Tonttu Tohvelon lukiessa sanomalehteä, olivat rehtorin kansliassa tuttu kolmikko jo paikallaan. Kun puhelin soi, Tonttu Agricola vastasi ja siirtyi saman tien kaiuttimelle. Soittajana oli Tonttu Miinus ja Tonttu Agricola kysyi kuulumisia: "Tonttu Hissukka on nyt Marin työpaikalla katsomassa, että siellä menee hyvin. Olin eilen paikalla, kun Miikka vei Mikan työterveyden lääkärille. Siellä puhuttiin avoimesti ja lääkärissä selvisi syy nappien popsimiseen, Mika tunsi itsensä huonoksi isäksi japuolisoksi, kun vuorotyön lomassa jäi tytöille ja vaimolle liian vähän aikaa ja sen tuntui ahdistavan. Lääkäri sanoi suoraan, että ongelmaa ei tuolla tavoin pois saa ja haluaa tavata myös Marin, jotta saadaan kokonaiskuva.
Tonttu Pykälä kysyi: "Miten Mika on suhtautunut huumeisiin ja siihen, että on lyönyt vaimoaan?" Tonttu Miinus vastasi: "No, häpeissään hän kovin on, mutta ymmärtää asian tolkuttomuuden ja vaarat. Mikalla ja Miikalla on tänään vielä vapaapäivä ja he viettävät sen yhdessä ulkoillen ja keskustellen. Olen heidän seuranaan ja tutkailen. Tiedotamme huomenna kuulumiset." Tonttu Agricola kiitti ja sulki puhelimen.
Tonttu Ikirouta sanoi: "Hyvällä tiellä ollaan, mutta tuo huumeen himo on kyllä ihan samanlainen tauti kuin sokeritauti. Pois sitä ei saa, mutta hoidolla voidaan välttää monta ikävää asiaa. Tosin tuossa huumeen himossa on ainoa hoito pysyä niistä todella kaukana." Tonttu Agricola oli ihan samaa mieltä ja sanoi: "Nyt toivotaan perheelle parasta. Tänä vuonna emme ole jakovuorossa, mutta lahjoja on vielä paljon tekemättä ja sitten vielä paketointitalkoot eli tehtävää on paljon." Kolmikko riensi omiin touhuihinsa.
Tonttu Tohvelo oli aamiaisen jälkeen mennyt komerolle ja kaivanut esille pahvia, paperia, vesivärit, tusseja, sakset ja kimalletta sekä liimaa. Tonttu Tohvelo ei osannut piirtää hyvin, mutta käytti muita taitoja. Nyt hän hyödynsi mummonsa ristipistokirjaa ja selaili sen piirroksia. Tonttu Tohvelo huomasi eräässä piirroksessa hienon ovikranssin, mutta se oli kovin pieni. Koska oli puusepän opissa ollut, niin koon muttaminen oli hänelle helppoa.
Tonttu Tohvelo pisti kirjan väliin pahvin merkiksi ja siirtyi kirjan alkuun, jossa oli merkkien selitykset. Hän tarkasti vuoroin piirrosta ja vuoroi selityksiä ja kirjasi ne ylös. X = punainen, / = vihreä, a = kulta ja o = musta. Hän laski merkkien määrän ja mittasi sen leveyden. 2 X = 1,5 mm. Täten 8 X:ää on melko sopiva ja piirsi sen millimetripaperille, Tätä rataa jatkaen oli hänellä kuvio valmis. Seuraavaksi hän leikkasi pahvista kortin kokoisia paloja ja asetti hiilipaperin kortille.
Lyijykynällä hän piirsi ensi millimetripaperille pyöristykset ja asetti sen hiilipaperin päälle ja kynällä piirsi viivat uudelleen. Näin toimien syntyi kortti toisensa jälkeen ja sitten väriä. Väritti tussilla mustan ja sitten vesivärillä vihreän ja punaisen, sillä musta tussi piti värit erillään. Tonttu Tohvelo oli huomannut, että väristä tulee tummempaa, kun käyttää vettä vain hiukkasen ja kuivuukin mokoma nopeemmin. Kun viimeinen kortti oli väritetty, niin ensimmäinen oli jo kuiva.
Kranssin marjat olivat punaisia eli tussikynä käyttöön. Sitten tussilla kirjoitti hyvän joulun toivotuksen ja vielä uuden vuodet toivotukset kortteihin. Sitten oli vuorossa se vaikea vaihe eli ensin liimaa pahville ja sen sekaan haluttuja hiutaleita. Pieni liimaruisku oli tähän omiaan ja kun käytti vesiliukoista liimaa, niin ruisku oli pestävissä. Punaisten marjojen päälle hän roiskautti hieman punaista ja rusetin mustat ääriviivat saivat hieman kultaa. Tonttu Tohvelo oli tyytyväinen ja otti yhden kortin käteensä ja kääteli sitä valossa.
Tonttu Tohvelo ryhtyi vielä kirjoittamaan nimiä ja osoitteita kuoriin, sillä Tonttulan posti ei erityisemmin tykännyt kimalteista ja oli jo aikoja sitten kehoittanut ne laittamaan kuoriin. Tonttu Tohvelo ymmärsi, sillä liiman kuivuttua osa hileistä irtosi ja eihän sellaista kukaan tahdo, että näpit on kirjavat kuin Wintterin värikartta erivärisistä hileistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti