Pakolaisia lisääkö

Mediassa on käyty keskustelua paljon Kirkkonummen Evitskogissa sijaitsevan motellin otosta vastaanottokeskukseksi ja virolaisten kausityöntekijäiden häädöstä. Kumma kyllä "pakolaiset" ovat kaikki nuoria, terveitä miehiä i-padeineen ja osin merkkivaatteineen. Eikö naiset ja lapset pidä pelastaa ensin? Nämä "pakolaiset" lienevät niitä, jotka pakenevat paikaillista inttiä ja haluavat paremman toimeentulon. Ja sitten niitä tilataan lisää 15 000 kappaletta.

Itse en yhtään ihmettele, että Ruotsidemokraattien kannatus nousi ykköseksi, sillä "pakolaisten" tekemät tekniset viat alkavat jo ärsyttää Björniä, Gunnaria kuin Åkeakin sekä pari kolmekymmentä vuotta maahan tulleita, jotka sinne ovat jo integroituneet.

Kuten aiemminkin olen asiaa käsitellyt, niin tuon sen jälleen esille eli tämän kotiutumisasian. Meilläkin on yhä suurempi joukko "pakolaisia", jotka eivät ole sopeutuneet yhteiskuntaan. Kielitaito on jäänyt, lievästi ilmaistuna, aneemiseksi. Gettoutuminen omaan joukkoon, joten suomen kieltä ei tarvitse käyttää, kuin hieman. Kuten kerroin mamu kollegoista, jotka puhuvat vain auttavasti ja kun saman kieli ryhmän edustaja tulee paikalle, niin keskustelu suomalaisten kuskien kanssa loppuu ja riennetään mamukaverin luokse ja kieli vaihtuu omaksi. Tavat ja kulttuuri on vierasta, sillä osin siihen on vaikea oppia perimässä tulleiden arvojen ja ajatusten risti riidasta.

Vastaanottokeskukset pullistelevat kaikkialla. Yksi valtio kieltäytyi ottamasta islamistipakolaisia vastaan. Raja-aitoja on alettu pystyttämään ja rajatarkastuksia on kiristetty monin paikoin. Käännytykset väärin perustein ovat jo arkipäivää. Kuitenkin Punaisen ristin johtaja haluaa lisätä laillista maahanmuuttoa vaikka tulijat tulevat pääsääntöisesti "pakolaisstatuksella". Miksi pakenevat nuoret miehet eivät aloita tekemään olosuhteita paremmiksi? Onko helpompi lähteä paremman ja helpomman elämän toivossa, sillä "pakolaiskuvissa" olevat ovat tyypillisesti samaa sarjaa kuin nuo Evitskogin "pakolaiset". Naiset ja lapset ilmeisesti jätetään paikoilleen tai menehtyvät salakuljettajien lotjissa.

Entisiäkään "pakolaisia" ei ole kyetty kotiuttamaan maahamme ja sitten vielä tilataan 15 000 heitä lisää. Rikoksista tuomittuja ei ole käännytetty, vaikka oleskelulupa niin edellyttää, sillä he saattavat notkua täällä vuosia. Ruotsin Västeråsin kaltaiset tapahtumat tulevat yleistymään meilläkin. Johan Laukaan pitseriasurman tekijäkin oli samaa etnistä taustaa. Moniko paikan saanut menettää henkensä sellaisen toimesta, joka ei ole saanut ja koston kierre jatkuu. Jotenkin maahanmuuttajien toimet muistuttavat kovasti kotoista vähimmistöämme, jossa kosto on tarpeen.

Luonnollisesti kukkahattutädit asettuvat heidän puolelleen ja onkin yllättävää, että maahamme on perustettu mm. maahanmuuttokoordinaattoreita , monikulttuurisuusasiantuntija (melkoinen sanahirviö kokoelma), jne., mutta kai akakoomikot näitä suojatyöpaikkoja tarvitsevat. Missä muussa maassa saisin vastaan kohtelun? Jos en nopeasti kieltä ja tapoja, niin kuolisin nälkään ja tietenkin nuo oikeaa uskontoa tunnustvat maat, jos nyt sinne jossain epätietoisessa tilassa eksyisin, niin toden näköisesti tulin ammutuksi, puukotetuksi, päästetyksi päiviltä, tms..

Lisäksi Suomen talous on pahasti kuralla ja Kreikan ikuinen lainan tarve syö talouttamme. Suomen työttömyysaste on jo yli kymmenen prosenttia. Mistä riittää rahaa tulevien "pakolaisten" elättämiseen. Valtio on nostanut veroastetta monilla eri tasoilla ja sitten pitäisi järjestää elatus elintasopakolaisille, jotka tulevat maahamme "pakolaisen" statuksella. Minä en heitä tänne halunnut, mutta minun maksamistani veroista katetaan heidän kulunsa ja samalla jään ilman julkishallinnon palveluita, sillä minulla ei ole varaa niitä maksaa. Olemme molemmat joutuneet kohtaamaan huva sumi lääkärin, puolisollani on rikkinäinen olka ja minulla vaille hoitoa jäänyt verenmyrkytys, lieve ilmiöineen. Me emme saa tulkkipalvelua ilmaiseksi, jos lekuri ei suomenkieltä osaa kuin hieman.

Kun joku kuitekin kritisoi tätä, niin käytän vastapuhenvuoron suvaitsevaisuuteen. Onko maahanmuuttajilta, pakolaisilta suvaitsemattomuutta olla opettelematta kohdemaan kieltä, sillä monesti he käyttävät vain huonoa englanninkieltä ja omalla aksentilla, josta ei oikein kukaan saa selvää. Äänen paino on sama kuin basariissa väitellessä rääsyn hinnasta. Meidän muka sitten pitäisi hyväksyä, suvaita ja arvostaa tällaisia mamuja.

Raivopäänä liikenteessä

Nyt ovat eri median lähteet käsitelleet liikenneraivoa, jonka seurauksena Helsingissä kuoli pyöräilijä. Muistopyöräilystäkin kehittyi raivoisa vääntö bussikuskin ja pyöräilijöiden välillä. Loppuosa noista käsitelläänkin sitten käräjäoikeudessa. Todella aikuismaista käytöstä.

Pyöräily on oiva liikkumiskeino, sillä se kohottaa kuntoa, pysäköintitilaa ei paljoa tarvita ja ruuhkassa nopeampi kuin autoilu. Kuitenkin se tuntuu ärsyttävän sekä autoilijoita, että erityisesti jalankulkijoita.

Auton ja pyörän väliset onnettomuudet yleensä tilastoituvat, mutta pyöräilijän ja jalankulkijan väliset harvoin, sillä ne ovat lievempiä (toki on muutamia vakavaan loukkaantumiseen johtaneita uutisia). Kahden pyöräilijän välinen onnettomuus on usein vakavampi ja siten tilastoituu.

Jalankulkijoita ärsyttää pyöräilijöiden vauhti ja juuri tuossa aamun aviisissa kansalainen kirjoitti vaarallisesta bussipysäkistä, sillä pyöräilijät laskettavat alamäkeä melkoista vauhtia ja runsaasti on vaaratilanteita syntynyt. Vauhdikas pyöräilijä myös seilaa yhdistetyllä pyörä- ja jalkakäytävällä etsin itselleen vapaa kohdat. Suurin valituksen aihe jalankulkijoille on jalkakäytäväpyöräilijät ja sehän on sallittu alle 12-vuotiaille.

Toisia pyöräilijöitä ärsyttää vauhdikkaasti vastaantulevat, jotka tulevat samalla puolella vaikka polkupyöräilyssäkin on oikean puoleinen liikennöinti.

Autoilijoita ärsyttää mustiin pukeutuneet, valottomat kamikaze pyöräilijät, jotka vauhdilla suhauttavat pusikosta. Toinen ärsyttävä tekijä ovat ns. trikoopöksyt, jotka ajavat ihan omilla säännöillään ja keskellä ajorataa. Viimeksi yksi sankari suhasi keskellä linja-autokaistaa eikä hänellä ollut aikomustakaan väistää. Kolmas ärsyttävä tekijä on se, että vaikka pyöräilijä on itse syypää onnettomuuteen, niin mahdolliset korvaukset menevät autoilijan vakuutuksista, sillä lakia tulkitaan heikomman osapuolen eduksi. Itselläni meni yli vuorokausitulo tällaisen onnettomuuden vuoksi eli jouduin maksamaan kamikaze pyöräilijän ambulanssin- ja päivystyksen omavastuut ja särkylääkkeet.

Pyöräilijöitä ärsyttävät poukkoilevat jalankulkijat, sinne tänne vipeltävät koirat, liian läheltä ohittavat ajoneuvot ja yleensä ajoneuvot.

Itselläni on myös yksi ärsytyksen aiheuttaja pyöräilijöissä eli vaurioitunut/rikkoutunut/termiitin syömä pyörä jää sinne minne se on jäänyt ja kukaan ei näitä poista. Erään lehmuksen suojakehikossa on nyt neljättä vuotta sama pyörä tyylikkäästi lukolla kiinni, mutta molemmat renkaat ovat poissa ja satula vuodenaikojen runtelema. Viereisessä pyörätelineessä on puolitoista vuotta seissyt vannevaurioinen pyörä, josta satula on sosialisoitu. Kenellä on siivousvelvollisuus? Auton raato kyllä poistetaan nopeasti, mutta pyörät saavat lojua vuosia samalla paikalla.

Miten parantaisi yhteistyötä liikenteessä? Tieliikennelaki vaatii pyöriin valot ja heijastimet, mutta harvemmin niitä näkee. Olisiko tässä pyöräilijöillä ryhdistymisen paikka, sillä valoton on vaikea havaita ja etenkin nyt kun illat pimenevät ja puiden lehdet peittävät suurimman osan katuvaloista. Vauhdin sopeuttaminen niin pyöräilijöillä kuin autoilijoilla olisi paikallaan. Liikennesäännöt kaupunkiolosuhteissa ovat pyöräilijälle monimutkaitset ja niitä ei autoilijakaan hoksaa. Maantiepyöräilyssä tämä on helppoa, sillä pyöräilijää koskee samat säännöt kuin autoilijaa, paitsi ettei moottori- ja moottoriliikennetielle ole asiaa vaikka välillä sielläkin pyöräilijän näkee.

Pyöräteiden kunto? Moni trikoopöksy ilmoittaa, ettei pyöräteitä voi käyttää niiden huonon kunnon vuoksi ja kun todella harjoitellaan, niin vauhti on kova ja saattaa aiheuttaa vaaraa jalankulkijoille ja toisille pyöräilijöille. Olisiko heidän syytä siirtyä kantateille, joissa on suhteellisen leveät piennarkaistat? Tieliikenne kun on ihan eri juttu kuin velodromi.

Koirat eivät ongelmia aiheuta, vaan ongelma on siellä hihnan toisessa päässä. Koiran kanssa liikkuvan pitäisi huomioida paremmin muut kulkijat. Pyörailyn liikennesääntöjen selkeyttäminen olisi paikallaan.

Kun olen katsellut ihmisten liikennekäyttäytymistä, niin mieleen on noussut ajatus, että suojatiet pitäisi poistaa (tien ylitse kun loikitaan ja pyöräillään itselle sopivasta kohtaa), liikennemerkit pois, tieliikennelaki pitäisi kumota ja liikennevalot poistaa. Tämän jälkeen katsotaan eloonjääneiden kanssa, mitkä ovat tarpeellisia. Nykyinen lainsäädäntö on erittäin sekava ja normitilanteessa yksi sallii, toinen kieltää ja kolmas kumoaa molemmat edelliset sekä neljäs julistaa kolme edellistä pannaan ja laatii ihan uuden, jne.

Mitä tehdä, kun kanssa liikkujan toimet herättävät raivoa? Laskea sataan vai mitä muuta? Arvoitukseksi jäänee.

Älä aja päälle 2015

Koulut ovat taasen alkamassa ja Älä aja päälle kampanja menossa, niin teiden varsilla kuin eri median välineissä. Kunpa kaikki olisivat yhtä tunnollisia liikenteessä kuin nuo ekaluokkalaiset. Kuitenkin hyvin pian oppivat väärät tavat ja kuten olen aikaisemminkin sanonut, niin edelleen pitää paikkaansa sanonta: "Mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä.". On se kumma juttu, että vanhemmat skarppaavat eka- ja tokaluokkalaisten kanssa ja sitten ummistetaan silmät oman kullan nupun liikenne käyttäytymisestä.

Usein kollegojen kanssa päivitellään kansalaisten liikenne käyttäytymistä. Eräs nuori kollegani huomautti nuorelle naiselle, joka parkkeerasi autonsa (ilmeisesti oli myös jo lähdössä autonsa luota), ettei taksi tolpalle saa pysäköidä. Neitokainen sanoi topakasti:" Liikenne merkit eivät ole voimassa yö aikaan.". Koska merkit pohjautuvat lakiin, niin ilmeisesti yö aikana lakkaavat kaikki liikennettä koskevat lainsäädännöt. Puolisoni oli tuosta lausumasta riemuissaan, sillä nyt voisi yön tahkota kilometrejä ilman rasittavia lepo- ja ajoaikasäädöksiä.

Tosin tyttönen ja moni muu ovat lukeneet oivallisen nettikirjoituksen vuosi tuhannen alusta, sillä sellaiselta meno näyttää. "Muistakaa täm kun lähdette taas hikisen työviikon jälkeen sinne perjantailiikenteeseen. Ette aja samaa kaistaa kuin minä, se on mun, mun, mun. Ettekä ohita minun punaista Rutinoffia, siis sitä EI saa ohittaa, en siedä sellaista. Jos tulen rampilta moottoritielle niin taas te muut VÄISTÄTTE minua, siis väistätte minua, en minä teitä. Minä saan ajaa teidän takapuskurissa, koska Rutinoff ei muuten kulje kunnolla satasta, te ette saa roikkua minun puskurissa, siis ette saa koska se on vaarallista. Ajan aina sumarit päällä (Rutinoffin ainut lisävaruste), mutta te ette saa ajaa sumarit päällä koska se häikäisee minua ja... (Rutinoff; Rauno Vääräniemi 2003).

Poliisi on eri medioissa kirjaillut tekstejä vaarallisista autoista, joissa automatiikka ei sytytä takavaloja lainkaan. Tällaisen auton ilmaantuminen aamusumusta on todella sykähdyttävä kohtaaminen. Tuossa taannoin oli aamun aviisissa juttu viiden vuosikymmenen takaa, jossa poliisi oli ryhtynyt pitämään valoratsiaa ja sakottamaan autoilijoita valottomuudesta, sillä ohjeistuksen aika oli heidän mielestään jo ohi. Nykyisin poliisi ei tee muuta kuin päivittelee mediaansa, mutta rankaiseva toiminta puuttuu. Olisiko jo korkea aika puuttua? Itse en nää halua sydäntä seisauttavaa kohtaamista pimeän ajoneuvon kanssa. Ja tuskin lapsikaan, jonka ohi pyyhkäisee hämäräkytkennällä toimivat etuvalot, joiden syttymiseen tarvitaan yön pimeys, sumu ja hämärä eivät riitä niitä kytkemään.

Mitä virkaa on enää liikennevaloilla, kun niitä ei noudata jalankulkijat ja pyöräilijät lainkaan ja autoilijoistakin melkoinen osa. Suojatie on nimensä mukaan turvallinen ylityskohta, mutta jos siinä on punainen ukko seisomassa, niin se todellakin tarkoittaa, että silloin suojatie ei ole se turvallinen tie.

Vanha ja raihnainen kun olen, niin huonoimmillani en ehdi valo-ohjatussa risteyksessä kuin puoliväliin ennen valojen vaihtumista. Tavallisen suojatien ylityksessä itse katson vasempaan ja oikeaan ja vielä kerran vasempaan. Tämä on minun turva, sillä huonoina päivinä molempien kaistojen ylitys on hidasta. Monesti olen pysähtynyt suojatien eteen, kun kansalainen on vieressä seissyt, mutta siinä on odoteltu kaveria, otettu selfietä, tms. Hei haloo, valitkaa nyt joku toinen paikka, sillä suojatien arvostus autoilijoiden silmissä laskee, kun pysähdytään ja havaitaan, että joku tekee ihan muuta kuin aikoo ylittää tietä.

Yleensä eka- ja tokaluokkalaiset eivät saa mennä pyörällä kouluun, mutta ylemmät kyllä. Nyt olisi syytä tarkastaa fillarin valot ja heijastimet. Pyörällä saa hyvän vauhdin ja itsekin nuorena vedin n. 20 km/h vauhdilla kotoa mummolaan (30 km, 1,5 h). Älä aja päälle, mutta miten huomaan valottoman pyöräilijän tummissa vaatteissaan. Takavuosina sain kylkeeni valottoman fillaristin, tosin se osui auton kylkeen. Paha maku siitä kuitenkin jäi.

Sitten taas ne HEIJASTIMET. Heijastin on halpa henkivakuutus, sillä pimeää jalankulkijaa ei näe. Jos malli ei miellytä, niin nykyisin on liimattavia, ommeltavia heijastinnauhoja tai -levyjä, joten mallin voi suunnitella ihan itse ja siihen riittää vain oma mielikuvitus ja kädentaidot.

Ryhtiä liikenteeseen kansalaiset ja tässä tarkastuslista:
- heijastin kaikissa vaatteissa
- valot ja heijastimet fillarissa
- ajoneuvon valot kytketty ja pimenneet lamput vaihdettu uusiin
- noudatan liikennesääntöjä
- en kävele, pyöräile tai autoile vasten valo-ohjausta
- suojatien edustalla en lorvi turhaan

Minä nostan käteni kiitokseksi autoilijalle, joka antaa minulle tietä. Itse autoillessani heilautan kättäni kulkijalle, jotta hän tietää minun ajattelevan häntä.

Turvallista koulumatkaa työmatkaa, harrastusmatkaat, tms.

Monikultturisuus

Kansanedustaja Olli Immonen kirjoitti naamakirjassaan taistelusta monikultturisuutta vastaan ja sen seurauksena syntyi melkoinen itkupotkuraivari kaikissa median muodoissa. Tänään sitten joukko eturivin artisteja järjesti tempauksen monikultturisen Suomen puolesta, yhdessä muutamien puolueiden kanssa, joille on tyypillistä asettua puolustuskannalle, kun kysymyksessä on monikulttuurisuus.

Kun ryhdyin ajattelemaan Immosen lausumaa ja sitä seurannutta itkupotkuraivaria, niin havaitsin yllättäen, että historia vain toistaa itseään. Ihmiset ovat kautta aikojen siirtyneet paikasta toiseen ja tässä kirjoituksessani en ryhdy käsittelemään kansojen vaelluksia varhais- ja keskiajan historiasta vaan pysyn ainoastaan 1800- luvun lopun jälkeisiin aikoihin. Nuo vaelluksethan jättivät paljon muista kulttuureista toisiin ja lukemattoman määrän ruumiita sekä kansallisen ylpeyden. Kaikki hyvässä ja pahassa.

Usein siirtolaisuuteen on ollut syynä taloudellinen tilanne. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa lähti uuden, paremman toimeentulon perässä kansojen edustajia Amerikkaan, myös Suomesta. Osaa onnisti, osaa ei. Jotkut palasivat takaisin kotimaahansa rikkaana tai köyhääkin köyhempänä, mutta paljon oli niitä, jotka jäivät ja muodostivat oman yhteisönsä. Näistä tunnetuimpia taitavat olla Amerikan ns. kiinalaiskorttelit, jotka olivat ulkoasultaan kiinalaisia, kieleltään kiinalaisia, tavoiltaan kiinalaisia, jne. ja niitä hallitsivat omat mafioosonsa sekä huumekartellit. Toinen vastaava kuuluisuus taitaa olla italialainen mafioosojen hallitsema 1920- ja 1930-luvuluku.

Myös köyhästä etelä-amerikasta siirtyi laillisesti ja laittomasti väkeä rikkaaseen pohjoiseen. Sama jengiytyminen, heikko kielitaito, rikollisuus ja tilannetta kuvaa hyvin Nicky Cruzin omaelämänkerrallinen Juokse poika juokse kirja.

Nyt vastaava aaltoliike on siirtynyt pohjolaan eli etelästä on tulijoita tulvaksi asti. Kritiikki on samanlaista kuin Amerikassa on ollut aikaisemmin. Täten historia elää omaa kiertokulkuaan ja maahan syntyy kahden kerroksen väkeä. Sopeutujat ovat tuoneet uusia juttuja uuteen kotimaahansa ja löytäneet uudesta kotimaastaan uusia ihania tapoja. Näistä otan esimerkiksi Yhdysvaltojen Suomen exsuurlähettilään Bruce Oreckin, joka ihastui täysin suomalaiseen mökkeilyyn ja saunomiseen. Sopeutumattomat eivät tuo uutta eivätkä saa mitään uutta.

Etelästä tulijat ovat ryhtyneet käyttämään kepulikonsteja päästäkseen rikkaaseen pohjolaan. On väitetty tulevan konfliktialueelta ja tulkin paikalle tullessa on havaittu, etteivät tulijat hallitse kuin nimellisesti konfliktialueen kielen ja Norjassa tämä johtaa karkoitukseen. Salakuljettajille maksetaan maltaita ja samalla saavat infoa (on kuulemma ollut oikein sivustokin aiheesta) kohdemaiden sosiaalisesta tuesta pakolaisille. Tämä on paljastunut EU:n rajavalvontaviraomaisen Frontexin tekemissä haastatteluissa tulijoille. Haastattelun tiedot ovat pimitetyt, mutta Tanska on kiristänyt rajavalvontaa ja Unkari rakentamassa raja-aitaa Serbian rajalle ja luonnollisesti Serbia veti herneet nenäänsä eli eivät notkujia halua omiin nurkkiinsa vaan eteenpäin.

Ihmettelen suuresti sitä, että venepakolaiset ja Persian vallanvaihdosta paenneet sopeutuivat yhteiskuntaamme. Suomen kieli tuli haltuun nopeasti ja kadulla he käyttivät Suomen kieltä. Saimme tutustua mm. uudenlaisiin makuihin ruuissa. He näyttivät omaa kulttuuriaan, mutta kohtelivat suomalaista kultturia kunnioittavasti. He osasivat kertoa suoraan, että mikä on kiinnostavaa suomalaisessa kultturissa ja mikä ei tunnu omalta, esimerkiksi suhtautuminen saunaan.

Nykyisistä tulijoista suurin osa ei osaa maamme kieltä kuin auttavasti ja tämä näkyy jo työpaikallanikin, johon muuttajia on tullut. Huonoa suomenkieltä käytetään siihen asti, kun paikalle saapuu toinen samanlainen ja he ryhtyvät käyttämään omaa kieltään. Täten on jengityminen alkanut. Ruotsissa on monia gettoalueita ja nyt ovat jo käsikranaatit otettu käyttöön. Siellä myös ovat tulijat ryhtyneet valikoimaan sijoituspaikkojaan ja ikävä oli lukea, että kaksi uskontokuntaa ei sopinut samaan sijoituspaikkaan. Sama on alkanut jo Suomessa, sillä neljätoista vuotta sitten sain sen konkreettisesti kokea Helsingin asemaravintolassa, jossa istuimme yhteen pöytään ystäviämme odottelemaan, kun ravintolan henkilökunta kehoitti meitä nopeasti poistumaan pöydästä, sillä se oli somalien kantapöytä, josta istujat poistetiin melkoisen kovakouraisesti. Myöhemmin samassa paikassa oli jengiä notkumassa wc-tiloihin johtavissa portaissa ja turvallisesti pääsin sinne vain paikallisen alkuasukkaan turvin, joka saattoi sinne puolisoaan.

Kansallinen itsetunto on noussut monissa maissa ja syy on yksinkertainen eli tulijat eivät halua olla maan kaltaisia. Erilaiset kansallispuolueet ovat nostaneet päätään ja täten kannatusluvut ovat olleet vahvassa nousussa. Tämä ei ole ihme, sillä tulijoiden määrä on suunnaton ja he haluavat vain oman kultturinsa tänne. Ikävää luettavaa oli se, että sharia lakia pakoon lähteneet halusivat lakia noudatettavan myös uudessa kotimaassa.

Nyt puhutaan paljon siitä, että monikultturisuus on rikkaus. Ruoka on yksi rikkaus. Oletko maistanut masala-mausteella höystettyä kanaa? Kukaan ei uskalla puhua sen kääntöpuolesta. Paras kuulemani oli Suomen kieltä puhunut somalialainen merirosvo.  Ynnä vertaus somalilta, jonka mielestä Suomi on velvollinen auttamaan heitä, koska antoivat apuaan toisen maailmansodan aikana. Tosin se oli Etelä-Afrikan valtio lahjoitti meille vanhoja lentokoneita, jotka lopulta toimivat vain opetuskoneina, sillä saapuvat hieman liian myöhään.

Edelleen maassa maan tavalla ja kielellä. Toivon, että maahanmuuttaja osaisi puhua kieltämme ja siten olisi helpompi ymmärtää vierasta kulttuuris. Tosin se on vaikeaa, jos uusi kulttuuri yrittää väkivalloin tuoda esiin omaansa ja omalla kielellään.

Nuori murhaaja

Nuorten tekemät vakavat väkivaltarikokset ovat olleet julkisuudessa nyt muutamia kertoja. Viimeisin tapahtui perhekodissa, jossa nuoret pojat surmasivat työntekijän. Miksi?

Onko lasten oikeudet viety jo liian pitkälle? On tavallista, että nuori sanoo tekosen tehtyään, että et voi tehdä minulle mitään, sillä olen alle viisitoista. He tietävät oikeutensa todella tarkasti, mutta velvollisuuksia heillä ei mielestään ole tai niistä on perinjuurin hämärä käsitys.

Lasten suojelussa on perin juurin ristiriitainen tilanne. Vanhempien oikeus lapseensa säilyy vaikka kaltoin kohtelu on päivittäistä (muistammehan Erikan traagisesti päättyneen elämän liekin). Lapsi ja nuori voi terrorisoida perheen elämää vuosia, mutta apua saa huonosti ja tilanne on lopulta sellainen, että lapsi/nuori on liukunut jo normaalin yhteiskunnan ulkopuolelle rikoksineen, rötöksineen ja kemikaaleineen.

Kun tällainen nuori sitten sijoitetaan, niin sopeutumattomuus yhteiskuntaan suuntautuu henkilökuntaan. Tapauksia on kuultu paljon, mutta valitettavasti uutiskynnyksen ylittää vain murha. Sama ilmiö on lasareetti maailmassa, sillä väkivaltaa esiintyy paljon, mutta oikeuteen ne eivät päädy.

Oikeasti ihmettelen tätä tilannetta, sillä jos lyöt toista nokkaan torilla, niin olet syyllistynyt pahoinpitelyyn, mutta jos tinttaat laitoksessa, niin tintattu ei ole ymmärtänyt potilaan/asiakkaan käyttätymisen syitä ja johtoporras kertoo tintatulle ammatitaidon päivittämisestä. Jos tintattu haluaa oikeutta, niin joudut sitä hakemaan yksin, sillä työnantajan mielestä kyseessä on vain normaaliin potilaaseen tai asiakkaaseen liittyvä kohtaaminen, jossa työntekijä ei ole ammattitaitoisesti osannut suhtautua haasteelliseen tilanteeseen.

Lastensuojelupaikkojen kokemuksia minulla ei ole, mutta keskusteluja heidän kanssaan senkin edestä ja tilanne ei poikkea lasareettimaailmasta lainkaan. Täten ei hämmästytä lainkaan Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtajan Hanna Heinosen vähättelevä kommentti, sillä se on toisinto lasareettimaailmasta. Meillä kun oli tapana puhua epätyötapaturmasta, sillä eihän tapahtuma ollut mikään työtapaturma, sillä olemmehan kutsumusammatissa ja silloin ei voi olla työtapaturmaa, sillä olemme kutsumuksesta ja Jumalan armosta valinneet ammatin, jossa pyytettömästi autamme kärsiviä lähimmäisiämme.

Kun näitä nuorten tekemiä tapauksia ajattelee, niin päädyn jälleen rakastamiini aivoihin ja niiden toimintaan. Aivokuori kehittyy kahteen kymmeneen kuuteen ikävuoteen asti (keskiarvio) ja etenkin otsa lohkon osalta, joka säätelee käyttäytymistämme. Täten lapsen ja nuoren impulsiivinen käyttäytyminen on normaalia. Usein ajatellaan, että kaikki käyttäytymisen tavat ovat opittuja, mutta näin ei todellisuudessa ole. Geenipaletissa saamme paljon muutakin kuin isin nenän, äidin suun, mummon kädet, vaarin korvat, ja sekalaisen kokoelman perinnöllisiä sairauksia, jne.

Tästä esimerkkinä taas kerron, jo aikasemminkin kirjoittamani tapauksen. Kansalainen nousi kyytiin ja kertoi määränpään. Matkan aikana soi puhelin ja kansalainen keskusteli ex-puolisonsa kanssa nuorukaisen tekosista (pahoinpiteli kumppaninsa ja hajotti asunnon). Puhelimesta kuulin kovaäänisen sanonnan, jossa ex-puoliso ei ymmärtänyt tuollaista käytöstä asioiden käsittelyssä. Kansalainen muistutti, että isoisänsä käyttäytyi samalla tavalla. Puhelun päätyttyä kansalainen ihmetteli, että mistä nuori on tuon tavan oppinut, sillä isoisä oli kuollut jo paljon ennen nuoren syntymään ja kukaan muu suvusta ei tuolla tavalla ongelmia ratkonut.

Mietin vakavasti sitä, että pitäisikö sijoitettaville nuorille tehdä riski analyysi, kuten vangeille, ennen sijoitusta ja karsia sieltä pois ne, joiden sijoittuminen yhteisöön on huonoa ja mahdollisuudet tulevaisuudessa elää normien mukaan heikot. Täten olisi paremmat mahdollisuudet heille, joilla on eväitä ratkoa elämän lankasykeröä nätiksi villa paidaksi. Tämä siksi, että on tunnettua, että joukossa tyhmyys tiivistyy.

Osanottoni surmatun työntekijän läheisille ja työtovereille.

Rahakriisi

Otsikoissa on nyt ollut Kreikan taloustilanne ja sitä seurannut kansanäänestys. Alun perin Kreikan johto kaunisteli valtion taloudellisen tilan, jotta se pääsisi EU-maaksi ja eurovaluuttaan. Nyt on kupla puhjennut.

Jotenkin tuntuu siltä, että oli luonnollista, että kreikkalaiset äänestivät lainaehtoja vastaan. Tämä siksi, että epäilen äänestäjien olleen tavallisia duunareita ja eläkeläisiä, joiden niskaan lainasopimusten maksu kasautuu. Samoin on käynyt Suomessa eli nykyinen taloudellinen ahdinko kaatuu tavallisten kansalaisten maksettavaksi, kuten tuo 1990-luvun alun pankkikriisikin. Raharuhtinaat ovat jo omaisuutensa muualle toimittaneet jo aikoja sitten ja kuten uutisissa todettiin, niin yli kymppitonnin talletuksia ei enää pankeissa ole.

Nythän on tilanne se, että myymälät ovat tyhjentyneet tavaroista ja asiakkaista. Apteekkari kertoi ostaneensa omilla varoillaan peruslääkkeitä, mutta niihin ei ole enää varaa ja hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Ruokakauppiaalla ei mene sen paremmin, sillä myytävää ei saada uutta ja asiakkailla ei ole enää rahaa maksaa ruokiaan. Monella ei myöskään ole varaa maksaa sähköä, vettä tai vuokraansa, joten ne lienee irtisanottu. Kuolonuhreja tässä sodassa ei lasketa, tapahtui kuolema sitten hoitamattoman sairauden tai oman käden kautta.

Kreikkalaiset itse ovat vaatineet niitä johtajia, jotka tämän tilanteen ovat aiheuttaneet, vastuuseen teoistaan. Korruptio on maassa yleistä ja kun valtaan on päästy, niin omat edut on turvattava. Julkinen hallinto on siellä suurta ja jos siitä otetaan esimerkkinä Karamanlis:n hallitus, niin uusia virkamiehiä palkattiin  muutama kymmenen tuhatta. Sama ilmiö on ollut myös Suomessa, sillä julkishallinto on liian suurta. Selkeää korruptiota meillä ei sentään ole, mutta hyvä veli akseli on samaa vastaava ja onhan noita omaan laariin kerääjiä ollut meilläkin.

Kansanäänestyksen tuloksen loppunäytös onkin sitten jo erittäin mielenkiintoinen. Useat ovat vaatineet Kreikkaa ulos EU:sta ja eurosta. Jos Kreikka päätyisi takaisin drakmaan, niin arvelen, että se jäisi kellumaan hetkeksi ja putoaisi sen verran alas, että kreikkalaiset tuotteet olisivat hyvin edullisia ja turistit alkaisivat kiinnostua maasta uudelleen. Tämä olisi keino saada maa taas jaloilleen. EU-herroille taas Kreikan ero EU:sta voisi olla pelottava tilanne, sillä lumipallon tavoin, se saattaisi houkuttaa myös muita irtautumaan EU:sta. Rinnakkaisvaluutta on yksi mahdollisuus, sillä onhan aiemminkin käytetty niitä. Tuossa suuressa naapurikaupungissa sai aikanaan tehtaan työläiset osan palkastaan tehtaan poletteina, joilla sai ravintoa, raitiovaunu maksun suoritettua, jne. Yhtiö lunasti poletit selvällä rahalla (tämä tapahtui laman aikana, jolloin käteistä oli vähän liikkeellä). Arvoitukseksi jäänee toistaiseksi.

Sitten ovat nämä sössineet pankit, joita Suomen 1990-luvun pankki kriisissä tuettiin kovin ja summat revittiin kansan nahasta. Islantilaiset pistivät sössivät pankit alas. Mikä ihmeen valta on näillä pankeilla, jotka saavat tehdä ihan mitä niitä haluttaa. Valtion johto sössii ja vastuu vapaus hoituu uusilla vaaleilla. En tiedä miten yksilön taloudellinen ahdinko Kreikassa hoidetaan, mutta luulisin, ettei sillä tavallinen kansalainen saa sen enempää armoa kuin meillä Suomessakaan eli vouti vie tuhkatkin pesästä. Toisin sanoen raaka velkajärjestely tai omaisuus myyntiin. Miksi tällaista ei voi tehdä pankille tai valtiolle?

Kävi miten kävi, mutta Suomi on jo menettänyt antamansa vakuudet ja lainat. Meidän kansalaisten maksettavaksi tulee miljardeja, joiden arviot liikkuvat kymmenissä ja sadoissa miljardeissa. Kenen päättäjän pään minä saan laittaa vadille? Minä en ole luvannut sinne edes puolta punaista puu penniä, joten minulta ei voitane vaatia niihin talkoisiin senttiäkään.

Näistähän kirjoitin jo touko- ja kesäkuussa 2011.

Pakolaiskriisi

Pitkään on ollut puhetta pakolaisten, turvapaikan hakijoiden ja muutoin paremman elintason perässä tulevista etelän kansoista. Välimeri on monen haudannut ja salakuljettajat rahastavat maltaita, jotta pääsy Eurooppaan onnistuu. Vaatimukset muutamista maista ovat olleet selkeät eli taakka on jaettava kaikkien EU-maiden kesken.

Kurjistuva taloustilanne on saanut monet maat takajaloilleen, sillä tulijoiden elatukseen kuluu rahaa ja rajavalvontaa on tiukennettu ja peräti aitoja rakennettu. Kokemukset aiemmin tulleiden käytöksestä ja sopeutumisesta eivät olleet mairittelevia, joten lisää ei tahdota ja kansallispuolueet ovat niittäneet voittoja kukkahattutätien silmien alta ja taasen on paljon rasismia liikkeellä, kun emme ymmärrä heidän hätäänsä.

Miksi ottaa lisää, kun edellisiäkään ei ole saatu kotiutettua uuteen maahan, sen kulttuuriin, lakeihin ja toimintatapoihin. Nytkin sisarensa kunniamurhan yritykseksestä tuomittu irakilainen yrittää saada itseään vapaaksi. Murha on aina murha, tehtiin se minkälaisilla perusteilla tahansa. Eteläisissä maissa kun on vaan tapana saattaa päiviltään naisia ja se nyt ei oikein sovi meidän kulttuuriin.

Raiskausten suurin toteuttaja ryhmä ovat eteläisten maiden miehet ja valitettavasti tämä näkyy. Helsingin seudulla viisi nuorta, joista kaksi sai vapauttavat ja kolmelle hieman ehdollista. Täten tuli todistetuksi, että vanha sanonta on vielä voimissaan; "Silu, silu mamman tallipässi. Älä tee tuota toisten.". Tämän totesi pari vuotta sitten radiossa haastateltu henkilö, joka toimii myös Viron kielen tulkkina ja suurin osa asiakkaista on niitä, jotka viimein ovat joutuneet tekemisiin Suomen lain kanssa. Hän kertoi, että moni tulkattavista on järkyttynyt tilanteesta, sillä vuosia on tullut vain sakkoja tai ehdollisia tuomioita ja nyt olisi edessä vankila. Virossa he olisivat olleen vankilassa jo aiemmin ja siellä vankila ei ole samanlainen lepokoti kuin Suomen vankila.

Paperityötä teettävät nämä myös paljon, sillä etenkin Ruotsissa ja Norjassa on havaittu, että tulijat valehtelevat tulomaansa. Tämä on paljastunut tulkkauspalveluissa ja turvapaikan hakia ei ole puhunut sitä kieltä sujuvasti ja onkin paljastunut, että hakiat ovat tulleet maahan taloudellisen hyvinvoinnin perässä. Suomessa ei ns. diskorahaa ole käytössä, mutta meillä lienee myös näitä kaksosten synnyttäjiä, joilla ei ole yhtäkään lasta ja naapurin ainokainen vauva kiertää naiselta toiselle ja synnytys on tapahtunut kotona (muista pohjolan maista kuultuna, on tämä hyvin tavallista).

Luonnollisesti meillä on, kuten muuallakin, nämä EU:n kiertävät kansalaiset, jotka tehtailevat ryöstöjä. Järkyttyneenä kuulin viime yönä kansalaisen kertomaa. Bussin kuljettaja kertoi matkustajille, että ei jätä heitä sovittuun paikkaan, sillä hänen asiakkaitaan ei lyödä, potkita, revitä, varasteta matkatavaroita, ahdistella, kaadeta katuun, jne. Kuljettaja etsi siis turvallisen paikan jättää matkustajat. Olivat oikein perustaneet telttakylänsä paikan lähelle. Monet heistä tekevät murtoja, asentavat korttien kopiointilaitteita, jne..

Ja se kieli. Monesti on taukopaikalla vaikea uskoa, että olen vielä suomalaisella huoltamolla aterioimassa. Muistuttaa vakavasti Babelin tornia, jossa kielien sekamelska oli moinen ja luhistuihan se. Haluaisin oikeasti tietää, että mikä mättää maahantulijoiden kielellisessä oppimisessa, ei halua edes oppia, tyhmyys, kyllä tällä pärjää (kieliperheeseen kuuluvia riittävästi), oma kieli on se oikea kieli sekä muita satunnaisia syitä, jotka liittyvät edellisiin.

Karkoitusta on esitetty tehostettavaksi rikosen tekijän kohdalla, mutta kukkahattutädit ovat sitä kovasti vastaan ja perusteluna entisen kotimaan vaarallisuus, perhetilanne ja muut sopivat syyt. Jos ei sopeudu, niin pois. Moni eurooppalainen muuttaja ei sopeudu. Muista hyvin tämän ranskalaisen hoitajan (oppilas tuolloin), joka teki tehtäviä, joita Suomen terveydenhuoltolaki ei hänen suonut tehtävän ja kun hänelle asiasta huomautetiin, niin hän vastasi, että kotimaassa sai tämän tehdä ja hän ei ymmärtänyt sitä lainkaan, että täällä se ei käy. Minulla on asentajan koulutus ja ymmärrän, että jos muualla sitä teen on minun käytävä paikalliset turva-alan säädökset läpi. Kerrotaanko tämä tulijoille?

Meillä on oikeus elää pohjolassa ja pohjolan tavoin. Jos tulijat eivät ymmärrä meidän kulttuuuria, lakeja, sääntöjä, toimintatapoja ja jne. on syytä palata sinne mistä tulivat. Joudunhan minä, heidän maassaan toimimaan heidän maan ehdoilla, joten eikö heidänkin olisi syytä elää pohjolan tavoilla.