Nyt vietetään sinun juhlaasi monin tavoin, mutta onnen toivotuksiin en yhtyä voi.
Oi katso Suomi, sinun päiväs koittaa ja yritithän sinä ensimmäiset kahdeksankymmentä vuotta. Sen jälkeen herrat möivät sinut ja avasivat rajat muukalaisten tulla. Yön uhka jälleen ylläsi leijuu ja sen varjot peittävät taivaan kirjokannen.
Oi nosta, Suomi, nouse korkealle. Nousit ylvääksi, mutta nyt vajonnut olet suon silmäkkeeseen, eik' aamun kiuru visertää kehtaa, kun ahdinkos syvän näkee. Nyt orjuus uhkaa jälleen sun kansaas ja vieraat kielet sun hopeaisena soljuvan kielen himmentää.
En voi juhlia itsenäistä, 100 vuotiasta, Suomea, vaan vietän sitä toisin ja tunnelmaa kuvaa hyvin Mauri ja Tarja Kunnaksen teoksesta Koiramäen talvi jouluyöhön liittyvät sanat. "Isä, äiti, mummo ja vaari valvoivat kuitenkin miltei koko jouluyön jutellen vanhoista ajoista."
Ja oi tuota muistojen tulvaa, jok' mielen sopukoista viriää, kun loistoas ma muistelen, mut kyynel poskellein vierähtää, kun alennustilas nähdä voin.
Teksti ei tule haudan takaa, vaikka nimi sinne viittaakin eikä se haudanvakavaa ole myöskään. Korkeintaan kaapin takaa tai sen sisältä, mutta ihka elävästä maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti