Joulukalenteri 2017 Neljästoista luukku

Tonttu Tohvelo söi nyt pikaisesti mysliä, joka itse oli valmistanut, marjojen kera. Sillä välin oli kahvivesi kiehunut ja ei kun purut sekaan, nokkaporot pois ja nauttimaan voileivän kera. Tonttulan Sanomat hän vain selasi läpi, sillä nyt ei ollut aikaa lukemiseen. "No, ehtiihän tämän lukea illalla perusteellisemmin" tuumi Tonttu Tohvelo. Syy pikaiseen aamiaiseen johtui päiväpostissa tulleesta paperista, jossa oli kunkin verstaan työt ja toimet. Hynttyyt niskaan ja menoksi, tuumi tonttu.

Rehtorin kansliassa oli tuttu kolmikko ja puhelu juuri alkanut. Tonttu Agricola kysyi kuulumisia ja Tonttu Hissukka kertoi: "Kaikki hyvin täällä. Marin työpäivä meni hyvin, sillä Rauno oli kaukaa viisas ja laskettanut pienen valkoisen valheen eli kertonut Marin saaneen päänsärkykohtauksen, joten kukaan ei kyyneleiden syytä sen paremmin kysellyt. Työtoverit olivat ilahtuneet, että särky oli pois ja näin ei Marin tarvinnut selitellä vaan tehdä työnsä. Paras uutinen lopuksi eli Mari nauroi jälleen."

Tonttu Pykälä tiedusteli Mikan vointia ja Tonttu Miinus vastasi: "Hyvin menee ja lääkäri haluaa nähdä hänet usein ja ohjannut hänet lisäksi psykologin kanssa juttelemaan tunnoistaan. Kaveri, jolta Mika oli pillerit ostanut soitti, mutta Mika vastasi, että ei tarvitse enää soittaa ja löi luurin kiinni. Eilen illalla oli Mika tehnyt perheelle aterian ja se oli hieno tilaisuus. Nyt ovat lapset tarhassa ja vanhemmat työssä. Emme tiedota enempää, ellei tule jotain, joka vaatii toimia."

Tonttu Agricola kiitti tiedoista ja oli hyvin tyytyväinen ja sanoi: "Toivottavasti tuo synkkä tunneli on päättymässä, sillä ainakin näyttää valoisammalta." Tonttu Pykälä lähti tavanomaiselle partiointikeikalle Tonttu Sakkolan kanssa. Tonttu Ikirouta lähti metallityöverstaalle ja Tonttu Agricola ryhty tarkastamaan 8. luokan maantiedonkokeita. Tämä oli yksi koulun tärkeimmistä aineista ja siinä ei auttanut hutiloida. Punainen muste oli luvattoman monen vastauksen yllä ja Tonttu Agricola pudisteli päätään.

Tonttu Tuikitärkeä kierteli eri verstaissa ja mukana oli kunnankirjuri Tonttu Kaavake. He tulivat ensin puutyöverstaalle ja aloittivat tarkastuksen. Tonttu Kotitonttu kuiskasi hiljaa: "Tätä ne ranskalaiset viivat sitten tarkoittivat." Tonttu Tuikitärkeän mielestä oltiin myöhässä ja pahasti. Puuttui pelilautoja, skeittilautoja, jne. ja luudat heiluvat, kun työtä pitäisi tehdä. Tonttu Kutterinpuru puuttui tarkastukseen ja sanoi: "Puutyöverstaalla toistuvat puhdistukset ovat välttämättömiä tapaturmariskin vuoksi, sillä sirkkelit, sorvit, sun muut ovat omiaan aiheuttamaan vakavankin tapaturman, jos lattialla on liikaa purua, lastuja ja puupalasia." Tonttu Tuikitärkeä pyörähti ympäri ja paineli kirjuri perässään ulos verstaasta.

Seuraavaksi lahjavarasto, jossa tuli esille puutteellinen kirjanpito, sillä lahjoja näyttää olevan enemmän kuin kirjapito näyttää ja huutia tuli tästäkin verstaasta eli Tonttu Tuikitärkeälle lyötiin diarikirja kouraan ja koska kirja oli painava ja suuri, niin se rämähti lattialle. Kiukkuisena Tonttu Tuikitärkeä marssi metallityöpajalle ja oli vähällä törmätä suureen peltilevyyn, jota juuri nostettiin leikkuupöydälle. Nyt Tonttu Tuikitärkeä pomppi tasajalkaa moisesta huolimattomuudesta. Tonttu Ikirouta otti jälleen ohjat käsiinsä ja sanoi napakasti: "Koeta nyt tonttu hyvä muistaa, mitä isoisäsi Valtteri Tuikitärkeä ohjeisti verstaiden tarkastuksista ja nyt ulos, sillä häiritset töitä ja paljon on vielä tehtävää." Tonttu Tuikitärkeä marssi ulos kiukusta puhisten ja kirjuri poloinen oli lähellä saada oven nenälleen.

Miten on Tonttu Tuikitärkeän muistin laita ja leppyykö hän? Se selviää kun aukenee viidestoista luukku.