Kiky ja muut kotkotukset

Nyt on saatu jonkinlaiseen malliin kilpailukykysopimus eli tuttavallisemmin Kiky. Budjettiriihikin on puitu ja verohelpotuksia on tulossa, koska Kiky toteutui toivotussa laajuudessa. Palkkamalttia toivotaan sekä paikallista sopimista. Paikallisesta sopimisesta on loistava esimerkki tämä Sipilän kaverin Olli Sarekosken Oy Arvonta Ab:n valinta ja erityisesti 32 000 euron kuukausipalkka, johon Olli on tyytyväinen. Tosin onko siinä palkkamalttia, niin sen saa jokainen päättää.

Verohelpotuksia on siis luvattu ja ostovoimakin nousee muutaman satasen, teoriassa. Aloittakaamme kiinteistöverosta, joka nousee joka vuosi nakertaen paljonpuhuttua ostovoimaa. Samaan syssyyn sitten nostetaan polttoaineveroa (myös löpö), vesi- ja jätevesimaksu, sähköverokin nousee ja tasan varmasti ne siirtohinnat, jotka ovat jatkaneet nousuaan tasaiseen tahtiin. Tähän sitten haihtuikin se ostovoima.

Ja he kaikki tulivat verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa, sanassa sanotaan. Nyt sitten verolle menevät myös veneet ja muut rekisterissä olevat puatit. Soutuvenhot ovat vielä toistaiseksi veroton nautinto, mutta kuinka kauan. Mopot, skeitti- ja leijulaudat sekä polkupyörät ovat verovapaita, mutta vaarallisuusvero olisi näille tarpeen.

Lisää kameravalvontaa ja rikesakon ja tavallisen sakon korotus sekä kynnyksen madallus, jotta valtion pohjaton kirstunpohja saisi hieman täytettä. Täten on ehdottomasti saatava polkupyöriin rekisterikilpi, täten tuo Espoossa viilettänyt trikoopöksy olisi myös osallistunut talkoisiin, sillä hän veteli 40 km/h alueella 59 km/h. Kyllä tuosta ylityksestä olisi jo hiukkasen kassanpohjalle ropissut.

Kiky luo työpaikkoja ja nythän telakkateollisuudelle napsahti mukavat tilaukset ja syntyi uusi huolenaihe, että riittääkö työntekijöitä riittävästi. No onhan meillä tuo ulkomainen työvoima ja tässä kohtaan en tarkoita vokeissa notkujia, vaan litulatu ja polakki osasto, jotka ovat jo syöneet rakennus ja kuljetusalan.

Hoitajia kaivataan, mutta tosiasia on se, että kaikista siihen ei ole. Usea alalle kouluttautunut hakeutuu muihin töihin ja siihen on luvattoman usein tehoton johto. Johtajilla lienee sama tilanne kuin tuolla ranskalaismielellä, jolta puuttuu 90 % aivoista, joten on hyvin ymmärrettäviä valtion ja kunnan hallinnon päätökset. Sama lienee koskevan vakuutuslääkäreitä. Eli kallon sisällä ei paljoa ole ja se jo selittää paljon.

Sitten nousi hillitön älämölö, kun lorvistossa olevat, 60 vuotta täyttäneet haluttiin siirtää Lex Lindström pohjalta eläkkeelle. Tämä ei ole uusi ilmiö, sillä Ilkka Taipale esitti tuon aikaisemmin. Tosiasihan on se, että 60 vuotias pitkäaikaistyötön ei työllisty vaikka haluja olisi. Vapaaehtoistyöstä kun ei makseta ja saattaa vielä viedä lorvistokorvaukset. Nykypäivänä tilanne on käytännössä se, että jos mittariin on tullut 45, niin työllistymisen mahdollisudet yt-neuvottelujen jälkeen ovat vähäiset ja mitä enemmän on mittariin tullut, niin vielä huonompaa on mahdollisuudet työllistyä.

Työelämän pidennys oli suorastaan erittäin harhaoppinen idea nykypäivänä. Tietotekniikka on tullut monille aloille ja siihen itsekin törmäsin vasta 34 vuotta sitten, kun ATK-päällikkö esitteli uusinta teknologiaa eli MikroMikko II. Minä opin nuo härvelit nopeasti, mutta monelle niistä muodostui työntekoa haittaavia hirviöitä. Muistan hyvin tuon yhden kollegan, joka luki sähköpostin neljä kertaa vuodessa ja vain silloin, kun minä olin apuna. Onneksi oli hänelle kertonut helpon tunnuslukukikan ja saatoin muistaa sen viimeksi käytetyn merkin. Luojan kiitos, ei tuolloin ollut vielä käytössä sähköinen kirjaaminen.

Kirjoitin aiemmin otsikolla Voi paavi parkaa (Benedictus XVI), joka suuren kriitin saattelemana kun jäi eläkkeelle, koska mielen  ja ruumiin voimat ovat heikentyneet, jotta työtänsä voisi täysipainoisesti tehdä. Ikä tuo tepposensa ja perinnöllisyys ampuu tikat ihan sattuman varaisesti. Harva työnantaja (Vatikaania lukuunottamatta) palkkaa iällä varustetun vaikka tietotaitoa olisi laari kaupalla. On kremppaa siellä tai täällä ja sitten vielä se mahdollisuus, että työntekijä ikänsä vuoksi sairastuu vakavasti. On vähän rattilihas suurentunut, onkos verenpaine kunnossa ja miten on kolestrolin kanssa. Työhaastattelussa voitaisiin suoraan kysyä jo parikymppisiltä, että mitä sairauksia suvussa on. Toki nuorilta naisilta kysytään herkästi vauvakuumeesta vaikka sen kysyminen on laitonta.

Miten edistetään työllistymistä, kun joka puolella on yt-neuvotteluja, jopa valtion yhtiöissä, toki muutamia johtajan pestejä huomioimatta. 52 v. insinööri kertoi, että 260 hakemuksen jälkeen on edelleen työtön ja hän on sentään Nokian insinööri. Monet ovat lähettäneet tuhansia hakemuksia ja eivät ole päässeet edes haastatteluun.

YT-neuvottelut ovat alun perin yhteistoimintaneuvottelut, mutta nykyisin tämä tarkoittaa potkuja. Työttömäksi joutuneen kohtalo on sama kuin Intian kastittomat eli dalit (paaria) eli heitä voi kohdella miten huvittaa. Intiassa he suorittavat työt, joita kukaan ei halua tehdä. Työttömän kohtalo on samanlainen paarian kohtalo eli jos työ ei kelpaa, niin ei korvausta ja lopulta joudut nöyrtymään töihin, joille sinulla ei ole koulutusta ja vain siksi, että sinulta puuttuvat työhön vaadittavat passit ja työttömänä niitä on vaikea hankkia.

Tästä päästään uuteen aiheeseen eli nämä erilaiset todistukset ja kortit. Vanha kansa sanoi, että ei autoa kortilla ajeta. Nyt ajetaan ja moni nuori on jäänyt työttömäksi, kun direktiivi koulutus on perin juurin kallis ja sitä ei työkkärin peruspäivärahalla kustanneta ja työkkäri ei suostu moiseen, niin moni jää työttömäksi. Moni vanha kuski on todennut, että olkoot. 40 vuotta toiminut kuski joutuu täten opettelemaan taas kerran, kuinka sitä autoa ajetaan. Nykyisin kuskeja risoo lainsäädäntö eli ennen oli päämäärä, että tavara tulee perille ja ehjänä ja nyt joudut laskemaan tunteja eli ajoaikaa olisi, mutta kun työhönsitoutumistunnit ovat täynnä. Jokin yhtälössä on hieman vinksallaan, mutta täytynee muistaa päättäjien aivot.

Kortit ovat pääsääntöisesti voimassa viisi vuotta eli minunkin "uudessa" ammatissami auton kuljettajana joudun viiden vuoden välein kuutelemaan itsestään selvyyksiä, jotka tuottavat normaalisti "kouluttajat". Paras itselläni oli kouluttaja, joka lisenssin oli menettänyt rattijuopumuksen takia ja sekin törkeä. Miten siis mielestäsi meni.

Ammattikokemusta on, mutta kuka palkkaa yli 45 vuotiaan. Sillä saattaa olla paljon tietoa, jota pomolla ei ole ja sehän on suuri uhka pomolle.

Viherpiipertämisen seuraukset

Olin ajatellut, että en käsittelisi lainkaan Tampereen Särkänniemen delfiineitä, mutta sen aiheuttama mediaähky sai minut oikeasti pahalle päälle.

Ensin viherpiiperöiset alkoivat mekastaan delfinaarion luvista. Ollakko sirkus vai eikö olla, siinäpä kysymys. Mekastamisen seurauksena katsojat vähenivät ja delfinaario alkoi tuottaa tappiota. Sitten tehtiin päätös delfinaarion lopettamista ja seuraava vääntö alkoi delfiinien sijoituspaikasta. Aiemmin vääntöä on syntynyt kuolleiden pikkudelfiinien vuoksi vaikka luonnossa vain osa selviää.

Delfinaarion hoitajat olivat hyvin työhönsä sitoutuneita ja huolehtivat heistä hyvin. Delfiini on luontaisesti leikkisä valaiden lahkoon kuuluva nisäkäs, joten temppuilu on heille arkipäivää myös luonnossa. Pikku vinkeistä delfiini osaa suorittaa temppuja, sillä se on varsin älykäs luontokappale.

Moni muistaa elokuvaan Free Willy eli Keiko valaan tarinan. Elokuvassa siitä oli tehty lähes inhimillinen olento ja lopulta Keiko vapautettiin. Hän ei enää selvinnyt luonnossa vaan menehtyi aliravitsemukseen. Ja kaikki vain ihmisten sympatian vuoksi.

Delfiinit siirettiin lentokentälle yöllä ja hiljaisuuden turvin. Miten olisivat delfiinit regaoineet armottomaan älämölyyn ja mahdollisesti muihin väkivallan tekoihin? Teini-ikäinen Eevertti polski enemmän, mutta kuka teini ei kapinoi. Kun tunnemme viherpiirtäjien toimintatavat, niin sillä olisi varmaan tapahtunut jotain ilkeää ja delfiiniparat ovat suojatta, sillä ne eivät osaa antaa kuonoon pahoinpitelijälleen.

No, seuraavana oli vuorossa uutispimento, jota kaikki kritisoivat. Ymmärrän hyvin Miika Seppälää, ettei hän halunnut paikalle viherpiiperöitä kiusaamaan delfiinejä. Mediakeskustelussa on tuotu myös esille delfiinien lopetus, mutta sitä ei kukaan halunnut. Viherpiiperöille myös paikat olivat väärät ja delfiinit olisi pitänyt palauttaa luontoon, joten lue uudelleen kappale kolme. Lopetus oli nostattanut myös myrskyn, sillä fiksuille eläimille ei sellaista voi tehdä. Mitä sitten? Ihmisen pyyntö eutanasiasta?

Seuraavana viikonloppuna on Särkänniemen päätöskauden juhlallisuudet. Esiintyjiä, ilotulitusta ja muuta hupia. Esiintyjyjinä piti olla Lauri Tähkä, Erin, Happoradio ja Jonne Aaron. Näistä vain Jonne Aaron oli ammattilainen ja päätti, että hän suorittaa työtilauksensa. Muut sitten peruivat osallistumisensa ja jättivät lipun lunastaneiden keskuudessa suuren pettymyksen. Moniko jää tulematta tai vaatii rahat takaisin? Jos olisin lipun lunastanut, niin vaatisin rahani takaisin, sillä huvipuisto ei peruutusten vuoksi pysty tarjoamaan palveluitaan lupaustensa mukaan ja syynä on artistien peruuntumiset. Vai onko tämä niitä odottamattomia syitä?

Siiten ei voi todeta kuin: https://www.youtube.com/watch?v=epa6p82PXq0

Kävelevä aikapommi

Tällä otsikolla kuvailtiin Loviisassa naisen murhannutta miestä. Hän on ollut Kellokosken psykiatrisessa sairaalassa, ilmeisesti jo pidemmän aikaa tai toistuvasti, koska puntikselle lähtöjä on kertynyt parisen kymmentä. Hänen on annettu vapaasti ulkoilla ja lomailla, vaikka hoitajat ovat sitä vastaan olleet. Lääkäreitä tuntuu kiinnostavan enemmän potilaan itsemääräämisoikeus, kuin mahdollinen karkaaminen ja potilaiden tekemät sattumukset.

Loviisan tapaus ei ole ainoa lajissaan eikä varmasti viimeinen, sillä mielisairaalapaikkoja on vähennetty paljon ja paljon puhuttu avohoito jäänyt lapsipuolen asemaan. Tosi asiahan on se, että henkilö voi syntyä mieleltään sairaana tai sairastua myöhemmin. Sairastumisen syinä ovat mm. perinnöllisyys, trauma, päänalueen vamma, opiaatit ja huumeet. Kannabiksen ja skitsofrenian välinen yhteys on löydetty useissa tutkimuksissa. Kannabiksen aiheuttamat skitsofreniat ovat tyypillisiä nuorille, joiden aivokuori ei ole vielä kehittynyt ja niille, joilla on taipumus perinnöllisesti tautiin, mutta eivät välttämättä siihen olisi sairastuneet, jos ruohojen sauhuttelu olisi jäänyt väliin. Liekö tämä yhdistelmä ollut takana Hyrylässä tapahtuneen perhennäidin raakaan murhaan.

Hyksin oikeuspsykiatrian ylilääkäri Allan Seppänen myöntää, etteivät karkaamiset ole poikkeuksellisia ja niitä tapahtuu hieman liian usein. Luvattoman usein karkulaiset ovat tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa, jonka yksi kriteereistä on se, että he ovat vaaraksi itselleen ja/tai ympäristölleen.

Hoitajien ja lääkärien näkemykset menevät usein ristiin ja siihen on usein vain yksi yksinkertainen syy eli hoitajat näkevät potilaan toiminnan ja käyttäytymisen 24/7, mutta lääkäri muutaman minuutin arkipäivisin. Lääkärit myös kiertävät osastoilla aamupäivisin, joka esimerkiksi dementiaosastolla on hiljaisin ja rauhallisin. Eräs tuntemani, vanhan polven osastonhoitaja piti hieman realiteettiterapiaa ylilääkärille ja kuvasi vuorokauden dementiaosastolla ja kehoitti piipahtamaan iltapäivällä. Terapia meni läpi kerralla ja sai aikaan aika paljon muutoksia.

Vaikka työskentelin aikanaan vain terveyskeskuksen vuodeosastolla, niin meidän osastolla hoidettiin kaikki ne jotka eivät muualle kelvanneet. Ajoittain meno oli melko villiä, sillä pari kamanistia oli meillä odottamassa vankilatuomion täytäntöön panoa ja toisen kanssa oli hiukan ongelmia, sillä jälkimatkat tuppasivat ajoittain vaivaamaan ja me poloiset valvoimme yöt yksin. No, onneksi ei pahempia sattunut.

Psykiatrinen avohoito on myös tuottanut ikäviä tapauksia. Muistan hyvin tuon tyttösen kohtalon, jonka poikaystävä murhasi, kun tyttönen halusi päättää suhteen. Poika tunnettiin hieman arvaamattomana, varsinkin kun oli ottanut alkoholia. Avohoidossa ei kukaan valvo, että lääkkeet tulevat otetuiksi ja siellä helposti lääkkeet huuhdotaan alas alkoholilla. Alkoholi ja lääkkeet ovat huono yhdistelmä ja ovat usein vaaraksi käyttäjälle itselleen, mutta jos käytös on ollut jo aiemmin epävakaata, niin seuraukset voivat olla kohtalokkaita ympäristölle.

Mielenkiintoiseksi tekee tuon Loviisan häiskän kohdalta se, että hoitajat olivat esittäneet useasti, että hänet olisi siirretty turvallisempaan sairaalaan jo vuosia sitten, mutta lienee jälleen kerran tullut eteen säästösyyt. Säästöistähän tuo "avohoitokin" on johtunut ja laitoshoitoon tuntuvat pääsevän vain ne, jotka sitä toivovat. Tosin yksilön vapaus on viety verrattain pitkälle ja muistan hyvin tuon "lääkärin", joka halusi mielisairaanhoitolain uusiksi. Tämä näkyi terveyskeskusten vuodeosastoilla hyvin ja meillä ei ollut valmiuksia, kaikkein vähiten osaston lääkärillä. Olimme hoitaneet fyysisesti sairaita ja meille oli tuttua halvaukset, syövät, sydänsairaudet, jne. Nopeasti heitä oli enää vähän, sillä läheisen mielisairaalan osastoista suljettiin useita ja tutuksi tulivat erilaiset dementiat, alkoholistit, narkkarit, mielisairaudet, jne. Kuvioihin tuli myös mukaan häiriökäyttäytyminen, väkivalta (hoitajia ja toisia potilaita kohtaan), karkaamiset, jne.

Lopuksi kysyisin itsemääräämisoikeudesta eli onko ihmisellä oikeus määrätä itsestään, jos hän ei siihen kykene?

Karmea virhe

Otsikko on suora lainaus verkkouutisista. Toukokuussa tuhoutui puinen kerrostalo Turussa ja virallisesti se vaati kaksi kuolon uhria ja kolmas vainaja todettiin olleen hengetön jo pidemmän aikaa. Nyt ovat sitten tutkimukset valmistuneet ja yksi kuolleista olisi ollut pelastettavissa, jos palomiehet olisivat tarkastaneet kaikki asunnot, mutta tiedonkulku takkusi. Lisäksi talo oli suuren riskin talo siksi, että asukkaat olivat osin päihderiippuvaisia ja talo vanha puutalo. Tätä ei myöskään oltu huomioitu.

Näistä olen kirjoittanut aiemmin otsikoilla: Huolimatonta viranomaistyötä (11/2011), Pelastussuunnitelma (4/2012) ja Tee se itse palotarkastus (7/2013), No nyt se tuli (7/2014). Samat puutteet jatkuvat edelleen.

Mennään tuohon alkuperäiseen aiheeseen ja käytän suoraa lainausta: "Johtajana toiminut palomestari käski varmistaa palavan asunnon yläpuoliset tilat sekä tiedustella viereiset tilat. Hän ei ollut vielä itse kohteessa, minkä vuoksi hän ei tiennyt, ettei yläpuolisia tiloja varsinaisesti edes ollut." Joku mättää järjestelmässä jos määräykset antaa ylin johto, joka ei edes ole paikalla. Ensiapu- ja katastrofitilanteissa paikalla olijoiden on annettava apunsa uhreille, ohjattava liikennettä, evakuoitava, jne. Kokenein ja/tai toimintakykyisin johtaa ja luovuttaa paikkansa viranomaisille heidän saavuttuaan ja on velvollinen raportoimaan tilanteesta ja sitä seuranneista toimenpiteistä. Näin sanoo säädökset. Jos talon asukaskunta on osin päihderiippuvaisia, niin varmasti paikalle tulleille poliisille paikka oli kovinkin tuttu. Miksi heitä ei käytetty apuna?

Palomestari kysyi omistajalta ja parilta asukkaalta väkimäärää, mutta ei varmistanut saamaansa tietoa. Hän sai tiedon asuntojen lukumäärästä ei ihmisistä siellä. Palomestari hääsi omistajan ja asukkaat pois ja ensihoitajat ikkunasta hahmon nähneen, joten paikalla olijoiden ensikäden tietoja ei ollut käytettävissä eikä myöskään rakennuksen tietoja. Itse olen ollut muutaman kerran ensiaputilanteessa ja tuo pelastuslaitoksen henkilökunnan häätö into on tuttu.

Eräs tapaus kaihertaa vieläkin, sillä näin tien (alamäki) vieressä outoa ja pysäytin paikalle ja kun nousin autosta, niin näin kaatuneen pyöräkelkan ja sen vieressä tajuttoman vanhuksen. Hänen silmälasien kehyskaaret olivat rikkoutuneet ja linssit tehneet otsaan syvät haavat. Minulla ei ollut tietoa, kuinka kauan vanhus oli siinä maannut, mutta verivana kertoi, että pidemmän aikaa. Ambulanssi tuli noin puolen tunnin kuluttua ja vanhus tuli tajuihinsa muutama minuutti ennen sitä. He hääsivät minut (vanhan hoitajan) kovin sanoin kauemmaksi eivätkä kuunnelleet mitä minulla oli sanottavaa. Olin myöhemmin menossa iltavuoroon osastolle ja poikkesin ensiavun kautta, sillä asia kaiherti mieltä. Kysyin vanhuksen vointia ja olivatko ambulanssimiehet kertoneet vanhuksen pitkästä tajuttomuudesta. Sain kuulla, että vanhusta oltiin kotiuttamassa ja eivät olleet tajuttomuudesta tietoisia. Kollega soitti välittömästi lääkärille ja kotiutus onneksi peruutettiin. Vanhuksella oli voimakas aivotärähdys ja oireet tulivat myöhemmin. Miten olisi yksin asuvan vanhuksen käynyt?

Raportista lisäksi paljastuu ettei talossa oltu tehty palotarkastusta pitkään aikaan. Vai onko omistajalle tullut samanlainen Tee se itse palotarkastuslomake kuin minulle kaksi vuotta sitten. Kun vieras silmä puuttuu, niin moni vaaranpaikka jää huomiotta ja useat asiat ovat normaaleja, tuttuja ja rutiinin omaisia. Kun palo- ja pelastuslaitos ei enää tee perusteellisia palotarkastuksia, niin kuolonuhrien määrä tulee lisääntymään ja palo- ja pelastuslaitoksen henkilökunta tulee olemaan vaarassa. Eihän sillä ole mitään väliä, jos nurkissa lojuu Kustaan sodan aikaisia tykin kuulia, mutta jos siellä on mukana vaarivainaan kantomiinat ja vähän muuta, niin tilanne on jo ihan toinen.

Raportin mukaan talo ei myöskään vastannut pohjapiirrosta. Kun puhutaan vanhoista rakennuksista, niin niistä ei välttämättä edes löydy kunnollisia, saati sitten ajantasaisia piirroksia. Huoneistoja on saatettu jakaa tai laajentaa ja näihin muutoksiin ei tarvita lupia, jos kantavia seiniä ei muuteta. Lisäksi rekisterimerkinnöissä on outo ilmiö vieläkin ja se johtuu puhtaasti rakennusteknisestä ratkaisusta eli kuten minun kotini on asunto 1 vaikka se on omakotitalo. Tämä johtuu yläkerran rappusten sijainnista kiinteistössä ja vanhaan aikaan yläkerta saattoi olla vuokralla, kuten lapsuuden kodissanikin oli. Siellä oli yläkerrassa kaksi huonetta ja ensimmäisessä huoneessa oli puuhella, jonka vanhempani purkivat huonokuntoisuuden vuoksi. Tämän vuoksi olen usein joutunut kertomaan, ettei kotini ole rivitalo tai kerrostalo.

Mitenkä on ollut rakennuksen pelastussuunnitelman tila? Onko ollut lainkaan vain hyvin vanhaa painosta, kuten tavallista on vaikka moinen pakollinen onkin. Etenkin kun otetaan huomioon, että rakennus ei vastannut pohjapiirrosta. Entä vastuuhenkilö? Päihdeongelmaisten asunnoissa on yksi iso ongelma eli palovaroittimet ja tupakointi sisätiloissa. Raportti ei tästä kerro mitään. Juuri äsken luin aamun aviisista, kuinka kirjoittaja moitti palovaroittimia, jotka reagoivat vähän kaikkeen. Itsekin olen osasta luopunut vaikka pakollisia ovatkin, sillä jos pelkkä perunoiden keitto saa sen ulvomaan, niin tuotekehitys on jäänyt pahasti puolitiehen. Saunatuvalla sen sai ulvomaan padan lämmitys, joten se korvattiin kuorma-auton häkähälyttimellä. Ketjupolttajan asunnossa tuokaan ei ehkä toimi ja johtaa pariston poistoon.

Tulipalon syynä oli varomaton tulen käsittely. Rakennuspalojen yleisimmät syyt ovat tupakointi vuoteessa, levylle unohtunut ruoka, kynttilä väärässä paikassa ja sähkölaitteet. Yli puolessa tapauksissa päihteet ovat taustatekijänä. Kokki on sammunut tai savuke nukahtaessa pudonnut sohvan rakoon. Luvattoman usein kynttiläkin on jäänyt vaille valvontaa ja kun kynttilä on vielä sijoitettu väärin, niin huonosti siinä käy. Sähkölaitteiden aiheuttamat palot voidaan jakaa kolmeen kategoriaan eli viallinen laite, laitteen hoitamattomuus tai jatkojohtoviritelmät. Laite voi olla viallinen valmistusvirheen vuoksi tai jokin muu syy on sen vaurioittanut. Jääkaapin tulipalon yleisin syy on laiminlyönti. Kaappi  on seisonut vuosia paikallaan ja pöly on rauhassa kertynyt, jäähdytys on heikentynyt ja ei aikaakaan, kun pöly leimahtaa. Vaikka homma on raskas, niin kerran vuodessa on syytä kaappi raijata paikoiltaan ja puhdistaa takapuoleltaan. Sekalainen jatkojohtoviritelmät ovat sitten oma juttunsa ja yleisimmin syyt ovat suuret kuormitukset, joita johto ei kestä. Niin tuli kuin sähkökin ovat hyviä renkejä, mutta pahuksen huonoja isäntiä.

Elämän poluilta löytyneitä XI

Edellinen kirjoitus kun käsitteli turvattomuutta, epätoivoa, ahdistusta ja kyyneleitä, niin sen vasta painoksi täytyy kirjoittaa turvallisuudesta, lohdusta ja luottamuksesta.

                                                      Tämän tarinan sankari on tässä.

Tämä nalle on seurannut minua liki koko elämän, minulla ei ole muistikuvaa, koska olen tuon saanut, joten olen melko pieni ollut. Monesti hän on minua lohduttanut ja kyyneleet kastelleet, mutta uskollinen on minun pieni nallekalhu. Hän on saanut kuunnella niin surut kuin ilot, pettymykset ja onnen hetket, epäonnistumiset ja onnistumiset. Sellaisetkin tarinat elämästä, joita ei kenellekään uskaltaisi tunnustaa.

Vuodet ovat myös nallekalhuani vaurioittaneet. Hänellä oli kauniit pyörökorvat (ne olivat kiinni, jonkin näköisillä tapeilla), mutta lienevät olleet kiinni vesiliukoisella liimalla ja muuttojen yhteydessä ovat kadonneet. Hänellä oli musta nenä ja punainen kieli huovasta, joten ovat koiden ruuaksi päätyneet, niinä hurjina nuoruusvuosina, jolloin baari-illat saivat unohtamaan kalliin ystäväni. Tassut olivat kauniin vaaleanpunaiset, mutta kävellyt kilometrit lattialla ovat ne himmentäneet. Toisessa kainalossa on vanhaa heftaa, joka päivittää nykyiset teipit mennen tullen, sillä käsi alkoi repeytyä irti, sillä monet ovat halaukset olleet. Jonkun riidan päätteksi sisarusten kanssa, sai nallekalhuni ilmakyydin ja sen kaula vaurioitui. Sen kursin kokoon erikoislangalla, jota tuohon aikaan myytiin sähkölankana. Se oli tavallisen ompelulangan kaltaista, mutta vahvempaa kuin karhunlanka. Mekon hän sai rikkoutuneelta nukelta ja en vieläkään muista, miksi se rikki meni. Hienot ovat pitsit vaikka aika on vitivalkoiset kaulukset jo kellastanut.

Nyt minun nallekalhuni on kaapin päällä. Silitän poskea silloin tällöin varovasti ja muistelemme aikoja menneitä, kuten vanhojen ystävien tapana on.

Vähän vakuutuksista

Tuossa muutama päivä sitten Saara Auvinen kertoi tarinansa julki ja hyvä niin, sillä vakuutuslääkäreiden päätökset ovat olleet ihan omaa luokkaansa ja omakohtaisten kokemusten mukaan heidän anatomian tuntemuksensa vaikuttaa olevan jokseenkin harhaoppisella tasolla. Ja varsinkin vanhempi lukijakunta muistaa tuon vanhan letkauksen, jota jo isoisäni käyttivät (jos olisivat elossa niin ikää olisi paljon päälle 110) eli Pohjola korvaa, paitsi vahingon sattuessa.

Palautetaan mieliin Saaran tarina. Hän on ratsastus valmentaja ja yrittäjä, joka työpaikallaan putosi hevosen selästä, saaden keskivaikean aivovamman ja niskan retkahdusvamman sekä murtuman ja ruhjeita. Nykytilasta lainaan suoraan Saaran sanat: "Pysyn vain noin seitsemän tuntia päivässä hereillä. En tunne janoa enkä nälkää. Tarvitsen henkilökohtaisen avustajan apua arkiaskareissa. Käsien motoriikka on heikkoa ja kävelen vielä normaalia hitaammin.".

Hänellä oli täyskattava vakuutus ja viime marraskuuhun asti maksoi hänen vakuutus yhtiönsä korvauksia, mutta sen jälkeen teki vakuutuslääkäri päätöksen, että Saara on nyt työkykyinen. Saara valitti ja mutta tulokset jäivät laihoiksi. Vaikka erikoislääkärit Hyksistä ovat todenneet, että vammoista on aiheutunut vaikea jälkitila ja siitä johtuva työkyvyttömyys.

Ihan pienen välähdyksen tarjoan teille katsottavaksi. Yle Areenassa on vielä 25 päivää katsottavissa Jonaksen tarina. Ohjelma on ruotsin kielinen, mutta suomeksi tekstitetty  http://areena.yle.fi/1-2393920?autoplay=true

Olen entinen hoitaja ja erikoistunut neurologiaan, joten voitte arvata, että ihmiselimistä rakastan kaikkein eniten aivoja. Kaikilla ne ovat saman kokoiset, mutta toimintaerot ovatkin sitten valtavat. Osin toiminnat ovat sukupuolisidonnaisia, mutta ei aina. On naisia, jotka ajavat pitkiä yhdistelmiä ja miehiä, joilla on ongelmia Nissan Micran kanssa eli avaruudellinen hahmotuskyky. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Toinen on matemaattisesti lahjakas, joku musikaalisesti, joku verbaalisesti ja taiteellisesti, jne.

Aivot ovat melkoisen hyvässä suojassa kallon sisällä ja uivat nesteessä, siksi vauriot syntyvät helposti. Pään tärähdys saa aivot liikkeelle ja mitä kovempi tärähdys, niin vaurioita tulee. Aivoja vaurioittavat myös kallon murtumat, aivoinfarkti ja -vuoto. Niskan retkahdusvamma ja niin sanottu piiskaniskuvamma saattavat aiheuttaa selkäytimen tärähdysvamman, joka periaatteeltaan samanlainen kuin aivotärähdys, mutta vaikuttaa lievemmissä tapauksissa vain käsien/käden toimintaan ja vaikeammissa tapauksissa vaikutukset voivat olla laajemmat.

Toipuminen onkin sitten toinen juttu eli pääsen jälleen perään kuuluttamaan sanaa Yksilöllisyys. Niskan tärähdysvammasta toipuminen kestää keskimäärin ½-1 vuotta, mutta noin kymmenelle prosentille jää pysyvä vaurio, joka ei korjaannu. Aivovammat vievät pidemmän ajan, mutta pysyvän vaurion saaneiden prosentti onkin sitten jo toinen asia.

 Maksamme omia tapaturmavakuutuksia, työnantajamme on vakuuttanut meidät työtapaturmien varalta ja yrittäjät itsensä. Urheilu- ja harrasteseuroilla on vielä omat tapaturmavakuutukset. Mukaan liitettäköön kodin, ajoneuvon, muun kulkulaitteen, jne. vakuutukset.

Mutta ne korvaukset ovatkin jo sitten toinen juttu. Autoni (Dodge Mirada) paloi kotipihalla ajon päätteeksi. Syynä lienee ollut polttoaineletkun halkeaminen (emme tienneet, että auto oli seissyt yli vuoden, joten letkut olisi pitänyt huollossa vaihtaa) ja auto tuhoutui lunastuskuntoon. Ostohinta oli yli kymppitonni ja vakuutus korvasi siitä vain 4500 €, joka sisälsi tuhoutuneen irtaimiston (työkalut, ym.). Perusteluna oli omistajien lukuisa määrä. Itse haluaisin kyllä tietää sen, että miten se vaikuttaa asiaan, sillä jokainen tietää, että vanha jenkki kiertää ja yleisin syy vaihtoon on se, että rahat menee vaippoihin ja auto jää.

Palatkaamme siten sairauspuolelle ja vakuutuslääkäreihin. He ovat kuin kirjanoppinut hoitaja, joihin itse olen törmännyt niin sairaana kuin entisen ammatin puitteissa. Siksi kerron tällaisesta yhden tarinan. Minulle oli tehty vatsan alueen leikkaus, iso ja pitkä kestoinen. Kun tulin heräämöstä, niin pyysin juotavaa ja vastaus oli, että sinä voit pahoin nukutus- ja kipulääkkeiden vuoksi. Ihanks totta, en tiennytkään? Pyysin saada nousta ylös, koska halusin saada nivelten jäykkyyden pois. Ei onnistunut, sillä pitkä paasto, leikkaus, sekä nukutus- ja kipulääkkeet aiheuttavat huimausta. No, kiitti tästäkin tiedosta. Sitten tuli nälkä ja pyysin ruokaa, vastauksena sain vain sen, että tipan kautta saan kaikki tarvittavat ravintoaineet. Kiitti vitusti tästäkin vähästä, sillä se pirun tippa ei ollut tippunut muutamaan tuntiin. Soitin sitten puolisolle, että tuo jotakin syötävää. Täten oli tuo kuuluisa käyrä noussut perin korkealle, joten ilmoitin lääkärille, että huomenna kotiin. Tähän lääkäri totesi, että yleensä tämän kokoisten toimenpiteiden jälkeen ei tässä vaiheessa kotiuduta. Kas pärskeles kun en moista ole kuullut.

Saara Auvinen ei ole yksin ja siksi kerron jälleen tämän aiemmin kirjoitetun. Tässä kertomuksessa ei ole kysymys tapaturmasta vaan perinnöllisestä sairaudesta. Minä, reppana, sain geenit ja nivelrikko oli taattu. Ainoa vaan, että se alkaa jo nuorena eli ensioireet tulevat keskimäärin kaks vitosena. Vuodet kulki ja nivelrikko ei parane kuten viski vanhetessaan. Sairauslomien määrä tihentyi ja aloin suunnitella kevyempiä töitä. Näitä hain kunnalta, mutta aina tuli tyrmäys. Kevyemmät työt olivat sairaalassa varattu eläkeuhan alla oleville. Hain myös kaupungin arkiston hoitajaksi (olinhan ollut sitä jo sairaalassa aikoinaan), en tullut hyväksytyksi ja perustelu oli se, että minun sijalleni tarvitaan sijainen. No sitä sitten ei kai tarvittu, kun perin juurin kyrpiintyneenä irtisanoin itseni. No tämä oli loikka myöhempään aikaan.

Yritin päästä ammatilliseen kuntoutukseen ja työterveyslääkäri kirjoitti pitkän lausunnon tarpeestani saada kevyempi työ ja kun asiakkaalla itsellä oli jo suunnitelma, niin tätä työterveyslääkärin mukaan pitäisi tässä tilanteessa tukea. Muutaman viikon päästä sain kirjeen, jotka sisälsi todella madonluvut. Kuntien eläkevakuutustyhtiön ylilääkäri Esko Matikainen oli tehnyt päätöksen. Polvien nivelrikko ei ole kantavan nivelen nivelrikko, joten ammatillista kuntoutusta ei tulla tukemaan. Työterveyslääkäri repi peliverkkarinsa ilmoituksen johdosta ja myös siitä, että päätökseen ei ole valitusoikeutta. Jipii.

Työterveyslääkäri teki sitten lähetteen ortopedian eli luisten ongelmien hoitoon erikoistuneelle lääkärille. Hän totesi vikaa nivelissä ja lähetti reumatologille,  (reumasairauksien erikoislääkäri) kun muitakin perussairauksia oli, joilla voisi olla osuutta nivelkipuihin, joka totesi, ettei minulta löydy reumasairauksia. Nivelrikon oireita ovat liikekipu ja lepokipu sekä nivelen toiminnalliset häiriöit. Nämä tämä reumatologi sivuutti täysin. Diagnoosiksi tuli Arthalgia eli nivelkipu. Tiedän, se on vielä huonompi diagnoosi kuin päänsärky. Vaikka et syytä tiedä, niin sinulla on onneksi vain yksi pää, jota voi särkeä. Ihmisellä on vähän reilut parisataa luuta ja niissä on nivelet, joten missähän tuo arthalgia luuraa?

Sitten päästään toiseen ongelmaan eli erikoislääkäri vastaan työterveyslääkäri. Erikoislääkäri näkee ihmisen kerran tai kaksi, mutta omalääkäri tai työterveyslääkäri vuosikymmeniä. Kummalla on parempi näkemys ihmisen toimintakunnosta? Vakuutuslääkäri ei näe sairastunutta ikinä, ehkä poikkeuksena oikeuskäsittely, joten vakuutuslääkäri ei ikinä näe vamman vaikutusta yksilöllisellä tasolla. Siis edelleen se yksilöllinen reagtio, oppikirjan mukaan ei yksikään parane.

Älä aja päälle 2016

Taasen ovat kyltit ilmestyneet katukuvaan, sillä koulut alkavat jälleen. Pienten eka- ja tokaluokkalaisten lisäksi liikenteeseen pölähtävät ne isommat. Ensiksi mainitulla ryhmällä on yleensä säännöt vielä hallussa, mutta seuraavalla ne ovat jo pahasti hukassa.

Usein mietin, että miksi kampanja on nimetty noin. Aika harvassa on tapaukset, jossa päälle on ajettu, niistä toki uutisoidaan herkemmin. Luvattoman usein auton ja kevyen liikenteen onnettomuuden takaa löytyy kevyen liikenteen tekemät virheet. Syylliseksi kuitenkin julistetaan autonkuljettaja.

Viime syksynä osalleni tuli tapahtuma suojatiellä, joka jätti todella pahan maun suuhun. Jalankulkijoiden valot vaihtuivat punaisiksi ja meille autoilijoille vihreiksi. Nuori nainen laahusti päin punaisia, kännykkään tuijottaen. Viereinen auto tööttäsi tyttöselle ja ilmeisesti hän luuli, että minä tööttäsin. Hän kääntyi ja potkaisi puskuriin. Tämän jälkeen hän jatkoi laahustamistaan. Menikö mielestäsi oikein?

Autoilijaa sakotetaan, kun yhdistää autoilun ja kännykän. Kevyt liikenne saa toilailla ihan vapaasti kännykän kanssa ja onkin tyypillistä, että heikäläisillä on kuulokkeet korvilla ja silmät kännykässä. Liikenteen havainnointi on luonnollisesti heikkoa. Toivottavasti muistatte tuon muutama vuosi sitten tapahtuneen onnettomuuden, jossa koulumatkalla ollut poika menetti henkensä. Kova vauhti ja musiikki korvilla ja täysillä. Hän ei kuullut junan antamaa merkkiääntä, joten seuraukset olivat kohtalokkaat.

Nyt sitten uutisoitiin meilläkin Pokemon onnettomuus. Tällä kertaa puska-aidan takaa pyöräilivät vauhdilla pari poikaa, jotka peliä pelasivat. Pyörätiellä polkenut aikuinen onnistui väistämään toista, mutta toiseen törmäsi. Ostokset, vaatteet, pyörä ja puhelin vaurioituivat. Koska tulee ensimmäinen Pokemon vainaja myös meillä.

Hyvät vanhemmat, myös niiden isompien oppilaiden vanhemmat, ottakaa puheeksi kännykän käyttö liikenteessä. Se on ihan sama millä liikut, mutta liike ja kännykkä on huono yhdistelmä. Aistit pitää varata turvalliseen kulkemiseen. Sitten se punainen ukko siellä liikennevaloissa tarkoittaa oikeasti sitä, että nyt ei ole sinun vuorosi.

Valitettavasti kaikki autoilijat eivät kunnostaudu suojatiekäyttäytymisessä. Päivänä muutamana, lähdin kävellen lähikaupalleni. Pysähdyin suojatien reunaan ja katselin molempiin suuntiin, sillä se minulle on ammoin opetettu. Yhdeksän autoa ohitti suojatien pysähtymättä ja minä odotin kiltisti vuoroani, sillä liika kiire pilaa kaiken. Kymmenes suojatietä lähestynyt oli moottoripyöräilijä (tosi iso pyörä) ja hän hiljensi ja osoitti, että voin ylittää tien. Suuri kiitos hänelle. Tosin suojatien viivat ovat kuluneet pois jo vuosia sitten, joten harva tajuaa sen siinä olevan ja tiedämme hyvin, että harva katsoo liikennettä horisonttaalisesti, joten ne korkealla olevat merkit jäävät helposti havaitsematta. Onhan maailmalla jo rakennettu suojatien valot maahan, jotta kännykkäsukupolvi ne huomaisi, sillä niska on jo pahasti alaspäin taipunut, muistuttaen vanhusta, joka makaa rollaattorinsa päällä.

Ryhtiä liikenteeseen! Se on ihan sama, millä liikut, mutta tee se turvalliseksi itsellesi ja muille. Kevyen liikenteen osalta voin taas kerran todeta, että tieliikenteessä Daavid ei ikinä voita Goljattia, joten ruumishuoneella ei tarvitse hävetä omaa hölmöyttään eikä siellä voi todeta "Ähäkutti olin oikeassa", sillä se on liian myöhäistä.