan. Haittaverosta puhuvat. No, se tarkoittaa sitä, että Viron matkaajien laukut ovat entistä painavampia. Ruotsin ja Suomen välisillä laululaivoilla makeishyllyt tyhjenevät, yhdessä alkoholi- ja tupakkahyllyjen keralla. Tätä eivät nuo päättäjämme tajua, sillä hintojen korotuksella se vie näihin ostoihin käytetyt eurot muihin maihin.

EU:n konkurssikypsiin maihin ollaan valmiita syytämään uutta rahaa, mutta kotimaahan sitä ei liikene. Ja veronmaksajat kustantavat kaiken EU:n syydettävän rahamäärän. Ettekö muista 90-luvun alun pakkiriisiämme, meille ei kukaan tarjonnut tukea. Sen kriisin maksoimme me veronmaksajat ja tätä maksamme yhä erilaisien pankkien palvelumaksujen muodossa ja kuitenkin pankit tuottavat voittoa vuosi vuodelta yhä enemmän.

Uusia toimikuntia ja vastaavia perustetaan. Kuitenkin maamme julkinen hallinto on paisunut kuin pullataikina ja luonnollisesti jäsenet tarvitsevat kulukorvauksia sun muita tukia. Kulut katetaan tavallisen kaduntallaajan maksamilla veroilla. Peruspalvelut ovat uhanalaisia nykyisin. Varaa on maksaa johtajille, apulaisjohtajille, jne. palkkaa, palkkiota ja bonusta, mutta tavalliselta kansalaiselta riistetään peruspalvelut.

Itselleni tuli suurena järkytyksenä kristillisten esittämä aborttilainmuutos. En kannata aborttia tai täysin vastusta sitä, sillä se on jokaisen yksilön päätettävissä. Haluavatko kristilliset takaisin lapsenlähdettäjät ja niiden seurauksena myös kuolleen naisen. Eikö riitä, että meillä on jo näitä uskonnollisten ryhmien puoskareita, jotka ympärileikkaavat poikalapset ja jopa tekevät tytöille saman. Jos tulee toimenpiteen jälkeen ongelmia, niin julkinen terveydenhuolto hoitaa ongelman ja tekijät, yhdessä vanhempien kanssa pääsevät kuin koira veräjästä. On ymmärrettävä muita kulttuureita.

Yksinkertaista aritmetiikkaa, sanottiin jo muinoin. Elon lyhyen matematiikan avulla olen laskenut, että uusi hallitusohjelma takaa minulle ja puolisolleni tulojen alenemista, heikentynyttä ostovoimaa, työtkin saattavat loppua, verotaakka nousee, kodin ylläpitokustannukset nousevat, perussairauksiini käytettävien lääkkeiden annostusta joudun itse muuttamaan, sillä jatkossa ei todennäköisesti ole varaa joka päivä niitä ottaa. Toivon vaan hartaimmin, etteivät ne pahene. Jotta työtä voisin tehdä ja veroja maksaa, että herroilla menisi mukavammin ja pöydässä riittäisi kaviaaria.

Edesmennyt Unioni

Euroopan velkakriisi syvenee ja sen ovat jo taloutta tutkivat instanssit myöntäneet. Yhä uusia maita on tullut listoille ja epäilyksen varjo on langennut muutamien maiden ylle. Tukipaketteja sorvataan yhä lisää ja vaaditaan säästöjä lisää. Tavallinen kansa ei näistä juuri hyödy, vaan pankit ja valtaeliitti.

Kreikka on päivittäin tapetilla. Useissa lehtiartikkeleissa on haastateltu tavallisia kaduntallaajia ja kysytty heidän mielipidettään. Yllättävän monessa haastattelussa on haastateltava kertonut, että poliittinen johto pitäisi saattaa käräjille vastaamaan teoistaan. Siinä olisi valtion- ja kunnanisillä selittelemistä, varsinkin kun on julkisuuteen tullut yksi säästötoimi eli eläkkeiden maksu on lopetettu kuolleille.

Portugalissa ovat kansalaiset tuoneet myös esille saman tilanteen valtaeliitin joutamisesta oikeuden eteen. On kuitenkin mielenkiintoista kuunnella matkalaisten kertomuksia näistä maista, joissa lomaillaan paljon. Myymälä kuin myymälä, niin kuitin saaminen on vaikeaa. Tavallisimmin virallisessa kuitissa, jos sellaisen saa, on vain osa myydystä. Paljonko myynnistä jää verottomana omaan taskuun? Tehdäänkö tätä siksi, että maksetut verot eivät mene yhteiskunnan peruspalveluihin vaan valtaeliitin ja heidän läheistensä taskuihin?

Molemmissa maissa on myös valtaisa väkimäärä kunnan ja valtion palveluksessa. He saavat palkan lisäksi bonuksia mm. siitä, että ovat tulleet töihin ajoissa ja lähteneet töistä vasta virallisen työajan päättyessä. Lahjonta on sääntö, ei poikkeus.

Suomi on vuokrannut maailmalle jäänmurtajiaan. Pitäisikö nyt näille maille vuokrata meiltä muutama valtion rahoitustarkastaja ja verotarkastaja? Meillä tehdään yrityksiin verotarkastuksia ja auta varjele, jos sieltä löytyy yksikin virhe, niin heidän hampaissa olet ikuisesti. Parhaimmillaan päädyt käräjille epärehellisyydestä ja kaupan päälle asetetaan vielä liiketoimintakielto.

Mielestäni EU olisi pikaisesti purettava. On yllättävää, ettei sitä perustettaessa kukaan ottanut huomioon, että joku haluaisi liitosta pois. Sopimuksissa ei ole minkäänlaista ohjeistusta liitosta irtautumiselle. Purkamiseen on hyvät syyt, sillä rikas pohjola maksaa köyhän etelän elatusta ja lämmin, aurinkoinen etelä sen mitä pohjoisessa saa tehdä. Esimerkiksi ajoneuvojen valotehon sanelivat maat, joissa ei ole edes ajovalopakkoa. Ruotsi viittasi asialle kintaalla ja ilmoitti suoraan, että heillä on pitkät pimeät talvet ja valoja tarvitaan. Suomi ryömi nöyrästi ja useassa rahtivaunussa on osa lampuista pimennetty jesarilla. Nykyautoissa kun ei polttimoa voi irrottaa, kun auton messukenttä valittaa jatkuvalla syötöllä pimenneestä lampusta. Kumma, että Ruotsissa on pitkät, pimeät talvet ja Suomessa ei.

Euroopan unionissa ei ole yhteistä kieltä, vaan niitä on paljon. Maiden kulttuurit ovat myös erilaiset ja tätä myös peilaavat historian tapahtumat. Taloudelliset syyt purkamiseen ovat painavat. On tunnettua, että Kreikka liittyessään, vuonna 1981, EU:n kaunisteli talouslukujaan roimasti ja nyt on julkisuuteen tullut tieto, että Kreikan talous on ollut alijäämäinen jo kaksikymmentä vuotta. He ovat täten rikkoneet unionin taloutta koskevia ehtoja ja sopimuksia. Kuinka moni valtio on kaunistellut taloustietojaan, jotta liittymään pääsisivät.

EU:sta ei ole tavalliselle kansalaiselle ollut mitään hyötyä, vain erilaisia sääntöjä ja direktiivejä, joilla ei ole ollut mitään tekemistä kansamme kanssa. Ne ovat vain herättäneet paljon hilpeyttä, kuten montako pilkkua saa olla mansikassa, jotta se on ykkösluokkaa. Ainoa hyöty on ollut euro eli on päästy erilaisista valuutoista eroon ja täten on ollut helpompi vertailla hintoja.

Hupia toki nuo eri valuutat aiheuttivat. Itse säästin yhden kuitin vuonna1997 Venäjälle suuntautuneelta retkeltä. Kuitti oli prikulleen samanlainen kuin vuonna 1973 lähikaupoissa, markka-aikana. Ostin näet elämäni kalleimman sixpack:n olutta. Sen hinta oli 16700,00. Tosin silloin sadalla mummon markalla sai satatuhatta ruplaa.

Holtittomasti liikenteessä

Tulipa taas muutama ajovuoro lusittua tienpäällä. Järkytyksellä olen jo pitkän aikaa seurannut ihmisten käyttäytymistä liikenteessä. Kuten kollegani totesi; ”On paljon kuljettajia, jotka eivät tunne liikenne merkkejä” ja toinen ”Pyöräilijät ovat kuolemattomia”.

Aloitetaan apostolin kyydistä eli jalankulkijoista. Useimmat taivaltavat eteenpäin kuin Troijan puuhevoset, eteensä katsomatta. Korjaan hieman, näkevät toki ne valkoiset, maalatut viivat ja tietävät, että kaikkien on niiden eteen pysähdyttävä. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko noiden valkoisten viivojen lisäksi valo-opastin. Koulujen vierellä pitää olla tarkkana ajaessaan, sillä jo ekaluokkalaiset kävelevät surutta päin punaista. Jos jalankulkijan valo on punainen, niin hän saapastelee eteenpäin, koska on nuo valkoiset viivat. Jalankulkijoista havahtuneimmat iskevät nyrkkinsä konepeltiin, koska en ollut pysähtynyt. Heidän mielestään suojatiehen on ajoittain liian pitkä matka, joten tien voi luonnollisesti ylittää sopivimmasta kohdasta, mieluummin juosten nopeasti ajoradalle. Heijastin heillä on yhtä harvinainen kuin Fabegén:n pääsiäismunat kotitaloudessa.

Seuraavaksi ovat kaksipyöräiset eli polkupyörät ja mopot. Mopoilijat rinnastavat itsensä polkupyöriin, koska hyvällä polkupyörällä ja kunnossa olevat kuljettajat yltävät samaan nopeuteen, kuten mopoilijat, siis ne, joiden mopo on vielä laillinen. Molemmat ajavat surutta jalkakäytävillä ja eteensä katsomatta. Jarruja näissä ei ole, vaan mitä enemmän estettä näkyvyydessä, sen lujempaa tullaan. Polkupyöräilijät ovat tunnettuja jalkakäytävien ajajia, vaikka sellainen on sallittu alle kaksitoistavuotiaille lapsille ja kun on valkoiset viivat, niin ei kun menoksi. Tietävät nuo kauramoottorilla toimivat mopedistit, että valkoisten viivojen eteen on pysähdyttävä, näki tai ei. Sekä polkupyörillä, että mopoilla pitäisi olla valot edessä, mutta varsinkin edellä mainituilla ne ovat yhtä harvinaisia, kuin koskematon pyramidi Egyptissä. Takavalot tai -heijastimet lähentelevät harvinaisuudessaan edellistä.

Nelipyöräiset ovat taasen ihan oma lukunsa. Mopoautot ajelevat kuten kaksipyöräiset mopot, mieluummin kaksi tai kolme rinnakkain. Torvet soivat, kun tulet vastaan. Heidän mielestä sinä olet väistämisvelvollinen. Autojen kuljettajat ajavat pääsääntöisesti vastoin liikennemerkkejä. Juuri näin kahden ajoneuvon ajavan vastoin kääntymiskieltoa, peräkkäin ja päin punaisia. Puhutaan vanhoilla vihreillä ajamisesta, mutta yhä useammin ajetaan päin punaisia. Välillä pelottaa ajaa omilla vihreillä valoilla, sillä risteävältä tieltä voi joku tulla koska tahansa. Yksisuuntaista ajetaan siihen suuntaan joka on itselle parhain. Näiden ajoneuvojen valot ovat ihan omaa luokkaansa. Sumuvalot palavat ympäri vuoden, säätilasta riippumatta. Lamppujen vaihto näihin on niin vaikeaa, ettei useammassa ajoneuvossa pala kuin joku hassu lamppu, siellä sun täällä. Puhumattakaan henkilöautojen perävaunuista, niissä ovat valot ihan oma järjestelmänsä eli yleensä pimeät tai palavat kaikki yhtä aikaa. Pitkät valot palavat jo ennen kuin katuvalot syttyvät, sokeita lienevät. Näiden valojen räpsyttely on moottoripyöräilijöiden huvitus kaikille tiellä liikkujille.

Nyt poliisista, joka liikennettä ja järjestystä valvoo, poistetaan useita virkoja rahapulan vuoksi. Olisiko samalla syytä poistaa tieliikennelainsäädäntö, liikennemerkit, suojateiden viivat ja liikennevalot? Tämä siksi, että niitä noudattavat olisi vuorojeni aikana voinut laskea kahden käden sormin, ruuhkaliikenteessäkin. Kun ei ole poliiseja, niin miksi pitäisi olla sääntöjä, joita he valvovat? Monelle ovat nopeusrajoitukset viitteellisiä. Ikäväkseni on todettava, että osa ammattikuljettajistakin syyllistyy moiseen.

Ajoneuvokantamme on vanhaa, tähän en laske museoikäisiä tai -rekisteröityjä ajoneuvoja. 90-luvun alussa tuli meille väliaikainen autovero ja kuten tunnettu, niin kun herrat ovat veron keksineet, niin siitä tulee pysyvä käytäntö. Nykyisin ovat sen nimenneet käyttömaksuksi. Autokatsastus on lakisääteinen, mutta useat toimipisteet eivät havaitse edes perus vikoja. Tämä todettiin jo pienimuotoisessa tutkimuksessa. Miksi siis pitää moista järjestelmää yllä, jossa puolet on ammattitaidottomia?

Mitä sanoo laki, saanko surutta törmätä tolloon vai onko minun suhtauduttava siihen kuten mahdolliseen hirvieläimeen ja noudatettava erityistä varovaisuutta?

Laskentoa vai matematiikkaa

Media jaksaa yllättää, sillä tänään oli suurena huolenaiheena se, että peruskoulun jälkeen tulevat oppilaitokset joutuvat antamaan tukiopetusta matematiikassa. Monille aloille ei löydy enää asiantuntevia työntekijöitä, sillä koulutuksiin hakeutuvat opiskelijat eivät hallitse perustaitoja. Opinahjot ovat siis joutuneet järjestämään kursseja alkeisopetuksesta, että opiskelijat saavuttavat sen tason, jotta varsinainen opetus voisi alkaa.

Ennen oli kansa- ja kansalaiskoulu tai vaihtoehtoisesti kansa- ja oppikoulu. Tämän katsottiin asettavan lapset eriarvoiseen asemaan. Ensin mainitun koulutuspohjan valitsivat yleensä ne, jotka eivät olleet lukumiehiä, vaan kädentaitajia. Kansalaiskoulussa kädentaitotunteja olikin runsaasti. Oppikouluun hakeutuivat lukumiehet ja oppikoulun kuusivuotisen jakson päättyessä he joko jatkoivat lukiolinjalla tai suuntasivat muihin opinahjoihin. Kansalaiskoulussa, teoria aineissa, menestynyt oppilas saattoi lyhyellä kaavalla suoritetuilla lisäopinnoilla, jopa tenttimällä, päästä suorittamaan oppikoulun oppimäärän ja päästä jatkamaan lukioon. Lapsi saattoi siis olla myöhäisherännäinen.

Peruskoulu, yhdeksän luokkaa, kaikille samanlainen opetus. Tarkoitus oli saattaa kaikki samalle viivalle perustaitojen kanssa. Ei enää erottelua lukumiehien ja kädentaitoisten välillä. Valitettavasti peruskoulusta on tullut purkillinen Pilttiä. Vaatimustaso oppiaineissa vaikuttaa olevan peruskoulun alkuvaiheen tasokursseista se suppea. Mediassa on ollut puhetta, matematiikan lisäksi, oppilaista, jotka säälivitosin pääsevät rämpimään peruskoulun läpi. On oppilaita, jotka eivät osaa lukea tai kirjoittaa lainkaan. Muista oppiaineista puhumattakaan.

Itse olen aina ollut numeerinen ihminen, jo lapsena. Pelit ja leikit, joissa käytettiin numeroita, olivat minulle helppoja, kuten veljellenikin. Sisareni (puolitoista vuotta nuorempi) hallitsi numerot heikosti ja kansakoulua käydessään, opetin hänelle isot luvut. Paljonko on nollia tuhannessa, sadassa tuhannessa, miljoonassa ja miten ne kirjoitetaan. Sisareni ei kuitenkaan osannut auttaa lapsiaan näiden isojen lukujen käsittelyssä, kun heidän vuoronsa tuli. Sisareni hallitsi ne mielessään, mutta ei osannut tuoda tietoa ulos. Hän ohjasi lapsensa luokseni ja kävimme ne läpi. Nuorin heistä kiinnostui tällöin niiden jakamisesta ja kertomisesta, vaikka koulussa tällöin oli noita laskutoimituksia vasta harjoiteltu ykkösillä. Kerroin hänelle, että niitä lukuja käsitellään näin. Lapsi pohti hetken ja suoritti jakolaskun, jossa jakajana oli tuhatluku ja jaettavana satatuhatluku, joiden numerot hän kirjoitti paperille lonkalta. Kysyipä vielä, että miten lasketaan, jos siinä on pilkku kuten kauppakuitissa. Kerroin ja lapsi suoritti laskutoimituksen summittaisilla luvuilla, paljonko rahaa jäi ostosten jälkeen. Kysyn nyt teiltä, hyvät vanhemmat, vakavan kysymyksen. Kun lapsi kiinnostuu numeroista ja kirjaimista, oletteko lapsen rinnalla ja kerrotte tietonne lapsen kehitysasteen huomioiden vai odotatteko, että koulussa oppivat? Jos ette itse taida, uskallatteko pyytää avuksi (sisareni tavoin) setiä, tätiä, kummeja, isovanhempia tai ystäviänne?

Kansalaiskoulussa minulle oli matematiikassa vaikein osa-alue geometria ja turhauduin tunneilla, kun se ei avannut oviaan minulle. Kysyin sitten kerran opettajaltani, että mihin tarvitsen geometriaa, sillä en aio ryhtyä matematiikan opettajaksi. Hän vastasi minulle: ”Ajattele, että hankit itsellesi kodin ja ryhdyt sitä kalustamaan. Sinun tarvitsee tällöin miettiä huoneita, missä ovat ikkunat ja ovet sekä sitä minkä kokoisen pöydän, vuoteen, kirjahyllyn tai hellan sinne voit sijoittaa. Sekin on kaikki geometriaa”. Hän näillä sanoilla avasi ovet minulle ja tajusin käyttäneeni geometrian osa-alueita koko lapsuuteni. Kotipihan jaoin osiin, sektoreihin (no, se nyt kuuluu lähinnä ympyröihin, mutta kuitenkin), jotka haravoidessa pihaa, laskin mielessäni, kuinka laajan alan olin puhdistanut ja paljonko oli vielä jäljellä. Olin lisäksi aina miettinyt, montako kynää voin uuteen penaaliin laitta, että sinne mahtuu myös viivoitin, pyyhekumi ja teroitin.

Onko syy matematiikan heikkoon hallintaan opetuksessa? Osaako opettaja havainnollistaa asiaa lapselle käytännön esimerkein, kuten oma opettajani teki. Tappaako peruskoulu lapsen luovan ajattelun? Perustuuko opetus peruskoulussa muinaiseen intti käskyyn: Mene ja tee tuo ja palaa uudestaan käskynjakoon? Onko lapsille, joilla matematiikka on hallussa tai oivalluksin esille tulevana, tarjottava mahdollisuus opiskella ja oivaltaa lisää? Kouluun olisi kenties perustettava matematiikka kerho? Ennen muinoin oli olemassa apukoulu, johon sijoitettiin ne oppilaat, jotka eivät menestyneet normaaliopetuksessa. He saivat opetusta suppealla tavalla ja suurin osa heistä saavutti perustiedot, joiden avulla he selvisivät ammattikoulusta ja saivat itselleen ammatin. Onko kaiken syynä se, että jokaisella on samat edellytykset kaikkeen (kuten tekstissäni Opetusministeriö on huolissaan)? Nykyisin oppiaineissa edetään keskitason mukaan. Lukumiehet ja kädentaitajat jäävät väliinputoajiksi. Kiusaajia koulussa ovat molemmat.

Tämä ei ole laskentoa vaan matematiikkaa, mutta elämän matematiikkaa. Laske oma päiväsi, hyvä vai huono.

Elon matematiikan mukaan yksi plus yksi on aina kaksi. Elämän matematiikassa kuitenkin yksi plus yksi on aina vähintään kolme kokonaislukua, riippuen käytössä olevien parametrien määrästä ja niiden suhteesta toisiinsa.